IRC-Galleria

Yhä raskaampaa hilata itsensä ylös aamuisin. Ihan sama nukunko 6 vai 20 tuntia. Sama olo koko ajan. Iltasin oon pirteempi. Välillä.

Jos kirjottaisin tähän niistä tunteistani, joita olen kokenut näinä viikonlopun päivinä, niin tekstiä tulisi paljon. Olen kokenut helvetinmoisen tunteiden kirjon ja ne tunteet on poikinut suuria ajatuksia. Jätän ne pääni sisään. Mun aikani on muutenkin mennyt ohi.

Yksin / Ihmisten seurassa yksin / Yhdessä yksin

Valitse itse.

Ei näin Miska, ei näin...

Pakko tunnustaa, että näen tän maailman hyvin Puusamaisin silmin.

Tänään nousin yhdeltätoista aamulla. Sit selvittelin netistä geriatriaan liittyviä asioita. Piti tehdä kouluun yks tehtävä vanhuksista. Tehtävää varten tapasin myös yhden haastateltavan, mutta huomasin, ettei kannata syödä hirveetä annosta täyttävää safkaa ennen haastattelua, koska se väsyttää. Olin sen verran väsyny, etten saanu itsestäni oikeen paljon irti. Silti sain just sen verran tietoja ja kommentteja kun tarvitsinkin.

Sit kävin vittuuntumassa Arabianrannassa. Mun piti käydä Soundata nimisessä liikkeessä hakemassa mikrofoneja, mutta tädätää! Ne runkkarit oli muuttanu. Puol kuukautta sitten saatana. Eikä mitään mainintaa niiden nettisivuilla. Jotain rajaa saatana. Puol kuukautta aikaa. Ei voi olla vaikeeta päivittää yksiä vitun nettisivuja. Meen sinne liikkeeseen seuraavaks haukkumaan ne ja vaatimaan 120% alennusta kaikista tuotteista.

Tänään pääsin pois koulusta klo 12 ja meen takas vasta torstaina. Pitäis kirjottaa yks juttu vanhuksista tänä aikana. Sen teen huomenna. Pitää käydä haastattelemassa yhtä ihmistä. Samalla käyn Soundatassa ostamassa mikkejä. Oon ollu jotenki pirteempi nyt maanantaina ja tiistaina ku normaalisti. Vaikka väsynyt ehkä tänään, mutta mieli pirteenä. Avoimena. Helpottunut olo.

Olin myös musiikin teoriatunnilla. Ei ollu niin hanurista ku yleensä. Vaikka olin taas ihan pihalla, suorastaan ulkona lumisateessa. En oo pääsees läpi sitä kurssia. Täytyy vedota johonki keskittymishäiriöön. Mulla tosin taitaa olla semmonen ihan kiitos tinnittävistä korvista. Laskeskelisin ainakin, et ne ja elämän muuttuminen hätäsemmäks alko sillon samoihin aikoihin.
Kuitenkin. Yks tyttö. Ainakin. En muista mitä soitinta se soittaa, mut sen pitäis oikeesti sjungaa vähän enemmänkin. Sil on semmonen ääni, et se vois varmaan laulaa Allegrin Misereren soolo-osuudet. Ja niillä muilla oppilailla, jotka siis mua 3-5v nuorempia, on kyllä paljon paremmat tiedot musiikista ku mulla. Ainakin tolle sopivalle kurssille. Mä sentään tiedän jotain asioita, mitä ne ei. Kiitos yhden toisen teoriakurssin. Mut se ei oo paljoo. Ne on lapsia. Tosin minä ehkä se suurin lapsi koko porukasta.

En tiedä mikä oli, mutta tänään en ollu yhtä väsyny kun tavallisesti aamulla. Ja oli myös aika pirtee ja mukava olo. En nukkunu tosin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ees hirveesti. Oisko ollu, että hikoilin vuoden viinat pois elimistöstä tossa sunnuntain aikana.

Kaikki ois ollu täydellistä ellei oltais saatu tietää, että yks opiston oppilas oli kuollut kotonaan viime keskiviikkona. Sille oli järjestetty muistotilaisuus kappeliin koululle, jonne en sit kuitenkaan menny. En tuntenut kyseistä henkilöä, enkä ole kovin uskonnollinen ihminen. Pidin itse muistotilaisuuden järjestämistä silti kauniina ajatuksena.

Tänä aamuna toivoin, et en ois heränny ollenkaan. Oli niin jumalaton krapula ettei oo semmosta ollu miljoonaan vuoteen. Ei pystyny liikkumaan. Ei pystyny hengittämään. Ei pystyny "oleen". Ei perkele. Kauhee olo. Vieläki helvetillisen heikko fiilis. Ei voi tajuta mitä ihmettä oon tehny, ku on tämmönen olo. Sen tiedän, että jätin juomatta vettä eilen illalla. Enkä syöny mitään. Pitäis aina muistaa juoda helvetillisesti vettä. Aina. Ja eilen ei oikeen tapahtunu mitään. Olin ensin Romanossa kavereiden kanssa. Sit yhden kaverin kaa Amarillossa, jossa sen lähdettyä törmäsin yhden kaverin serkkuun ja sen kavereihin, joiden kanssa jäin kittaamaan juomaa. Ja olin kyl ihan ulkona niiden jutuista. Oli semmonen mitä vittua -fiilis. Ja sit piti kompensoida sitä pihalla olemista juomalla viinaa. Se kertoo aina jotain, kun baarimikko (tässä tapauksessa vetävän näkönen chicksi) sanoo tilauksen yhteydessä, että "päätit sitte alkaa ihan kunnolla ryyppäämään". Joojoo.

Tänään oli perjantai. Piti lähteä kaverin ja sen serkun kanssa Oranssi-klubille kattoo The Knobia, mut kaveri ei sit jaksanu lähtee ryystää limuu. En nyt tietty itsekään siitä limusta niin välittäny. Enkä suoraan sanottuna bändistä. Ihan hyvää skedepunkkia varmaan, mut ei ihan mun kamaa. The Clash on lähempänä mun sydäntä. The Pogues... Shane...

Olin viel aika valmis lähtee johonki ysiin asti, mut sit luovutin. Antaa mennä huomiseen. Jos sitä jotain keksis. Jollain täytyy tota koulua nollata. Alkaa pikkuhiljaa vituttaa aika moni asia. Mut viel ollaan plussan puolella ton paikan kanssa. Harmi vaan, et missasin koulun taide- ja blaablaablaaillan. Siel ois ollu ainaki jotain kivaa. Ja missasin sen siks, ettei siitä infottu tarpeeks. Ei yks viikkoja sitte lähetetty sähköposti kanna näin pitkälle. Ja jotenki tuntuu, et huomen kukaan jaksa mitään taas... ääh. Nukkumaan. Tai vois kattoo Miami Vicen.

Lähdin sitte taas himaan, enkä jääny kuuntelemaan jotain luentoa. Ois saattanu olla ihan jotain asiallistakin. Ja ainoo syy miks lähdin oli, että en jaksanu lähteä jonnekki vitun pylvässaliin. Oisin menny seuraamaan sitä jos se kuento ois ollu perinteisesti kappelissa. Kävin siinä ovella vaan toteamassa, et jahas, painunpa vittuun. Mut tänään soittotreenit. Ei jaksais. Mut yleensä siel on hauskaa.

Eilinen oli taas tiistai. Ne ei oo mun päiviä. En menny edes sinne musiikin teoriatunnille, koska oli niin paha olo. Fyysisesti. Jos olisin mennyt sinne olisin oksentanut. On ennenkin tuntunu kurkussa kun on raahautunu Sibaan tolle samalle kurssille. Ei saa happee ja tuntuu paskalta. Kivat fibat tulee noista tunneista. Koita siinä sitte opiskella. Millä oon mukamas saamassa tota kurssia läpi. En oikeen millään. Pitää ruveta nappailemaan jotain rauhottavia aina ennen tunteja. Teoriapillereitä. Täytyy jostain ettiä niitä, joissa on hymynaama keskellä.

Tänään olin kuoleman väsynyt aamulla. Ei ollu mitään järkeä olla koululla. En pystyny seuraamaan opetusta. Opekin huomautti, et nyt voi Meske nukkua kun katotaan videota. Paska video se muutenki. Kerto suomalaisesta musiikista. Sibeliuksista ym. Kai. Kuuntelin kyllä. Ei siihen kuvaa tartte, että voi seurata.

Ruokailun ja helvetillisen kahvikupposen jälkeen palasin tunnille. Sit oli semmonen on/off -vitutustila. Oisin alussa ollu valmis seuraamaan jotain luennontynkää, mutta sit piti taas tehdä joku perkeleen ajatelkaa tehtävä. En ollu ajattelukunnossa. "Sori, mä en miettiny ollenkaan." "Noh, miten nyt niin" ajatus leijaili ilmassa. Joku sano sen kai ääneenkin. Antais väsyneen idiootin nukkua. Jos ei yöllä sängyssä, niin edes jossain sitten.