IRC-Galleria

Redeeming qualities in me?

One word.

bUllsHit!

"Äiti, ovatko nuo valkoiset hahmot enkeleitä?", kysyy pieni lapsi sairaalan vuoteessa.
Lapsen äiti kääntää päänsä hahmojen suuntaan ja katsoo sitten lastaan ja sanoo: "Eivät ne ole lapseni, ne ovat sairaanhoitajia."
Lapsi miettii hetken ja kysyy sitten: "Mutta äiti, ovatko enkelit ja sairaanhoitajat sitten sama asia?"
Äiti katsoo hetken lastaan hiljaa, silittää tämän hauraita hiuksia ja kuiskaa ainokaisensa korvaan: "Kyllä ne ovat sama asia rakas lapseni."

Teen markkinoinnin huuhaaesitelmän kuvaajaa Autocadilla. Kuinka vitun 1447 00N?

Satoi. Tavallisesti ihmiset tuntevat päivän alkavan kehnosti kohdatessaan kylmät sadepisarat kasvoillaan töihin lähtiessä. Lucky me, en ole kovin tavallinen.

Astuin aamulla ulos sateeseen. Olin matkalla autolle ja olisin kuvitellut, että jalkani veisivät minut sinne rivakasti, mutta olin väärässä. En pitänyt lainkaan kiirettä. Vettähän se vain on. Astuin vesilammikkoihinkin kiinnittämättä huomiota niiden syvyyteen, vaikka kuljinkin vanhoissa lenkkareissa.

Autossa olotilani lähenteli nirvanaa. En startannut moottoria ennen kuin pitkän odottelun jälkeen. Halusin katsella kuinka sadepisarat hyppelehtivät tuulilasilla. Matkalle päästyäni ajoin kuin unessa.

Kova sade saa ihmiset varovaisiksi ja hitaiksi. En ikinä käytä auton torvea, mutta tämän matkan aikana käytin sitä kolmekin kertaa. Muut autoilijat näyttivät jämähtäneen paikoilleen eivätkä huomanneet edes liikennevalojen vaihtumisia. Kaikki ajoivat hitaasti ja hidastelivat vielä lisää vesilammikkojen ilmaantuessa näköpiiriin. Sade oli sen verran raskas, että näkyvyys oli erityisen huono.

Pikatiellä ihailin asfaltinpintaa, joka sylki vettä joka puolelle ympäriinsä autojen kiitäessä sen liukkaalla pinnalla. Ohituskaistaa ei juuri käytetty, mutta kyllä siinä ainakin yksi auto matkasi vikkelästi ja rauhallisesti viilettäen. Oma autoni. Vaikka rekkojen ohituksissa etulasin näkyvyys oli tasan nolla metriä, niin en olisi voinut olla rauhallisempi. En kokenut, että minun tarvitsisi nähdä. Olin menossa tiettyyn suuntaan, eikä sade voisi siihen vaikuttaa. Ja millään ei ollut mitään väliä. Jos autoni tai viereiset rekat olisivat menettäneet otteensa tiestä, niin ei millään olisi kuitenkaan ollut enää väliä. Jos tapahtumaan ei voi vaikuttaa, niin miksi huolehtia siitä?

Pysähdyin koulun parkkipaikalle ja totesin olevani hyvissä ajoin ennen tuntia paikalla. Tuntui, että olin tullut matkan tavallista nopeammin. Jäin vielä autoon hetkeksi kuuntelemaan erään elämää tihkuvan kappaleen. Viimein autosta noustuani sain vastaani suihkua muistuttavan kosteuden. En kiirehtinyt. Päinvastoin, koulurakennukselle kävellessäni liikuin tavallista hitaammin. Otin joka askeleen erikseen. Nautin sateesta. Iskevät pisarat kasvoillani saivat minut tuntemaan, että olin elossa. Ohitseni juoksi sadetta pakoon lukuisia ihmisiä. Jos he miettivät miksi tahallisesti yritin kastua sateesta, niin itse mietin, että mikä ihmeen kiire kaikilla oli. Vesi on vain vettä. En liikuttanut eväänikään sen puolesta etten kastuisi.

Voisko olla niin, että mulle ei riitä vaan yks ihminen...
...vai koenko, että musta pitäis riittää useammille?

Now playing:
Nobuo Uematsu - Force your way
Nobuo Uematsu - Fighting
Nobuo Uematsu - Still more fighting
Nobuo Uematsu - Don't be afraid
Nobuo Uematsu - The man with the machine gun
Nobuo Uematsu - Battle

Vaikka en ikinä tee mitään, ni sit ku ois jotain tekemistä, ni ne hommat on päällekkäin. Yhyyyyyyyy.

Siis pelkästään sen takia, että olin kaks päivää poissa koulusta, ni nyt oon ihan pihalla mitä kaikkee mun pitäis ja ois jo pitäny tehdä. Selailen jotain tehtävälistauksia ja sielt ei näy ku jotain ihan kämästä. Jos yrittäis alottaa ton opiskelun silleen oikeesti nyt ens viikolla.

HALUUN KISUKORVAT HETI!

Perkeleen Onnelassa ku menin kysymään kahelta tytöltä, et mistä ne oli hankkinu mustat kisukorvat, ni se toinen ei tienny ja toinen repäs sen toisen mukaansa ja "kuiskas" sille toiselle tsiksille et "toi jätkä ei sovi sulle". MITÄ VITTUA!? ENKÖ VOI SAATANA EDES KYSELLÄ, ETTÄ MISTÄ SAA KISSANKORVIA ILMAN, ETTÄ PITÄÄ HETI KUVITELLA MUN OLEVAN ISKEMÄSSÄ!? SAATANA!

Käytin kännykkää soittaakseni puhelun ilman, että mulla oli mitään pakollista tarvetta soittaa sitä puhelua. Alkaakohan mua itseäni jotenki vituttaa, ku toi känny ei koskaan soi ilman, että kyse on jostain puolipakollisesta hommasta, joka vaatii jotain turhia tekoja. Vois ehkä yrittää alkaa käyttää tota laitetta niinku normaalit ihmiset, ni ei tarttis kuunnella toiveita siitä, että soittelisin useemmin.