IRC-Galleria

Tänä aamuna heräsin. Harmi, että olisin ehkä mieluummin jäänyt ihanaan unen fantasiamaailmaan... tai sitten ei, koska näin jotain vitun älytöntä painajaista läpi yön.

Tänään alkoi HEO:n Trombit. Eli se tarkottaa, että oon opistolla aamulla tai illalla. Tai jossain muualla riippuen vaikka mistä. Syö aikaa aika hyvin. Sit pitäis viel tehdäkin jotain. Tai vähintään käyttää aivoja. Ei pysty.

www.trombit.net
FM-taajuus 103.1 Stadin alueella.

Siellä voi antaa palautetta ja siellä pitää antaa palautetta. Oma palaute tolle radiolle oli, että pystyin kuuntelemaan sitä noin 15 minuuttia tänä aamuna. Muuten alko mennä heeeemot! Ei vaan voi jaksaa kuunnella juttuja jostain Viagrasta kymmeneltä aamupäivällä. Mä saan ihan tarpeeks tietoa siitä tuotteesta omaan sähköpostiinki. Mut se Trombit... Voi siellä olla jotain ihan hauskaakin.

En pääse tsekkaamaa sähköpostiani ja oon ihan pihalla mitä tulevina viikkoina on tapahtumassa. Kyllä mä mieluummin vedän vaan viinaa. Ja kaiken muun vituiks. Tehkööt muut. Ja jos ei jaksa, ni pyytäkööt mua tekemään. En vaan jaksa tehdä alotetta noiden asioiden suhteen. Eikä mulla oo suunnittelutaitoja. Ainakaan tähän projektiin. Tai ei oo nyt. Tj.

Sitä oppii aina uusia juttuja tiettyjen ihmisten kanssa. Juteltiin ruuanlaitosta, fanittamisesta, elämästä ja tietysti tisseistä. Naureskeltiin vekkulimaisesti, että kylläpä on Mascotin tarjoilijatytöllä mukavat melonit ja siinä sitte kaverin tyttöystävä ja toinen tyttö alko valittamaan, kuinka sitä tulee itselle semmonen ikävä olo, ku koko ajan kuulee kuinka jätkät ylistää isoja rintoja. Koitin siinä sitte selittää, ettei niillä oo mitään väliä. Kaveri kanssa. Sanoin, että isot on kivat siinä vaiheessa, ku niiden väliin voi naida. Ne on nimenomaan hauskat. Ei niillä oo mitään väliä. Tytöt on ihania muutenkin. Juujuu.

Oltiin Old Anchorissa katsomassa stand up -koomikoita. En ollu ite koskaan ennen ollu ja oli hauskaa. Suoraan sanottuna helvetin hauskaa vaihtelua verrattuna siihen, että normaalisti kaveriporukalla mennäään vain ja ainoastaan baariin, josta baarin, baarin kautta baarin, josta joskus vittuun. Vaihtelua perkele.

Jouduin heti pari minuuttia baariin saapumiseni jälkeen hassuun tilanteeseen kun kaverin kaveri, tyttö, alko itkeä jonku parisuhdesotkun takia. Sen jätkä oli siinä, et "hei mitäs tässä viinaa pojat, kaikki jee". Kaveri meni sitte lohduttamaan tätä tyttöä ja mä arvoin, että meenkö puhumaan sille jätkälle, kun se vaikutti vähän sokeelta. Ja koska se ei tuntenu mua, ni oisin perkeleellisen helposti pystyny esittämään jotain Dr. Philliä. Mut en tehny mitään. Koska mulla ei ollu harmainta aavistusta mitä oli tapahtunu. Lopulta siellä baarissa istuki vaan mä, mun frendi ja sen tyttö. Sieltä Mascottiin, jossa yks tyttö mukaan ja tavattiin mun kaverin isobroidi, jota en oo nähny kuukausiin, mutta päivää aikasemmin olin törmänny siihen sen tyttöystävään. Hassuu.

Päädyin kuulemaan semmosia juttuja, että laitoin kännykän muistikirjaan, että ota näistä asiosta selvää. Pitää alkaa pitää silmällä tiettyjä ihmisiä. Kulissit saattaa olla pettämässä.

-Ja vitut. Jossain vaiheessa saattaa tulla breaking point, mutta siitä voi olla hyötyä. Joskus sitä saattaa vaan vähän kirpasta.

Sit vihdoinkin kun on tämmönen olo, et nyt sitä bileemistä, ni sit ei mitään. Ei mitään. Mitään!

Tottakai mä oon suorastaan pettyny. Tällä kertaa ei ois ees paha jos kännykkä sois joskus puol ykstoista, et tuu bilee. Ku se on kuitenkin selvä, että porukkaa on partyamassa, mutta en jaksais soitella erikseen kaikkia maailman ihmisiä läpi, et "hei, ooks bilee, ja jos oot, ni tuun sinne". Mä haluun bilee. Mä haluun joraamaan. Heiluttamaan sitä pyllyä. Tai istumaan johonki hyvään kapakkaan hyvään seuraan. Like yesterday. Mut tänään sitä persettä.

MÄ HALUUN BILEEEEEEEEEE!!!!!! MIKS SILLON KU MÄ HALUUN JOTAIN TÄMMÖSTI, NI KUKAAN EI TEE MITÄÄN!?! MÄ HALUUN YÖHÖN. Meen kohta yksin johonki Kallion pimeeseen kuppilaan. JUMALAUTA IHMISET NYT ON LAUANTAI. LAUANTAI!!! L A U A N T A I ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! !

JA PEEEEEEEERSE SENTÄÄN! MÄ EN VOI ENS LAUANTAINAKAAN MENNÄ BILEE! VITUN VAALIAVUSTAJADUUNI!!!

Nyt se kännykkä käyttöön...

15 minuuttia tuotti tulosta: Punavuori täältä tullaan :)))))))))))))))))))))
Bestikset ei petä koskaan.

Sevillassa syömässä. Valkosipulilla maustettua lampaankareeta. Muuten ihan hyvä, mutta se lammas ei vaan ollu ihan huippulihaa ja eniten siinä lautasella oli perunoita. Koska se oli kareeta, niin luonnollisesti sitä lihaa ei ollu paljon, mutta kaks palaa oli ehkä vähän liian vähän. Siitä ei jääny syötäväks ku arviolta ehkä max 50 grammaa lihaa. Mutta Torresin viini sopi siihen hyvin. Ja irish coffee oli 7,70€. Ja suoraan sanottuna en haluis tuhlata tätä hyvin alotettua humalaa. Vaikka taisin olla vielä jo ravintolaan mennessänikin eilisissä höyryissä. En ois autoo ajanu. Heeeeeeeei, lähtiskö joku juomaan tänään???

Nyt on hyvä olo. Eilinen oli sen verran mukava ilta, että oli vaikee uskoo. Piristyin oikein sopivasti tälle päivälle. Vaan se puuttuu, että kännykässä näkyis lähetetyt tekstiviestit. Se siksi, että lähetin eilen noin miljoona tekstaria eri ihmisille.

Romano. Ennen Romanon ovea mietin huvikseni, että mitä tapahtuis jos joku kerta R:ssä ois kaks toisilleen täysin tuntematonta porukkaa, joista molemmat kuitenkin tuntee mut, mutta aivan eri näkökulmista. Mietin, että pysähtyisin varmaan ovelle ja tulis lievästi skitsofreeninen olo. No eipä mitään. Nyt niitä eri porukoita oli kolme kappaletta. Jumitin silmiinnähtävästi.

Juttelin parhaan ystäväni isoveljen tyttöystävän kanssa. Se tuns mut, vaikka en sitä hirveen monta kertaa oo nähny. Juteltiin siitä mun frendistä ja sen tytöstä, ja niiden kodista, ja vaikka mistä hassuista asioista. Juteltiin kuinka hienoja ihmisiä on olemassa.

Oli ehkä vähän outoa jutella naisen kanssa, josta näki, että se tietää musta asioita, mutta mä en siitä. Enkä siinä oikeen keksiny mistä se johtuu. Vasta kun se oli lähdössä ja tuli halaamaan mua tavalla, jolla ihminen halaa vaan vanhaa tuttua, niin tajusin, että se on jutellu sen poikaystävänsä kanssa ja tärkeimpänä mun parhaan frendin kanssa nimenomaan musta... joskus... ja paljon. Periaatteessa loogista, koska me kehutaan kaverin kanssa aina toisiamme kilpaa jos esitellään toisiamme uusille ihmisille. Mutta tässä oli vaan se, että tää nainen ties "paljon" juttuja. Se ties mitä luultavimmin kaiken sen, mitä vuosien saatossa on kulissien takana tapahtunu. Sen oli pakko pitää mua hyvänä jätkänä.

Kuitenkin Romanossa oli myös mun vanha kaveri, jonka oon tuntenu ala-asteen ekalta asti. Ainoo jätkä, joka on kulkenu kaikki samat reitit ku mä, mitä opiskeluun tulee. Sama mies, jolle HEO:n rehtori soitti hädissään, että tuu auttaa meitä, ku ei pärjätä ilman sua tän projektin kanssa. No niin no. Ehkei ihan hädissään. Mutta ihan hyvin koulun entiseltä oppilaalta, ettei ne meinaa päästää sitä karkuun sieltä ollenkaan.

Pallottelin kuitenkin kolmen seurueen kanssa ja jossain oli pakko istua kuitenkin. Istuin sitte siinä seurassa, johon mut oli alunperin kutsuttu. Ystävän synttärit. Onnittelin sitä. Se ja ne oli menossa keikalle Wäiskiin. Räbää. Oisin menny jos oisin menny. Se varotti, etten välttis diggaa, mutta epäilen. Mä pidän aika lailla kaikesta. Esim. Miarfin Kalalla on kiire on hyvä biisi. Mut ehkä mä en ois jaksanu niitä hoppareita.

Paras kaveri, jolle soitin oli menossa keikalle Liberteen kattomaan Zookkia. Sekin kiinnosti. Kuoppamäki ja Jylli. Pitääpä käydä kaverilla sitte kuuntelemassa niitä levyjä, ku en oo kuullu sitä kamaa ennen. Huomasin, että en oo ajan tasalla. Gotta fix that. Fast.

R sulkeutui. Ois voinu lähtee jatkamaan kaverille himaan. Ei ollu omaa viinaa. Ei jaksanu. Ei kyenny. Mentiin Baariin. Siellä on siis vaan kolme homotarjoilijaa, joista yks siis owneri. Vedin siellä elämäni parhaan Mojiton. Se pelkästään näytti niin upeelta, että sitä oli ilkee edes juoda. Ja se maku oli täydellinen. Loi mulle uudet standardit.

Lähdin taas eteenpäin. Kävin matkalla Städärissä. Kaks tuttua. En tervehtiny sitä toista ihan tavalliseen tapaan, vaan ihan helvetillisen järkevästi läimäytin sitä perseelle siinä tanssilattialla. Jätkäpä tietysti, mites nyt muutenkaan. Sit jorasin siinä hetken ja huomasin, että liikuin koko ajan ku joku umpihomo ja päätin, että EI. Oli pakko lähtee. Oisin vaan tappanu itseni nauruun. Enkä ollu humalassa. En. Morjestin ja lähdin. Lisää viinaa huomenna. --> Toiveajattelua.

Kadulla päätin jostain kumman syystä kuitenkin suunnata himaan. Kello oli vasta jotain kaks. Jos sitäkään. Sörkassa oli hiljasta. Siinä sillan jälkeen kadulla tuli vastaan kaks ihmistä. Toinen niistä kaunis jätkä. Hidastin vauhtia siinä sen kohdalla. Pysähdyttiin toistemme eteen ja jäätiin katselemaan toisiamme. --> Läts! Se läimäytti mua avokämmenellä poskelle. Mun pää käänty teatraalisesti sen iskun suuntaan ja jätin katseen vielä hetkeksi sivulle. Sen jälkeen sanoin korostetusti "Ai!" samalla tavalla, jolla Jufo3 parkasee nimikkobiisissään, ku sitä ammutaan haulikolla. "Oho, en huomannu sua." Se oli ehkä jotain kohtuu absurdia kuultuna siltä jätkältä siinä tilanteessa. Käänsin pään sitä kohti ja tsekkasin hetken. "Sä oot enemmän humalassa ku tavallisesti." Jep. Tuttu kaveri. Kaunis poika. Se hymyili ja sen kaveri naureskeli siinä vieressä. Naurettiin kaikki hetki. "Törmäillään." Hetki oli ohi.

Eilen sain kerrottua yhdelle tytölle, mitkä olivat motiivini kertoessani sen poikaystävälle, että tapan sen jos se mokaa. Se nyökytteli. Ei hirveesti eronnu se sen ja mun suhtautuminen siihen tyyppiin tutustumisen alkutaipaleilla. Tai no... Se sai kuitenkin tietää jotain, mitä muut ei.

Alan olla jo silmiinnähtävästi väsynyt. Onneks vuosien naisten kanssa hengailu on tehny sen, ettei mikään kunto estä mitään enää.

Ystävän synttärit. Jos käy säkä, ni vanha posse kasassa. Olutta @ Romano. Olin eilen oluella. Tänään ja huomenna menen. Haluisin olla jo sekasin, mutten millään jaksais lähteä juomaan.

Jos sais valita, niin nukkuisin ehkä seuraavat 2 kuukautta. Kaikki hommat lakastu pois jaloista siinä ajassa. Kun nousis sängystä olis kesä. Aurinko paistais ja ruoho ois vihreetä...

She! oli hyvä livenä. Diggasin. Ekan kappaleen jälkeen oli pakko käydä hakemassa korvatulpat kahvilan puolelta kun ei vaan kestäny. Vanhat on viisaita. Tosin siellä paikassa tunsin itseni aika helvetin vanhaks. Se yleisö oli kuitenki sitä REILUSTI nuorempaa väkeä. Tosin mua alko vituttamaan se, että siellä oli joku aivan järkyttävän kamalan saatanallinen glam rock bändi Caroline, jonka yleisö oli 12v tyttöjä. Joilta ne ihan varmasti heruttaa. Tapan ne saatana. Tai sitten ei.

Metrossa joku noin 20v jätkä tarjoili jotain viinaa kokispullossa kahdelle mun arvion mukaan noin 14v tytölle. Se jätkä oli niin likanen ja limanen tyyppi, et mulla oli ongelmia pitää itseäni siinä metron penkissä. Ois vaan pitäny repiä se jätkä ulos sieltä metrosta ja viedä jonnekki pimeelle kujalle ja tappaa. "NE ON VITTU ALAIKÄSIÄ KUSIPÄÄ!!!" Ja ne jutut, joita ne tytöt kerto, oli sitä luokkaa, että niillä tytöillä ei menny himassakaan ihan hirveen hyvin. En tehny mitään, mut joku vanhempi mies meni jotain niille valittamaan jostain, ja jumalauta kerrankin olin jonkun vanhan valittajapapan puolella. Tai sit ois vaan voinu soittaa poliisin. Kai poliisikin joskus sen verran fiksu on, että siirtää semmoset tapaukset jonnekkin sosiaaliviranomaisille.

Sain aikaan vaan vittuuntuneisuuden tunteen sillä matkalla kohti Kallion baareja. Keikalta oli jääny semmonen hyvä bilefiilis. Käytiin kuitenkin kumoomassa tuoppeja Kallion hovissa. Vai mikä olikaan. En muistanu edes mis on Vaasankatu. Mut onks se nyt ylläri?

Mitä vittua mä täällä opistolla teen tähän aikaan perjantaina? Esitän jotain apinaa jossain lasten leikissä. Multa palaa seuraavat, oliko neljä viikkoa, kaikki vähänkin vapaa-aika siihen, että pitää vääntää jotain sisältöä tähän näytelmään.

Mullakin normaalisti paljon helpompaa pitää turpa peruslukemilla jos ei kärsi vitutuksesta ja ketutuksesta. Lisää tätä ja suljen kohta itseni jonnekkin pimeeseen huoneeseen ja istun siellä tekemättä mitään niin vitun kauan, että sekin alkaa vituttaa.

Jos sais tän paskan duunaamiseen kyllästymisen käännettyä tekemättömyyteen vittuuntuneisuudeks. Tai itse asiassa eihän noita voi kääntää. Kyllä mua nytkin vituttaa kaikki oma tekemättömyys.

Jos se vaan oiskin noin yksinkertasta...