IRC-Galleria

Olimme Tugella soittelemassa ja ördäämässä. Oli tosi hauskaa. Valvottiin viiteen. Harmi, et piti herätä jostain juman Espoosta, ja vielä sen verran aikasin, että ehdin kuuntelemaan jotain luentoa 15 yli yheksäks aamulla. Juotiin soittamisen yhteydessä sen verran paljon konjakkia, boolia, kossua ja olutta, että olin aika soseessa vielä koululla aamulla. Lieviä ongelmia pysyä pystyssä väliajoin siinä tunnin kuluessa. Tuli vähän ehkä nukuttua (ja varmaan tuoksuttua myös ihanalta) siinä luennon väliajoilla. Siinä 12 aikaan alko vasta pikkusen tuntumaan lievä väsymys. Lopputunneilla iltapäivällä alko kyllä jo ihan oleminenkin olla aika tuskastuttavaa.

Käytiin soittamassa TPP:n kanssa. Saadaan varmaan jotain kivaa aikaan jos jatketaan samaa linjaa. Ostin matkalla pari olutta, jotta voisin sitten nauttia niitä ennen kuin menisin Baarikärpäseen. Tajusin kuitenkin soittaa yhdelle sankarille, joka infos mulle, ettei kannata mennä sinne. Ei vissiin ollu muita tulossa. Perkeleen HEOlaiset. Jotain yritystä. Ois voinu bilee viel tänään. Tosin tulin kyllä kotiin, enkä mennyt kuuntelemaan irkkujameja Bläkkäriin, ku väsytti. On mulla prioriteetit hallussa. Tunari.

Mä haluun bilee. Pitää vissiin venaa lördagiin asti. No, ehtiipähän ainakin nukkua välillä. Vois ottaa yömyssyn...

Oon muuttunu. Sillon aikoinaan sain asioita aikaan. Nyt oon vaan hirveessä kännissä ilman päämäärää ja mikä tahansa idea, jonka keksin, joko jää suunnitelmatasolle tai sit menee vaan vituiks. Onneks on yks projekti (mikä vitun PROJEKTI!?!), jota odotan kohtuu innolla.
Näin tänään yhden tytön, jonka tapasin ekaa kertaa joskus 2-3v sitte. Kattelin sitä ja mietin, että mitäköhän sekin oikeen ajattelee musta. Joskus se piti mua ainakin siedettävänä, mut nyt en osaa enää sanoa. Oon ollu ihan vitun idiootti. Ainakin pystyin myöntämään sen.
Hyvätkin ideat valuu hukkaan kun niitä alkaa toteuttamaan 3,5 promillen humalassa. Siivoon varmaan seuraavaks vähän elämääni, ja kuvittelisin alottavani kännykästä. Vitun daiju laite vitun daijun jätkän käsissä.

Voisin kirjottaa tähän 5 sivusen esitelmän ja analyysin eiliseltä, mutta päätin etten tee niin. Laitetaan tähän mieluummin filosofisia pohdintoja.

1. Mä en ole niin neutraali kun uskoisin itse olevani. On tekijöitä, jotka on muokannu mun ajatusmaailmastani semmosen, että reagoin asioihin AINA jonkun ennalta määritellyn kaavan mukaan. Kaikille ihmisille käy näin.

2. Vaikka ihminen (minä) pyrkii johonkin jaloon tekoon, niin se voi onnistua matkalla tuhoamaan tai sotkemaan joko koko lopputuloksen, tai tappamaan oman olemuksensa sen asian tiimoilta, huolimatta siitä, tultiinko hommassa päätökseen vai ei. Tätä mä en enää itsekään ymmärrä. Vissiin yritän sanoa, et joskus onnistuu, joskus ei.

3. Ihminen voi olla kiltti sisältä, mutta aiheuttaa paljon pahaa. Tässä en puhu itsestäni. Täysin.

4. Toisen ihmisen ymmärtämiseen tarvitaan omia samanlaisia kokemuksia, jotka tämä toinen ihminen on joutunut kokemaan. (Empatiakyky) Kaikille niille idiooteille, jotka tätä lukee niin: Jos jonku mutsi on vaik niinq delannu, ni sille ei sit kande mennä sanoo et "no voi, läheks bilee?".

5. Kaikki ihmiset etsivät paikkaansa tässä maailmassa. Kaikki. Elämänsä suunnan voi toki kadottaa, mutta sivupolut vievät usein päätielle. Kuten yks sekopää, joka yritti joskus käännyttää mua johonki sano "etsivä löytää".

6. Itsestäni: Mä en tykkää nähdä ihmisten menevän rikki.

Nää ei sitte ollu vissiin hirveen filosofisia, tai edes pelkkiä pohdintoja. Nää oli toteamuksia. Jotain sälää kuitenkin. Muistakaa nauttia elämästä. Se on oikeesti jees.

"...juotiin vasta viidennet siiderit / kun meidän pöytään hyökkäs miami cheerliiderit /
ne sano "do you wanna have some fun tonight?" / ja me oltiin ihan tottakai, yes allright!..."

Yks tyttö ehdotti, et jos ois kokeillu sen kanssa jotain kitaraduettoja HEO:n bileissä. ...en pygenny. Menee jotenkin mulle niin henkilökohtaseks jos pitää tulkita kitaralla jotain. Sit jos se homma pitäs vielä esittää yleisölle, ni stressaan ihan liikaa. Helpompi esiintyä jonkun roolin takaa ja antaa mennä vaan. Kuten palkkamurhaaja Aki Kaurismäen elokuvassa I hired a contract killer sanoi: "I'm a loser."

Totoro oli ihana. Paras. Ajaton. Mäki muutan kohta maalle, jotta pääsee metsään. Huhhuh. Hieno elokuva... Rauhotti mielen. Teki mieli muuttua takaisin viattomaksi pieneksi lapseksi. Tosimies ei hempeile. Onneks oon kaukana semmosesta.

Alkaapi ehkä hiukka pää hajoamaan, kun näkee jatkuvasti yhtä mukavia unia. Aamusin semmonen fiilis, ettei viitti ees sängystä nousta. Ei vaan voi jaksaa enää. Sais nyt perkele olla ees öisin rauhassa.

Oli saatanallisen rasittava jätkä oppaana eduskunnassa. Oisin voinu potkasta sitä hanuriin. Ja tänään jotain musiikin teoriaa. Ei hyvä päivä.

En pygenny olla siellä Mällissä kovin kauaa. Kestin just ja just irish coffeen ja oluen. Sit tuli sen verran heikko olo, et himaan. Nukuin ihan helvetin huonosti. Näin koko yön painajaisia. Ja niissä painajaisissakin olin jossain klubittamassa ja kiskomassa viinaa. Sit tapahtu aina jotain hirveetä ja outoo. Ja näin myös painajaisia siitä, että nukuin. Luulin olevani hereillä, mut sitte joku asia ei vaan ollutkaan ihan normaalisti. Kuvittelin puhuvani jonkun kanssa puhelimessa ja sopivani, että meen bilee. Keskellä yötä. Tuntu aidolta. Mut sit taas joku shokkiefekti. Tuntu välillä, etten saanu happee ja et koko vartalo ei ois enää kovin yhteistyöhalunen mun kanssa. Oikeesti semmonen fiilis, et hikoili viinaa pois. Voi saatana sentään. Koittakaa nyt hyvät ihmiset yrittää ymmärtää kuinka vaikeeta työtä tommonen päiväkausia kestävä viinan litkiminen on!
Ja oon lähettäny tän viikon aikana miljoona tekstaria. Vissiin vähän joka paikkaan. En muista niistä ku murto-osan. Sisältö on ollu vissiin aika tyhmyys-orientoitunutta. Mä en enää haluu juoda näin paljon. Et pliis, voisko joku tuoda mulle lasin maitoa. Mieluiten vodkalla.
Diggasin omasta kuvastani Baarikärpäsen peilissä lauantaina. Lisää meikkiä vaan silmiin. Alan huolestuu itsestäni. Ja mul on vieläki huono olo. Oikeestaan ihan jumalattoman kuollu.

En sitten menny sinne Tavastialle katsomaan Dervishiä, vaan eksyin taas kavereiden kanssa Baarikärpäseen. Fiksu liike eksyä samaan mestaan perjantaina ja lauantaina, kun muualla olis vieläkin parempaa ohjelmaa.
Ja tuli todettua, että en enää ikinä osta Dynamiittia. Mun makuaistini on jotenkin muuttunut niin, että se maistuu ihan hajuvedelle. Jotain Chanel vitosta ei oo kiva juoda.
Olo oli niin kuollu aamulla, et ei oo vuosiin ollu niin väsyny ja vetämätön fiilis. Aivan karmee hedari. Ku joku ois tunkenu jääpiikkiä aivoihin. Pikkuhiljaa vois harkita sitä, et siirtyis nauttimaan sivistyneesti viiniä, eikä kiskois viinaa tuopeista.
Tänään menen katsomaan Ylioppilasteatterin näytelmää ja sen jälkeen Mälliin kuuntelemaan irkkufestareiden päätösjameja. Vois juoda siellä Mällissä kahvia... Irlantilaista kahvia.