IRC-Galleria

Satoi. Tavallisesti ihmiset tuntevat päivän alkavan kehnosti kohdatessaan kylmät sadepisarat kasvoillaan töihin lähtiessä. Lucky me, en ole kovin tavallinen.

Astuin aamulla ulos sateeseen. Olin matkalla autolle ja olisin kuvitellut, että jalkani veisivät minut sinne rivakasti, mutta olin väärässä. En pitänyt lainkaan kiirettä. Vettähän se vain on. Astuin vesilammikkoihinkin kiinnittämättä huomiota niiden syvyyteen, vaikka kuljinkin vanhoissa lenkkareissa.

Autossa olotilani lähenteli nirvanaa. En startannut moottoria ennen kuin pitkän odottelun jälkeen. Halusin katsella kuinka sadepisarat hyppelehtivät tuulilasilla. Matkalle päästyäni ajoin kuin unessa.

Kova sade saa ihmiset varovaisiksi ja hitaiksi. En ikinä käytä auton torvea, mutta tämän matkan aikana käytin sitä kolmekin kertaa. Muut autoilijat näyttivät jämähtäneen paikoilleen eivätkä huomanneet edes liikennevalojen vaihtumisia. Kaikki ajoivat hitaasti ja hidastelivat vielä lisää vesilammikkojen ilmaantuessa näköpiiriin. Sade oli sen verran raskas, että näkyvyys oli erityisen huono.

Pikatiellä ihailin asfaltinpintaa, joka sylki vettä joka puolelle ympäriinsä autojen kiitäessä sen liukkaalla pinnalla. Ohituskaistaa ei juuri käytetty, mutta kyllä siinä ainakin yksi auto matkasi vikkelästi ja rauhallisesti viilettäen. Oma autoni. Vaikka rekkojen ohituksissa etulasin näkyvyys oli tasan nolla metriä, niin en olisi voinut olla rauhallisempi. En kokenut, että minun tarvitsisi nähdä. Olin menossa tiettyyn suuntaan, eikä sade voisi siihen vaikuttaa. Ja millään ei ollut mitään väliä. Jos autoni tai viereiset rekat olisivat menettäneet otteensa tiestä, niin ei millään olisi kuitenkaan ollut enää väliä. Jos tapahtumaan ei voi vaikuttaa, niin miksi huolehtia siitä?

Pysähdyin koulun parkkipaikalle ja totesin olevani hyvissä ajoin ennen tuntia paikalla. Tuntui, että olin tullut matkan tavallista nopeammin. Jäin vielä autoon hetkeksi kuuntelemaan erään elämää tihkuvan kappaleen. Viimein autosta noustuani sain vastaani suihkua muistuttavan kosteuden. En kiirehtinyt. Päinvastoin, koulurakennukselle kävellessäni liikuin tavallista hitaammin. Otin joka askeleen erikseen. Nautin sateesta. Iskevät pisarat kasvoillani saivat minut tuntemaan, että olin elossa. Ohitseni juoksi sadetta pakoon lukuisia ihmisiä. Jos he miettivät miksi tahallisesti yritin kastua sateesta, niin itse mietin, että mikä ihmeen kiire kaikilla oli. Vesi on vain vettä. En liikuttanut eväänikään sen puolesta etten kastuisi.

Voisko olla niin, että mulle ei riitä vaan yks ihminen...
...vai koenko, että musta pitäis riittää useammille?

Now playing:
Nobuo Uematsu - Force your way
Nobuo Uematsu - Fighting
Nobuo Uematsu - Still more fighting
Nobuo Uematsu - Don't be afraid
Nobuo Uematsu - The man with the machine gun
Nobuo Uematsu - Battle

Vaikka en ikinä tee mitään, ni sit ku ois jotain tekemistä, ni ne hommat on päällekkäin. Yhyyyyyyyy.

Siis pelkästään sen takia, että olin kaks päivää poissa koulusta, ni nyt oon ihan pihalla mitä kaikkee mun pitäis ja ois jo pitäny tehdä. Selailen jotain tehtävälistauksia ja sielt ei näy ku jotain ihan kämästä. Jos yrittäis alottaa ton opiskelun silleen oikeesti nyt ens viikolla.

HALUUN KISUKORVAT HETI!

Perkeleen Onnelassa ku menin kysymään kahelta tytöltä, et mistä ne oli hankkinu mustat kisukorvat, ni se toinen ei tienny ja toinen repäs sen toisen mukaansa ja "kuiskas" sille toiselle tsiksille et "toi jätkä ei sovi sulle". MITÄ VITTUA!? ENKÖ VOI SAATANA EDES KYSELLÄ, ETTÄ MISTÄ SAA KISSANKORVIA ILMAN, ETTÄ PITÄÄ HETI KUVITELLA MUN OLEVAN ISKEMÄSSÄ!? SAATANA!

Käytin kännykkää soittaakseni puhelun ilman, että mulla oli mitään pakollista tarvetta soittaa sitä puhelua. Alkaakohan mua itseäni jotenki vituttaa, ku toi känny ei koskaan soi ilman, että kyse on jostain puolipakollisesta hommasta, joka vaatii jotain turhia tekoja. Vois ehkä yrittää alkaa käyttää tota laitetta niinku normaalit ihmiset, ni ei tarttis kuunnella toiveita siitä, että soittelisin useemmin.

Kysyy tyttö, joka on tuntenu mut aika kauan. Näin taas jotain valokuvia itsestäni ja härregud! näytin niin umpihomolta, että alan kohta itekin epäillä itseäni.

Niin se ilta. Mun ryhmäläiset oli alottanu dokaamisen kymmeneltä aamulla. Ite mä olin noin klo 10 illalla Onnelan ovella. Sairas jono. Litkin siinä puolet kossupullosta ja totesin, että se oli ehkä paras määrä tommoseen baari-iltaan. Se jono tietenkin veti sairaan huonosti ku puolet kaikista ihmisistä ohitteli ja tunki sinne väleihin. Meinasin menettää hermoni aika urakalla. Muuuutta säilytin tyyneyteni. Kaikista paras oli taas se, että siinä jonossa mun takana oli yks tyttö selvinpäin, ja kaikki ohittelijat jätti sen sinne reilusti mun taakse. Jossain vaiheessa multa meni maltti ja raivasin itselleni tien vähän taaksepäin ja tartuin sitä tyttöä kädestä ja kuljetin sen sinne eteen. Se oli ensin vähän hämillään, mutta luonnollisesti kiitollinen, että joku prinssi pelasti sen. En edes yrittäny mitään muuta. Toivotettiin vaan toisillemme hyvää iltaa siinä narikassa.

Onnelaponnela. Huomattavasti siedettävämpi paikka, ku siellä oli vaan Metropolian opiskelijoita. Sen sijaan, että olisin etsiny omaa ryhmääni, ni etsin yhden tutun tytön ja sen kaverin. Juopoteltiin sit siinä pidemmän aikaa kunnes se toinen tsiksi tuli sen verran huppeliin, että se lähti. All sprite. Eli jäin sitte tän mulle tutun tytön kanssa kahdestaan sinne Onnelaan. "Saat sit pitää mulle seuraa loppuillan." Se meni semmoseks sekoilukännäilyriehumiseks, että huh huh. Ei oo ollu niin hauskaa ehkä vuosiin. Itse asiassa viimeks oli yhtä hauskaa sen saman tytön seurassa joskus 3-4 vuotta sitte. Loppuillasta tanssittiin kahestaan sen kanssa suomipuolen pöydillä. Rahaa palo taas aivan sairaasti, mutta kun jo aikasemmin päivällä tarkistin pankkitilini, niin jouduin toteamaan itselleni, että "saatana sentään, rahaa se vaan on".

Kävin pyytämässä viime viikon toilailujani anteeks yhdeltä tyypiltä. Se sano, et "ei mitään" ja jopa tarkotti sitä. Sen näki sen hymystä. Lisää pongoja hyvästä käytöksestä. Uujee.

Näin meidän tuutorit ja mun piti ostaa niille juomat, mut koska niillä oli jo yhet edessään, ni se sit jäi. Enkä nähny niitä enää sen jälkeen. Ei se nyt niin vahvasti menny.

Koko perkeleen illan aikana en vaihtanu ku noin kaks sanaa yhden ryhmäläiseni kanssa. Ei ihme, että oon ihan pihalla kaikista häppeningeistä.

Tyttö kerto, että yks mun tuntema tyttö, jolla on enemmän munaa ku komppaniallisella venäläisiä spetznatseja, oli ollu parisuhteessa yhden mukavan jätkän kanssa 2 vuotta ilman seksiä. Holy fuck. Se suhde kaatu siihen, että tää toinen tyttö, joka taas oli siellä Onnelassa, oli käyny sitte panemassa sitä toisen tytön jätkää. Whatta fu*c? Mun ois ilmiselvästi pitäny olla siellä pelastamassa sitä hommaa. Oisin ehkä jopa pystyny siihen. Mulla on jonkinlainen perstuntuma siitä, et mikä siinä suhteessa sit lopullisesti kusi. Yää. Maailma tuhoutuu ku en oo pelastamassa sitä. ...juuei.

Oli niin messevä krapula että missasin ekan ruotsintunnin ja menin kouluun vasta seuraavaa tuntia varten. Ja sitä tuntia ei sit ollukaan. Vitutti aika huolella raahata itsensä Myyrmäkeen turhaan. Ja ihan muuten vaan, ni siellä ruotsintunnilla oli ollu 2 oppilasta. Out of 30. Hmm...

En saanukaan tänään sushiseuraa, ku se tyttö, jonka kanssa piti mennä poti maailman kamalinta krapulaa. Taitaa olla vähän mun syy. Tj. Nooh, ens viikolla sit. Tosin jos se tyttö on ihan hirveessä krapulassa ja se ei pääse mihinkään koko päivänä, ni sit oon vaan vitunmoinen voittaja. Suoraan sanottuna maailman paras. Koska siis sillä tytöllä ois treffit tänään jonku australialaisen hurmurin kanssa. Ja mähän haluan, että se pariutuu yhden toisen jätkän kanssa. Joka siis on maailman paras, ja ne sopis niin hyvin yhteen ettei mitään rajaa. En haluu, että joku tommonen asia menee hukkaan.

Ja sain kuulla, että yks 22-v tyttö, jonka tapasin viikko sitte, oli eronnu omasta partneristaan, jonka kanssa oli seurustellu vuosia, ja ottanu sitte saman tien itselleen 16-v pikkutytön. Aiaiaiai. Ei tiedä mitä sanoo. Ne kaks tyttöä siellä baarissa ei hyväksyny, ja munki on pakko myöntää, et se 16-v on vielä aika lapsi. Mut en mä 100% vastaan oo. Paitsi melkeen tässä tapauksessa ku kyseessä on rebound.

Ja näin japsipiireistä yhen kaverin, jonka ei pitäny edes tulla sinne ponnelaan. Se oli vähän hämmästyneen näkönen ku se näki mut. Mahtaiskohan johtua pukeutumisestani. Olin taas aika herutusvaatteissa.

Huomiseks pitäis tehdä yks iso tehtävä ja sit pitää siitä esitelmä. Harmi vaan, että mulla ei ole harmainta aavistusta, että mitä vittua mun pitäis tehdä. Lisäks pari kirjotustehtävää huomiseks. Voin vaan sanoa, että menee toi koulu päin helvettiä, vaikka juuri mitään siellä ei vaadita. Uskomatonta mikä apina oon. 2 päivää poissa koulusta Irlannin takia ja oon ihan totaalisen pihalla. Help?

Taksikuski kaahas aika sairasta kaasua lentoasemalle. Eipä siinä mitään. Ehtipä ainakin nauttia pitkästä paskasta.

Airbus 320 ei ollu ihan mua varten rakennettu kone. Mulla on niin pitkä, että oli vaikee saada itseään mahtumaan niihin penkkeihin, jotka on muutenkin valmistusmalliltaan "Ergonomia on niille, jotka ei kestä kipua".

Mitä Irlannissa oli? Aika oma maailmansa. Hyvää ja huonoa ihan kuten muuallaki. Roskakoreja oli paljon verrattuna Suomeen. 30 metrin välein viimeistään oli roskis joka kadulla. Autot kaahas ihan kivaa tahtia noin kotioloihin verrattuna, mutta vähemmän siihen kiinnitti huomiota, kun irlantilaisten jalankulkijoiden tapaan liikkua. Siellä jalankulkioille on käytännössä vaan yks valo: keltanen. Eli aina voi mennä autotien yli. Erotti helposti turistit, kun ne, eli minä myös, jäi aina venaamaan, että punaset valot muuttuis vihreeks. Ja vihreä kesti aina sen 3 sekuntia.

Irlantilaiset... En koko matkani aikana nähny yhtään oikeesti herkun näköstä irlantilaista. Kaikki ne niiden naiset oli hyvin... hyvinhyvin, niinno. Semmosia ku ne nyt oli. Ja "aina" kauheet rytkyt päällä. (Sovin itse hyvin joukkoon, ku mulla oli semmosen mallin sporttifleecee, joka oli joka toisella Paddyllä.)

Howthissa näin kauniin naisen. Katoin ensin, että se ois irlantilainen, mutta sit tajusin, että se oli siellä turistina. Noo, en menny kysymään mitään. Se jäi kuitenkin mieleen. Saman päivän iltana ihan eri puolella kaupunkia nään sen saman naisen Temple Barissa. Kun huomasin sen, ni tajusin, että olis loisto tilaisuus käydä jututtamassa, että mistä se oli kotosin. Menin takas käymään kavereiden luona vaan todetakseni, että kaikilla oli juomat loppu ja oltiin lähdössä seuraavaan baariin. Ja sit ne "autto" mua tyhjentämään mun oman juoman. ...eli ovesta ulos ja tyttö jäi sinne baariin enkä ikinä saa tietää mistä päin se oli. (Ja että oisko se ollu hyvä ottamaan... osaa.)

Saatanallisen kallista. Viis euroa pintti ja sitähän piti litkiä joka mestassa. Joutu nostaa rahaa aika reippaanlaisesti. Mut oli se sen arvosta. Hyviä musabaareja. Tosin maanantaina vikana iltana kun kierreltiin niitä kapakkeja, ni todettiin, että maanantaisin niissä esiintyvät soittajat on ihan vitullisen huonoja. Pl. Temple Barissa oli ihan kovahko nuorempi jannu kitaran kanssa ja yhessä toisessa mestassa oli yks nainen, joka osas laulaa aika hienosti. Himmeellä vibralla.

Käveltiin ihan homona. Ensin kiivettiin Howthissa sunnuntaina perkeleellisen korkeelle mäelle, jonka varrella oli liian rikkaiden ihmisten asuintaloja. Mäen päällä baariin ja rantanäkymällä varustettua vuorenrinnereittiä takasin alas. Oli upeet näkymät. Aikaa palo ku ois vedelly kerosiinilla. Seuraavan päivän aikana mentiin tutkimaan Phoenix Parkia, jossa oli sit illalla Coldplay. Tultiin siihen lopputulokseen, että Phoenix Park on ihan SAIRAAN iso mesta. Otettiin loputa taksi takas, koska ei pystyny enää kävelee takas. Ja maisemat siellä puistossa ei ollu nyt kummosemmat. Ku puistoks siellä ei oikeestaan ollu mitään. Mitään.

Full Irish breakfast. Tarkotti sitä, että ateria oli hyvin lihaisa. Ei ollu ihan mun juttu. Ruoka sinänsä oli perhanan hyvää. Käytiin kapakoissa syömässä ja se mättö oli uskomattoman maukasta, ja sitä oli PALJON. "Sulla on aika pieni annos" --> tarjoilija mättää lautaselle lisää kamaa, niin että reunoilta valuu pitkin lattioita. ...ja lammas oli namia.

Spermac. Ei enää sinne. Vaikka paikka onki 24/7 auki, ni ei semmosissakaan mestoissa nyt ihan kaikkea roskaa pitäis myydä.

Joka paikassa vartijoita. Kun liikkeet meni kiinni, ni ovelle tuli joku läski tai musta mies seisomaan kiinni olevan oven eteen koko yöks. Kai se tulee halvemmaks maksaa siitä jollekki, ku korjata ikkunoita ja korvata esineistöä harva se päivä. Perushäirikköporukkaa oli kyl sen verran. Narkit roks. Työttömyys ja vittuuntuneisuus on IN. Kakkaa katanaan. Ja päälle banaani.

Helvetin hauskaa oli, mutta olisin halunnu olla muualla. Hyvin mä priorisoin päässäni. ...no kai känni Suomessa on sit aina jotenki helpompaa. Ja mitäkö tein heti Suomeen päästyäni? No saman tien, kun astuin ulos lentokentän bussista, niin astuin sisään lähimpään Alkoon ja ostin pullon Kossua.

Kossua, kossua...

Kolme päivää tiukkaa fiunaa. Höpö höpö. Ensin Hesarin Sivuaineapproon näkemään tuttua tyttöä, jota en ollu nähny kolmeen vuoteen. Ja mikään ei ollu hirveesti muuttunu. Molemmat oli ehkä vaan vanhentunu vähän.

Tokana päivänä heti ku oli selviytyny kohtuullisen kamalasta krapulasta, ni piti juosta Kaivariin juomaan viinaa uusien opiskelijatuttujen kanssa. Ja sillä viinalla saiki sitte läträtä ihan tosissaan.

Ja kolmantena päivänä piti ensin mennä kaupungille syömään sushia, mutta se muuttu nopeesti Vantaareissuun, jossa vedettiin tacoja ja sangre de toroa ja gran sangre de toroa. Nams. Sieltä Ankkapuistoon juomaan pari olutta ja törmäys joihinkin pikku-alppilanlukiolaisiin. Sieltä bar21 ja siellä reippaasti viinaa. Taksilla keskustaan DTM:ään, jonne ei sit menty, vaan mentiin Cubaan, jossa nähtiin JUFO! Siellä liikaa viinaa ja mutkien kautta Iso-Roballe treenikselle nukkumaan. Okei.

Pitäisköhän ottaa vähän kossua?