IRC-Galleria

Nyt on hyvä olo. Eilinen oli sen verran mukava ilta, että oli vaikee uskoo. Piristyin oikein sopivasti tälle päivälle. Vaan se puuttuu, että kännykässä näkyis lähetetyt tekstiviestit. Se siksi, että lähetin eilen noin miljoona tekstaria eri ihmisille.

Romano. Ennen Romanon ovea mietin huvikseni, että mitä tapahtuis jos joku kerta R:ssä ois kaks toisilleen täysin tuntematonta porukkaa, joista molemmat kuitenkin tuntee mut, mutta aivan eri näkökulmista. Mietin, että pysähtyisin varmaan ovelle ja tulis lievästi skitsofreeninen olo. No eipä mitään. Nyt niitä eri porukoita oli kolme kappaletta. Jumitin silmiinnähtävästi.

Juttelin parhaan ystäväni isoveljen tyttöystävän kanssa. Se tuns mut, vaikka en sitä hirveen monta kertaa oo nähny. Juteltiin siitä mun frendistä ja sen tytöstä, ja niiden kodista, ja vaikka mistä hassuista asioista. Juteltiin kuinka hienoja ihmisiä on olemassa.

Oli ehkä vähän outoa jutella naisen kanssa, josta näki, että se tietää musta asioita, mutta mä en siitä. Enkä siinä oikeen keksiny mistä se johtuu. Vasta kun se oli lähdössä ja tuli halaamaan mua tavalla, jolla ihminen halaa vaan vanhaa tuttua, niin tajusin, että se on jutellu sen poikaystävänsä kanssa ja tärkeimpänä mun parhaan frendin kanssa nimenomaan musta... joskus... ja paljon. Periaatteessa loogista, koska me kehutaan kaverin kanssa aina toisiamme kilpaa jos esitellään toisiamme uusille ihmisille. Mutta tässä oli vaan se, että tää nainen ties "paljon" juttuja. Se ties mitä luultavimmin kaiken sen, mitä vuosien saatossa on kulissien takana tapahtunu. Sen oli pakko pitää mua hyvänä jätkänä.

Kuitenkin Romanossa oli myös mun vanha kaveri, jonka oon tuntenu ala-asteen ekalta asti. Ainoo jätkä, joka on kulkenu kaikki samat reitit ku mä, mitä opiskeluun tulee. Sama mies, jolle HEO:n rehtori soitti hädissään, että tuu auttaa meitä, ku ei pärjätä ilman sua tän projektin kanssa. No niin no. Ehkei ihan hädissään. Mutta ihan hyvin koulun entiseltä oppilaalta, ettei ne meinaa päästää sitä karkuun sieltä ollenkaan.

Pallottelin kuitenkin kolmen seurueen kanssa ja jossain oli pakko istua kuitenkin. Istuin sitte siinä seurassa, johon mut oli alunperin kutsuttu. Ystävän synttärit. Onnittelin sitä. Se ja ne oli menossa keikalle Wäiskiin. Räbää. Oisin menny jos oisin menny. Se varotti, etten välttis diggaa, mutta epäilen. Mä pidän aika lailla kaikesta. Esim. Miarfin Kalalla on kiire on hyvä biisi. Mut ehkä mä en ois jaksanu niitä hoppareita.

Paras kaveri, jolle soitin oli menossa keikalle Liberteen kattomaan Zookkia. Sekin kiinnosti. Kuoppamäki ja Jylli. Pitääpä käydä kaverilla sitte kuuntelemassa niitä levyjä, ku en oo kuullu sitä kamaa ennen. Huomasin, että en oo ajan tasalla. Gotta fix that. Fast.

R sulkeutui. Ois voinu lähtee jatkamaan kaverille himaan. Ei ollu omaa viinaa. Ei jaksanu. Ei kyenny. Mentiin Baariin. Siellä on siis vaan kolme homotarjoilijaa, joista yks siis owneri. Vedin siellä elämäni parhaan Mojiton. Se pelkästään näytti niin upeelta, että sitä oli ilkee edes juoda. Ja se maku oli täydellinen. Loi mulle uudet standardit.

Lähdin taas eteenpäin. Kävin matkalla Städärissä. Kaks tuttua. En tervehtiny sitä toista ihan tavalliseen tapaan, vaan ihan helvetillisen järkevästi läimäytin sitä perseelle siinä tanssilattialla. Jätkäpä tietysti, mites nyt muutenkaan. Sit jorasin siinä hetken ja huomasin, että liikuin koko ajan ku joku umpihomo ja päätin, että EI. Oli pakko lähtee. Oisin vaan tappanu itseni nauruun. Enkä ollu humalassa. En. Morjestin ja lähdin. Lisää viinaa huomenna. --> Toiveajattelua.

Kadulla päätin jostain kumman syystä kuitenkin suunnata himaan. Kello oli vasta jotain kaks. Jos sitäkään. Sörkassa oli hiljasta. Siinä sillan jälkeen kadulla tuli vastaan kaks ihmistä. Toinen niistä kaunis jätkä. Hidastin vauhtia siinä sen kohdalla. Pysähdyttiin toistemme eteen ja jäätiin katselemaan toisiamme. --> Läts! Se läimäytti mua avokämmenellä poskelle. Mun pää käänty teatraalisesti sen iskun suuntaan ja jätin katseen vielä hetkeksi sivulle. Sen jälkeen sanoin korostetusti "Ai!" samalla tavalla, jolla Jufo3 parkasee nimikkobiisissään, ku sitä ammutaan haulikolla. "Oho, en huomannu sua." Se oli ehkä jotain kohtuu absurdia kuultuna siltä jätkältä siinä tilanteessa. Käänsin pään sitä kohti ja tsekkasin hetken. "Sä oot enemmän humalassa ku tavallisesti." Jep. Tuttu kaveri. Kaunis poika. Se hymyili ja sen kaveri naureskeli siinä vieressä. Naurettiin kaikki hetki. "Törmäillään." Hetki oli ohi.

Eilen sain kerrottua yhdelle tytölle, mitkä olivat motiivini kertoessani sen poikaystävälle, että tapan sen jos se mokaa. Se nyökytteli. Ei hirveesti eronnu se sen ja mun suhtautuminen siihen tyyppiin tutustumisen alkutaipaleilla. Tai no... Se sai kuitenkin tietää jotain, mitä muut ei.

Alan olla jo silmiinnähtävästi väsynyt. Onneks vuosien naisten kanssa hengailu on tehny sen, ettei mikään kunto estä mitään enää.

Ystävän synttärit. Jos käy säkä, ni vanha posse kasassa. Olutta @ Romano. Olin eilen oluella. Tänään ja huomenna menen. Haluisin olla jo sekasin, mutten millään jaksais lähteä juomaan.

Jos sais valita, niin nukkuisin ehkä seuraavat 2 kuukautta. Kaikki hommat lakastu pois jaloista siinä ajassa. Kun nousis sängystä olis kesä. Aurinko paistais ja ruoho ois vihreetä...

She! oli hyvä livenä. Diggasin. Ekan kappaleen jälkeen oli pakko käydä hakemassa korvatulpat kahvilan puolelta kun ei vaan kestäny. Vanhat on viisaita. Tosin siellä paikassa tunsin itseni aika helvetin vanhaks. Se yleisö oli kuitenki sitä REILUSTI nuorempaa väkeä. Tosin mua alko vituttamaan se, että siellä oli joku aivan järkyttävän kamalan saatanallinen glam rock bändi Caroline, jonka yleisö oli 12v tyttöjä. Joilta ne ihan varmasti heruttaa. Tapan ne saatana. Tai sitten ei.

Metrossa joku noin 20v jätkä tarjoili jotain viinaa kokispullossa kahdelle mun arvion mukaan noin 14v tytölle. Se jätkä oli niin likanen ja limanen tyyppi, et mulla oli ongelmia pitää itseäni siinä metron penkissä. Ois vaan pitäny repiä se jätkä ulos sieltä metrosta ja viedä jonnekki pimeelle kujalle ja tappaa. "NE ON VITTU ALAIKÄSIÄ KUSIPÄÄ!!!" Ja ne jutut, joita ne tytöt kerto, oli sitä luokkaa, että niillä tytöillä ei menny himassakaan ihan hirveen hyvin. En tehny mitään, mut joku vanhempi mies meni jotain niille valittamaan jostain, ja jumalauta kerrankin olin jonkun vanhan valittajapapan puolella. Tai sit ois vaan voinu soittaa poliisin. Kai poliisikin joskus sen verran fiksu on, että siirtää semmoset tapaukset jonnekkin sosiaaliviranomaisille.

Sain aikaan vaan vittuuntuneisuuden tunteen sillä matkalla kohti Kallion baareja. Keikalta oli jääny semmonen hyvä bilefiilis. Käytiin kuitenkin kumoomassa tuoppeja Kallion hovissa. Vai mikä olikaan. En muistanu edes mis on Vaasankatu. Mut onks se nyt ylläri?

Mitä vittua mä täällä opistolla teen tähän aikaan perjantaina? Esitän jotain apinaa jossain lasten leikissä. Multa palaa seuraavat, oliko neljä viikkoa, kaikki vähänkin vapaa-aika siihen, että pitää vääntää jotain sisältöä tähän näytelmään.

Mullakin normaalisti paljon helpompaa pitää turpa peruslukemilla jos ei kärsi vitutuksesta ja ketutuksesta. Lisää tätä ja suljen kohta itseni jonnekkin pimeeseen huoneeseen ja istun siellä tekemättä mitään niin vitun kauan, että sekin alkaa vituttaa.

Jos sais tän paskan duunaamiseen kyllästymisen käännettyä tekemättömyyteen vittuuntuneisuudeks. Tai itse asiassa eihän noita voi kääntää. Kyllä mua nytkin vituttaa kaikki oma tekemättömyys.

Jos se vaan oiskin noin yksinkertasta...

Dallasin taas keskustaan. Ihan hirveetä vauhtia ja arskat ja kiertelyreitit. Törmäsin kitaristi-Veikkoon. Se opiskeli sosiologiaa valtsikassa. Ja soitteli. Jubattiin hetki ja luvattiin törmäillä.

Miljoonassa muussakin paikassa kuin musakaupoissa tuli käytyä. Kaikki se kävely ja pyöriminen alko pikkuhiljaa väsyttää. Kun löysin itseni Kampin keskuksesta, niin olin jo ihan umpisekasin. Hyvä, että muistin enää miks olin edes tullut kaupungille. Ja vastaan tulee tyttö, ei vaan ihana nainen, jonka kanssa piti joskus mennä kahville. Ja minä --> ihan jumissa. Just olin juonu ite kahvia ja menossa himaan syömään. En pygenny sillä hetkellä enää kahvittelemaan. Levy ja pois. Juteltiin hetki niitä näitä. En edes muista mitä. Olin vaan ihan tillin tallin. Toinen syy miks en jaksanu lähtee. En ollu juttutuokiokunnossa. Ajatukset nollissa.

Himassa samaan aikaan miljoona tekstaria. Meni puol tuntia aikaa vastailla niihin ja lopulta sovin vissiin tarjoavani yhdet irish coffeet yhdelle naiselle ja pitäväni lauantai- tai sunnuntaipäivää mahdollisena bänditreenipäivänä. Vitun hienoa mennä Malminkartanoon krapulassa. Ilman autoa.

Mutta huomenna Oranssissa She!. Ja jotan muuta. Blossom Hill, eli runkkarihomot. Ja runkkarihomoja ne oli siks, että viimeks kun näin ne, niin ne vei kaikki naiset. Ja vielä mun kaverin serkun saatana. Pitänee ottaa katkastu haulikko varmuuden vuoks mukaan. Tai no oli siinä kai The Retardsinki porukoita. Ja emmä muista. Ihan sama.

Ja se levy oli aika jees. Mä diggaan musaa, enkä vaan jonkinlaista musaa. Tosin en ole Mikko Leppilammen faneja, koska aina kun nään sitä jossain, niin sillä on se yks ja ainoo ilme. Ilmeikkyyttä mies hyvä. Niin se levy. Ekasta biisistä tuli mieleen Blackmore's Night ilman Ritchien kitarointia. Ja toka kipale alko olee enemmän Yor123:ea. Mut ehkä yhteisesti joku Kwan/Blackmore's Night -crossoveri. Elikkä "All of us". Ja oisko ollu www.myspace.com/allofusmusic.

-Tosin joku sano joskus, et Yor123 on rasittava jätkä, mut saattaa olla, että se, joka sen sano oli itse joku apina. En voi kaikkee muistaa kaikista.

--Ja vittu toi linkkihän toimii. Saatana mun pitäis saada palkkaa tästä.

---Trombit-blogi --> http://trombit07.blogspot.com/ Eli mitä jotkut tekee.

Koululla piti olla klo 10. Olin klo 10.30. Ja jäin aulaan lukemaan Hesaria. Meetings... fuck 'em. Lopulta oli pakko siirtyä, kun tuttu linjalainen sattu bongaamaan mut.

Otettiin ryhmäkuva. Olipa hauskaa. Mulla oli ehkä lievästi tuskaset oltavat siinä. Se, että pidän jotain hymyä päällä jossain kuvassa staattisesti X-määrän sekunteja, ni se on tuskasta. Ihmisten kanssa toimiessa on paljon helpompaa, kun siinä liikkuu koko ajan. Pääsee rentouttamaan kasvolihakset.

Eli tottakai siinä meni sen verran aikaa ja filmiä, että mulla alko hymy kuolla kasvoille ja alta paljastua se vitutus ja väsymys, joka siellä piilee. Oli toki hyvä seistä muiden takana, jotta niillä ei ollu mahdollisuuksia huomata, mutta kun kuvaajalla oli ideana saada aikaan hyvännäkönen kuva, niin "räps räps". Saas nähdä millasten kuvien kanssa se joutuu taistelemaan. Ja Photoshoppia vaan kehiin, ku sillä saa hymyn aikaan vaikka päähän ammutulle brassille.

Nyt kauppoihin ostamaan hieno levy. Kävellen keskustaan. Taas.

Intialainen musiikki ja tanssi. --> PAKOTETUT KAAVAT! PAKOTETUT KAAVOJEN NIMET! PAKOTETUT ILMEET, ELEET, ASENNOT! AAAAAAAAAAAAAAAAARRRRRRRRGHHHHHHHHH!!!

Totta se on, että vanhat kaavat tulee osata, jotta niitä voi sitten rikkoa, mutta JUMALAUTA KUN INTIASSA NIITÄ KAAVOJA EI RIKOTA!!! EI!!! AINAKAAN ETELÄ-INTIASSA!!! SAATANA MIKÄ PAIKKA!

Musiikin teoriaopen intialainen opettaja oli sitä mieltä, että mitään ei kirjoteta muistiin, KOSKA NÄIN TÄÄ HOMMA ON MENNY VUOSISADAT! VITUN RUNKKARIPASKA! Mus.teoriaopelle siitä propsit, että se kirjotti silti ja intiaopettaja joutui huomaamaan, että HEI TOIHAN NÄYTTÄÄ AUTTAVAN SUA, MUTTA MINUN OPPILAANI E I V Ä T K I R J O I T A M I T Ä Ä N M U I S T I I N!!! Onneks mus.t.ope oli vaihto-oppilas ja ulkomaalainen.

VITTU MIKÄ MAA. VITTU MITÄ KAMAA SIELLÄ VEDETÄÄN. Vitun uskomattomia rytmejä ja sekoiluja, mutta jos käyttäisin KAKSKYT SAATANAN VUOTTA NOIDEN PASKOJEN OPETTELUUN, NIIN KÄYTTÄISIN KOKO LOPUN ELÄMÄÄNI, JOTTA OPPISIN POIS NIISTÄ KAAVOISTA JA MUODOISTA JA KAIKESTAAAAAAAAAAAAAAAA! AAAAAAAAAAAAAAARHG!!!

Ja mulla on aika varmasti keskittymishäiriö.

Ja tv:ssä joku nainen yrittää KOPIOIDA Jeff Buckleyta laulamalla Leonard Cohenin Hallelujan. Se ämmä ei varmaan ees ollu kuullu alkuperästä versiota. Oisko ollu joku OC. Paskaa.

Noin siis intissä. Hieno mesta.

Meikäläisen piti olla 11.30 opiston ruokalassa uutisryhmäni kanssa. Luonnollisesti en ehtinyt. Heräsin niin myöhään, että menin klo 12 syömään aamupalaksi opiston lounaan. Sen jälkeen Javaan kahville muiden perään suunnittelemaan Trombittia. Eli enimmäkseen hengaamaan.

Toki mulla oli jotain ideoita. Olin saanu jotain aikaan koneella eilen jumitettuani. Päädyin jopa lupaamaan, että teen yhden jutun, jonka olin keksinyt. Puolihuolimattomasti. Tyttö kysyy "no haluutko tehdä sen jutun?". Ja päässä normi EI-vastaus, koska ei mua nyt ihan kauheenhurjanhirvittävästi kiinnnostanu, mutta, mutta, mutta, jotenkin tulin sitten sanoneeksi "Kai mä voin".

Huomenna pitäis ottaa ryhmäkuva. Se tarkottaa, että joudun varmaan heräämään joskus klo 6 aamulla, koska klo 10 opistolla. Jos mun pitää oikeesti laittaa itseni, ni sit on pakko varaa siihen aikaa. Ja helvetin huvittavaahan siinä on, että ei sitä eroa edes huomaa. Eikä ketään kiinnosta. Paitsi mua. Daiju.

Ja koko stanan kokouksessa en huomioinu oikeen muuta, ku kolme hyvännäköstä tyttöä, jotka valitettavasti taalas svenskaa. Mut, oikeestaan, et who cares. On meidän opiston tytötkin herkkuja. Huvittavaa tosin on, että mulla oli esimerkiksi oman ryhmäni vetäjätytön poikaystävän numero mun kännykässä, muttei sen tytön numeroa. Vedä tosta nyt sitte johtopäätöksiä.

Eipä juuri ideoita irronnu tosta lenkistä. Ja irish coffee saa jäädä tältä päivältä. Mulle kelpaa ihan toi irish cream.

Yleensäkin olen käyttänyt kävelyä nimenomaan ajatusten selventämiseen. Nyt se toimi aika lailla nollauksena. Mitään en juuri ajatellut. Dallasin vaan eteenpäin. Ja kuuntelin ämppäriä. Pakko varmaan jättää se seuraavaks kerraks pois ja kattoo mitä tapahtuu.

Ankkapuistossa oli vielä lunta. Ei edes pilkahdusta vihreästä, vehreästä ruohomatosta. Ei mikään masentava näky. Enemmänkin huojentava. Lumet suli siinä auringossa. Kohta on kesä.

Yksi mietintä mietitytti hetken, eli noin sekunnin ajan. Mistä sinkkumies saa panon maanantaina? Eipä juuri mistään. Pitäis elää parisuhteessa. Vittu ku on hankalaa.

Kaikista kovimmat jätkät ei näennäisesti välitä jos naiset tulemisen jälkeen menee. "Niiltä se on pois", mies ajattelee. Tosi mies pärjää aina. Paskanvitut. Isot miehetkin murtuu joskus. Perinteisesti se menee niin, että yksi ohi kävellyt nainen sattuu enemmän kuin kymmenen kohti tulevaa nyrkiniskua.