IRC-Galleria

Oon sitte kovaa vauhtia menossa reputtamaan yhden tentin. 2 tuntia ja sit pitäis osaa jotain.
Enkä oo ees lukenu noista kirjoista ku toisen läpi. Toista oon selaillu. Otsikot ja pari lainausta.
täytyy toivoa, et kysymyksiä tulee 1800-luvul oloista Suomesta, ni osaan ehkä vastata jotain.
Tai sit täytyy vaan yrittää selittää niin perkeleellisesti jotain.

Oli oikeestaan koko illan pieni hedari baarissa. Loppuillasta joku random-äijä suositteli kahta
jekkushottia, et sil pääsee eroon. Paskanvitut. Join viinaa koko illan ja mul on nyt vieläki
hedari. Saatanan saatana.

Tentti tulee menemään vituiks. 320 sivua luettavaa ja neljän tunnin päästä pikkujouluille,
jossa niin paljon viinaa, et huomen vaikee lukee. MIX MIX MIX!!? Vituiks vaan kaikki.

Käärin tänään ensimmäisen lahjan lahjapaperiin. Ihan oma idea toi ostos. Vähäks jee. En
sentään oo täysin oma-aloitteeton idiootti. Ehkä vähän yksinkertanen tosin. Tai en ees niin
vähää.

Mulla on lauantai-iltapäivä ja sunnuntaipäivä aikaa lukea 320-sivunen teos silkkaa paskaa. Ja
sunnuntaina tulee olemaan mehevä herkkuolo, kun lauantai-iltana on pikkujoulut. Joskus
perkele käy viinan kioskominen työstä.

Kirjotin kolmesivusen tarinan puukosta ja palautin sen myöhässä. Sitä ei siis arvostella. Miks
piti ees kirjottaa saatana? Oisin voinu lukee sen sijaan. Mut ei. Tuli inspiraatio parin idean
kanssa. Harmi vaan, et nitten kirjottamiseen meni liikaa aikaa. Oisin viel voinu skrivaa 5 sivuu
lisää, mut katoin ettei kannata, ku on tärkeempääkin hommaa. Hienoo hienoo.

Kuulosti paskalta treeneissä. Hei, huomasin, että linjalaiseni ja entisen lukiolaiseni bändin
treenis on meidän treeniksen vieressä. Jee. She! pitää tsekkaa. Ja treeniksellä haisi paska...
käytävällä.

Pikku-Miskalta loppuu aika kesken.

Lukenu koko päivän. Tai no.... Lukenu.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Ois pitäny mennä kansallismuseoon. En tietenkään viittiny ehtii sinne. Mut lähdin sentään ovesta ulos. Tosin, koska kello oli 12.50 ja siel ois pitäny olla 12.30, ni en sit menny. Lampsin suoraan keskustaan, Stockalle. Mulle ois sopinu niin hyvin joku Ateneum klo 13. Sinne oisin ehtiny ja siel ois ollu mielenkiintosempaa kamaa. Kansallismuseossa on vaan supisuomalaista historiaa. En mä siitä voi skrivaa. Mä haluisin skrivaa jostain... jostain. 15000 merkkiä tarinaa, 10000 merkkiä esseetä tai 5000 merkkiä reportaasia. Repparin voi suoraan unohtaa, ku en ny menny sinne. Essee... Ääh. En mä ees osais. Ilman mitään matskuu. Juuei. Siispä tarina. Tarina mistä? Tarina isästä ja pojasta. Äidistä ja tyttärestä. Elämästä. Menneestä sellasesta.

Mä teen tarinan puukosta. Suomalaisesta puukosta.

Lähetin viikonlopun aikana noin miljoona tekstaria eri ihmisille. Niissä ei ollu vissiin hirveesti järkee. Oli aika highs and lows edellinen viikko. Enempi tosin noita ylivetoja. Hieno viikko oikeestaan.

Tänään oli normipäivä opistossa. Paneuduttiin iskevien otsikoiden väsäämiseen ym. Ja perse sentään, katottiin 2 Juice-dokkaria. Lopputunnista mä goijasin hetken. Niin, ja tietysti samaa aikaa, ku ope yritti opettaa jotain sontaa, ni yritin siinä kirjottaa joululaulua. Sain siitä jonkinlaisen, mut se oli ihan kauhee. Sen alotus oli hyvä, mut sit mä menetin suunnan. Tämä epätoivoinen yritys kai siksi, että kiinnostais saada ton linjan kanssa jotain väsättyä tonne opistoon joulujuhlaan. Kukaan ei oo oikeen hirveesti yrittämässä keksiä mitään. Yhtä tyttöö oon piinannu, et se sais jotain väsää. Kuitenkin on käynyt musiikkiopistoissa muistaakseni suorittamassa samat teoria ku mä, ja ylikin. Soittanu kauan. Sais nyt ees lähtee yrittään.

2 ja puol tuntii ja tein uuden biisin. Väkisin väännetty. Duetto. Rock n' roll. Noudattaa pyhää I VI IV V I -kaavaa. Lyriikat aivan järkyttävää sontaa. Ei kande vääntää väkisin.

Bommi
Se horjui siinä liikennevalojen kohdalla kuin ammattiviininmaistaja kahdeksan tunnin työrupeaman jälkeen. Oikein mitään tietoa siitä ei kenelläkään ollut viimeisten kuukausien ajalta. Huhu kertoi sen istuneen kuukausia kotonaan yksin suljetussa huoneessa ja eläneen syömällä pelkkiä Saarioisten pakastepizzoja. En oikein uskonut. Pidin sitä erikoistapauksena. Miehenä, joka hallitsi itsensä yhtä hyvin julkisena, kuin yksityisenä hahmona. Sanoin sille hyvästit ja se katosi autojen takavalojen valaisemaan yöhön.