Joku vielä luulee, että mulla on aikaa skrivaa tänne, kun pitää juoksennella kaiken maailman hommien perässä.
Oon nyt ollu viikon duunissa toimituksessa ja tokana päivänä piti jo soittaa työministeriön kansliapäällikölle. Kattelin sitä puhelinta siinä, et joo. Ois kiva jos tietäisin mitä vittua mä oon tekemässä. No en kyl saanu sitä kiinni. Eikä sitä juttua voinu oikeen tehdä, jota olin tekemässä. Nyt maanantaina pitää kuitenkin soittaa opetusministeriön kansliapäällikölle ja siitä mitä luultavimmin sitte opetusministeri Sari Sarkomaalle. Tarviin sisäpiirin tietoja.
Mulle on annettu ehkä liiankin vapaat kädet siellä toimituksessa. Vaikka oon vaan harjottelija, ni mun hommat ja valvonta ei eroo juuri mitenkään niiden muiden vakkaritoimittajien hommista. Eli mä "teen mitä haluun". Se ei välttis oo ihan kaikista paras juttu. Ku on liikaa mitä vois tehdä, ni sit ei keksi yhtään mitä pitäs tehdä.
Oon sen verran luihu jätkä, että vaikka Antti Kalliomäki sano avustajalleen, että se ohjaa mun kyselyt jollekki taviskansanedustajalle, joka ei oikeesti tiedä mun aiheesta mitään, niin soitin sen avustajan selityksistä huolimatta Kalliomäelle. Ja se sit vastas just mitä toivoin, vaikka se ensin ei halunnukaan vastata. Eli jos vastaan tulee seinä, ni toimittaja joko kiertää sen, kiipee yli tai menee väkisin läpi.
Ja kävin Euroviisutiedotustilaisuudessa vetämässä aamupalaa ja kuuntelemassa selityksiä, miten viisut vaikuttaa siihen ja tähän. Nyt tiistaina oon menossa Lintsin tiekkariin ja siel pitäis itse keksiä mitä infoa oon sieltä hakemassa. Jännää.
Opetushallituksen pääjohtaja Lindroos oli fiksu nainen. Ois tehny mieli kertoa sille yhdestä tunarirehtorista Espoossa. Lindroos ois varmaan ollu aika yllättyny sen touhuista.
Mut lisää duunii. Ja hei, mähän oon toimittaja!