IRC-Galleria

Kokoan tosta taiteilja Nissisestä ehjää kokonaisuutta. Ehkä mä saan sen vielä tänään valmiiks. Tai ainakin huomenna. Mut sit se menee ehkä DL:n yli.

Ja siellä Solfassa on yks tyttö, joka laulaa niin uskomattoman kauniisti ja on niin viattoman sulonen ihminen. En muista mitä se soittaa, mutta mun mielestä se sais ainaki laulaa vaan.

1. Huomasin, että olen tulossa kipeäksi. Flunssa iskee. Miten käy viikonlopun?

2. Tajusin, että olen huono laulamaan musiikin teorialäksyjä hiljaa. Ja tunnilla laulan nimenomaan hiljaa. Miksi? --> En tykkää esittää mitään HUONOA. Eli koska pelkään laulavani väärin ja huonosti, niin en laula kovaan ääneen. Ja koska en laula kovaan ääneen, niin laulan huonosti. Tätä en vaan pysty korjaamaan. Mä en saa itseäni toimimaan samalla tavalla ku muut. En rupee esittämään jos en osaa. Mä en halua, että ihmiset näkee/kuulee kun vedän päin vittua ...mitä tahansa vedänkin. Ja tästä syystä mä en opi paljoo mitään. Mä stressaan ja ajatukset on niin sekasin, etten pysty keskittymään. Sama homma monissa muissa tilantessa, vaikka en oikeastaan edes stressaisi. Mä en perhana mene ihmisten eteen harjottelemaan. Näillä eväillä mä en ikinä pääse tota teoriaa läpi. Joku sais auttaa. Jotenki.

3. Huomasin muuten, että jäi ne kaikki kirjotustehtävät tekemättä. Oli niin paljon aikaa käytettävissä, etten raaskinu alottaa "vielä". Ja sit loppu aika kesken. JA MÄ EN HALUU OLLA KIPEE!

Sain kerrankin nukuttua tarpeeksi. Koko päivä varattu haastatteluharjotuksen tekoon. Hmm. Liekillä on kiireitä eikä se oo ajankohtanen. --> Osmo Nissinen. Pysytään vielä Kallion alueella. Sen sais varmaan kii illalla Pressaparista. Mut. No niin...

Illalla musiikin teoriatunti. En oo tehny vanhoja läksyjä. Mitäköhän tänään keksis? Täytyy toi uusin homma tehdä ainaki. Menee onneks vaan hetki. Helppo.

Tänään pitäs tehdä vähän muutakin. Ois paljon mietittävää ja kirjotettavaakin. Tuskin saan kaikkee tehtyä. Hesarin deadlinekin tulee kohta vastaan. Siihen on pakko ehtii. Vaikka se onkin aika lottoarvonta koko homma. Pitäs keksii mielenkiintonen profiili.

Just have a little patience. 'Cos I............... need time...

Kaveri mietti aikoinaan, että jos pitäis valita nussiiko vai laulaako koko loppuelämänsä, ni se valitsis varmaan laulamisen. Harmi etten mä tykkää toisiaan poissulkevista vaihtoehdoista.

Vaan pieniä merkkejä siitä, että mun ote alkaa lipsua...

Mun on ehkä pakko alkaa harrastaa edes jotain liikuntaa.

Olin ihan hädässä tunnilla koulussa tänään. En saa enää hengitettyä kunnolla. Samoin mua väsyttää ihan sikana. 'Bout koko ajan. Iltasin helpottaa yleensä. Luultavasti kun on ollu koko päivän edes jotenki liikkeessä. Ja ainahan mä oon nukkunu huonosti. Nykyään mun sisäinen kelloni ei vaan pelaa yhtä hyvin, ku sen parhaina päivinä. Pystyin heräämään noin minuutin tarkkuudella koska tahansa keskellä yötä jos niin illalla päätin. Wake up: 04.27.

En ollu lukenu sähköpostiani kunnolla. Jää ehkä yks tehtävä tekemättä. Haastatteluharjotus. Pitäis haastatella jotain taiteilijaa huomenna ja työ valmiina keskiviikkoaamuna. Ei mitään ideaa kuka, missä ja mitään! En anna itselleni hevillä anteeks, että jää kaikki työt tekemättä.

Mun virhemarginaali on noussut HEO:n aikana moninkertaseks. En mä ollu näin välinpitämätön ennen. Jotain vaan tapahtu.

Ja haluunko mä muka oikeesti vaivata jotain kirjailijaa tai taidemaalaria sen takia, että haluun saada jonku koulutehtävän tehtyä. "Voisinks mä haastatella Teitä, että saan tän paskan pois alta?"

Menin kouluun ja siellä suunniteltiin koulun tulevaa Trombit-projektia. Meidän linjan osalta verkkolehteä. Ei kiinnostanut. Nukuin. Teen mitä täytyy.

"Ideoikaa ryhmissä." --> Siirsin tuoliani 3 metriä ja jatkoin nuokkumistani. Kuuntelin musiikkia kun muiden jutut ei napannu. Lähdin kesken "ideoinnin". Lopputulokset kuulee kohta. Mulle sopii. Kaikki. Nyt saa ainakin nukkua hetken. Ja nauttia sen kahvin.

---

Hesari: "Nykyään vaan säädetään kotibileissä."

En juonut eilen illalla nukkumaan mennessäni tarpeeksi vettä, ja se tuntuu nyt.

Tapasin vankilasta karanneen ystäväni. Ja pari muutakin. Mä olin ihan valmis menee johonki mis voi vaan riehuu. Milarin kanssa BK:een. Se Cafe Punavuoren teinipoikabaarimikko oli siirtyny plokkariks BK:n puolelle. Oli ehkä kasvanu päivän tai pari. Se alkaa pikkuhiljaa näyttää siltä, et se vois olla ehkä jopa 16.

Saa aina parempaa tarjoilua, ku jaksaa hymyillä jonoista huolimatta. Tai sit voi toki olla pro eikä jonota. Mä sain silti 2 salmaria ilmatteeks.

Halusin pitämään hauskaa. Päätin ettei mikään vituta. Eikä vituttanutkaan. "What happens in BK, stays in BK." Sopi mulle tolle illalle. Ei se sitä oikeeks tee.

Luulin, että juomalla viinaa ja joraamalla saa hyvän fiiliksen. Normaalisti saakin. Kai. Eilen ei. Huomasin jossain vaiheessa iltaa, että en saanu mitään irti perseeni heiluttamisesta tai edes viinan juomisesta. Ainoo asia, mitä viinan juonti aiheutti oli se, että tanssilattialla en enää pystyny keskittymään yksityiskohtiin. Kaikesta tuli massaa. Humalatila.

Katselin jo ennen yhtä kelloa, että miks se on noin vähän. Jaksoin hymyillä, koska mitään syytä pilata muiden iltaa. Eikä siellä nyt paskaa kuitenkaan ollu. Lähdin ennen valomerkkiä.

BK on mulle vähän turha mesta. En kuitenkaan jaksa pokaa sieltä ketään, kun perinteiseen tapaani en vie mitään loppuun asti. Turha antaa ymmärtää jos ei ymmärrä antaa. En mä rupee kuluttamaan kenenkään aikaa siihen, että tuhlaa illan mun seurassa ja joutuu toteemaan, ettei siitä tullutkaan mitään, kun kello iskee neljä. Siihen aikaan on paha yrittää korjaussarjoja. Jos MoonTV opetti aikoinaan miten feidataan jono, niin mä voin opettaa kenelle vaan miljoona tapaa feidata kiimanen nainen.

On nyt aika helvetti sentään ihme jos ei enää mistään syty. En edes kattellu naisia eilen. Ja herranjumala aamulla ei edes panettanu. On se ny kumma. Kuitenkin heräsin yksin omasta sängystä. Pitääkö mun jumalauta käydä ostamassa Viagraa, jotta voin vetää edes vittu käteen!

Mun piti tänään mennä kaverin kanssa keikalle. En oo soittanu sille. Enkä soita.

Oisin halunnu sinne, mutten pysty menee. Ei jaksa. Ei oo loisto fiilis. Vaan väsyttää. Aina...

Kahvilla ja kossubatteryllä on hyvä elää.

Olin opistolla tavalliseen tapaani 15min myöhässä. Kun iskee sinne talon sisäpihalle, niin sisältä näkee ikkunoista, et ketä on tulossa. Menin sitte siihen käytävälle ja jäin tömistelemään kenkiäni siihen matolle. Just olin astumassa sisään ja aioin mennä suoraan nukkumaan pöydälle, mut sit jäin viel hetkeks epäröimään ja satuin kuulemaan open ohjeistuksen "ja tää homma tehdään sitte parityönä". Sillä samalla hetkellä olin just astumassa luokkaan. Mun jalkani vaan seisahtu ilmaan siihen oven kohdalle. En ollu missään maailman kunnossa tekemään mitään yhteistyötä kenenkään kanssa. Vedin sit sen jalkani pois ja kun tiesin, että ne ties, että mä oon siellä, niin päätin lähteä mahdollisimman tyhmännäköisesti ulos ja ns. vittuun. Avasin mahd. hiljaa sen ulko-oven ja sipsutin hyvin teatraalisesti ja nimenomaan vähäjärkisesti sitä pihaa pitkin. Mieluummin näytän tyhmältä kuin joltain muulta. Ennen ku pääsin pihan portille, ni opettaja huus mut takas sisään. "No mmm, no, niin, no." Helppo tota on pitää yllä. Oisin vaan halunnu nukkuu.

Ja missasin jo toistamiseen yhden naisen kadulla. Tällä kertaa se vissiin tervehti mua, mutten tervehtiny takas. Huomasin ehkä sen, mut en vaan noteerannu. Tuuli lujaa ja mulla oli katse maassa, korvalaput päässä ja mieli jossain ihan muualla.

"Kuseta itsestäs kaikki."
Tosi hyvä neuvo mieheltä, joka arkisissakin keskusteluissa pyrkii hallitsemaan kasvojen ilmeitään ajatuksen voimalla. Tai muuten vaan hyvä neuvo jos haluaa jäädä ikuisesti yksin...

Muistui yht'äkkiä mieleeni tilanne, jossa olin juhlissa ja kaikilla oli hauskaa. Paitsi minulla. Ei toki mikään ongelma näyttää hölmöltä ja hymyillä kunnon laitamyötäishymyä näyttäen siltä, että olisi ihan yhtä hauskaa kun muilla. Mutta kasvolihaksetkin väsyy. Kamera. Kuvaajana tyttö. Halusi välttämättä mustakin kuvan. Sillä kesti sen kuvan ottamisessa uskomaton määrä aikaa. Koitin pitää pokan ja hymyilin niin pitkään kuin suinkin pystyin, mutta lopulta alkoi huulet suorastaan väpättää, että ei enää pysty. Mä en tiedä mitä siitä kuvasta tuli. Ei mitään hyvää ainakaan. Tyttö ei kai huomannu mitään, koska oli vähän humalassa. Kun salama oli välähtänyt, mun oli silti pakko kääntää katse sivulle alaviistoon piiloon ja koittaa korjata itseni takaisin "iloiseksi". Onnistuin. Olihan sitä viinaa siinä käsillä. Hymyn takaa ihmistä on paljon vaikeampi lukea. Ei ihme, että antaudunkin keskusteluihin ihmisten kanssa mieluummin vahvassa humalassa.