Sen huomaa kyllä aika lailla heti kun on ammattivalokuvaaja asialla. Lehden etusivu oli helvetin hieno tänään. (Joo... siinä oli toki mun alustus, mutta tarkotan nimenomaan pääkuvaa.) Pääkuva oli jo melkeen puolitaiteellinen. Uutiskuva silti. Mutta se symmetria! Semmosta kuvaa saa oikeesti odottaa kauan, että sen saa. En tajuu miten se kuvaaja sai sen otettua.
Mun juttu oli levitetty koko aukeemalle ja kolmella kuvalla koristeltuna. Näytti hienolta, mutta se mun osuus ei nyt sinänsä ollu ku noin 3100 merkkiä. Ja jutun ideakin tuli toiselta toimittajalta mulle vinkkinä. Jajaja se aukeema oli erikoisaukeema. Helsinkiaiheinen. Erikoissivuille on aina helppo tehdä juttuja. Kaikista vaikeinta mulle on se kylmä uutinen. Linjakas ja neutraali.
Ja muistelen, että jossain tutkimuksessa oli laskettu, että ihminen pystyy muistamaan yhteensä noin 200 eri ihmistä. Kun alan pikasesti laskemaan kaikkia ihmisiä, jotka tunnen ja tiedän, ni niitä on kyllä aika liikaa. Toi eilisen ihmeellisyys ei ollu eka kerta. On tullu usein tilanteita, joissa ihmiset tuntee meikäläisen liian hyvin ja joudun nöyrtymään ja kysymään, et "sori, mistä mä tunnen sut?". Se on aika perseestä.
Tänään kattomaan teatteria entisen yläasteluokkalaisen luo yhen Heolaisen kanssa. Jännää. Pitänee nauttia kun voi.
Niiiiiiiiiiiin, ja Amican ruokalassa oli tänään "herkullinen kasvisruoka", eli sinihomejuustokalkkunavoileipä. .... .... ....niin no. Mut hei okei, se oli sikahyvän makunen. Pitänee varmaan alkaa suosimaan noita kasvisruokia, joita höystetään valtavan kokosilla lintujen rintafileillä.