IRC-Galleria

Eilisen ois kyllä voinu jättää väliin. Ei ollu mielessä mitään järkevää juuri millään hetkellä ja väsytti ja muutenki huono olo.

Onnistuin kuitenkin illalla tsekkaamaan sähköpostini. Yritän saattaa vanhoja tuttuja yhteen. Oon sotkeutunu yli 40 ihmistä käsittävään sähköpostisekamelskaan. Eilen kuitenki sen toisen spostirykelmän (niit on joo 2) yks tyttö ehdotti jotain jännää, ja koska olin hirveessä kunnossa, niin päädyin delegoimaan sitä koko homman organisoimista enemmän sille. Mietin vasta tänään, että se ois ollu ihan jees jos kyseessä ois ollu se toinen spostiryhmän tapaaminen. Tässä ekassa porukassa mulla oli nimittäin omat motiivini nimenomaan järjestää jotain. Mä yritän pelastaa itseäni.

Kun en koskaan mukamas petä niitä lupauksiani, niin yritän vielä HEO-aikojeni jälkeen korjata yhtä lupausta, jota en pitänyt. Se ei tosin koskaan ole mikään sydänverellä tehty lupaus, eikä ihminen, jolle se tehtiin edes varmasti muista koko hommaa, mutta mulle itselleni se on kuitenki isompi asia. Mä tiedän etten voi luottaa itse itseeni, mutta jos en voi pitää lupauksiani muille ihmisille, niin mitä vittua mä edes teen täällä? Luotettavuus oli joskus vuonna 1 ja 2 se mun ainoo hyvä piirre, joka mulla oli. Eli jos mä oon luvannu jotain, ni se pitää... tai sen pitäis.

Eli jos mä nyt en sitten tekisikään mitään, niin nullifioisin koko korjausyritykseni. Onneks en ikinä poistanu sen ihmisen yhtä tekstaria kännykästäni. Se muistuttaa mua siitä, mitä en ole vielä tehnyt.

Satuin eilen huomaamaan Kallion kaduilla tytön, joka oli samalla ala-asteella kuin mä. Sama vuosiluokka. Nyt se oli raskaana. Ei että se sinänsä kiinnostais, mutta taas yks muistutus siitä, että aika juoksee koko ajan eteenpäin.

Ja perjantaina pitäis mennä juhlistamaan kesää, unelmia ja rakkautta. Kiitos kaikille taiteilijaihmisille, jotka tarjoaa toisille jotain pakoa arjesta.