IRC-Galleria

Tänään kasilta koululla. Eli joskus 15 yli. Ei onneks ihan justiinsa, ku tota verkkolehteä tehdään. (Tai teen ja teen.)

Aamu oli vittumainen. Meni joku 10 minsaa aikaa, ku päässä alko jumittaa ja se hidasti. Sille on syynsä ja mä en sille mitään voi. Koulullakin oli siinä aamupäivällä ihan seis olo. Jossain vaiheessa rupesin katteleman ympärilleni, että mä en oo enää oikeen kiinni todellisessa maailmassa. Ajatukset poukkoili samoilla aalloilla ku saippuasarjat.

On ehkä vähän hankala tehdä mitään ideointia, kun mulla näyttää olevan tää ongelma keskittyä ihmisten ympäröimänä. Pyörittelin tuntikausia peukaloita siellä. Kun en pysty muuhun, niin selaan STT:tä ja toivon, että sieltä tipahtais jotain kivaa. Sit skrivaan siitä jotain, et näyttäis, että mäkin teen jotain. Tänään kirjotin just yhden semmosen pikku-uutisen. Siitäkin mulle piti yhden tytön erikseen huomauttaa. En ollu reagoinu siihen, vaikka olin sen STT:ltä kyllä bongannut. Huomiseks sentäs pitäis kirjottaa oma ideoima juttu. Sen oon silti keksiny alunperin netistä ja tottakai himassa yksin askarrellessa.

En oo vielä alottanu kirjottamaan sitä juttua. Kun pääsin himaan joskus klo 1 päivällä, menin suoraan nukkumaan. Nyt oon pikkuhiljaa nousemassa ja kello on neljä. Ja pää on ihan kohmeessa. Tänään pitäis tehdä miljoona musiikinteorialäksyä lisäks ja mennä teoriatunnille. Ja paskat. Lupauduin tapaamaan jo eilen näkemään kaverin tänään klo 7, ettei mun vaan tarttis mennä sinne tunnille. Mut toi juttu pitäis kirjottaa. Se onnistuu onneks kyl pikkuhiljaa. Teen siitä sen mitä pystyn, kun en alkuperäsiin suunnitelmiin kyenny. Ja se Reumaliiton nainen oli tänään vastannu mun sähköpostiin. Sain siltä sentäs pari tiedotetta. Niistä syntyy jotain.

Haluun panee.

Tänään osa ihmisistä oli taas ihan täpinöissä. Yks tyttö ois voinu lähteä himaan, mut se päätti jäädä opistolle, ku siellä on hauskempaa ku olla himassa tekemässä jotain muuta. Jeps. Toi on tuttu tunne. Suorastaan toivon, että mullaki ois sama tunne. Muistelen lämmöllä niitä aikoja, kun istuttiin Alppilassa toimituksen kanssa pitkiä iltoja joskus seitsemäänki asti. Ja oli hauskaa. Ja tunnit päätty oikeesti neljältä. Ja vielä opettajakin istu meidän kanssa yli oman työajan... Alsta... Pakko lukee joku sen kirjoista joskus.

Joku tais tänään päästää ilmoille toteamuksen, että omaksi huviksemmehan me tätä hommaa teemme. Saattaa hyvin olla. Mut miksei mua huvita?

Kaipa sitä jotain oppii. Nainen, joka on vastuussa yhden tapahtuman tiedotustilaisuudesta ei koskaan vastannu mun sähköpostiin. Okei, ellei se nyt tänään yöllä sitte innostu aiheesta. En nyt välttis mee sitä ihan hirveesti syyttelemään. Kuitenkin noihin tiedotustilaisuuksiin on usein hyvä ilmottautua TARPEEKS AIKASIN. Mut hei, meidän nettilehti potkastiin käyntiin vasta tänään. TOSIN, mikään ei ole estänyt pohjustamasta tätä jo kuukausia sitten.

Ja joo. Enpä paljoo saanu aikaan koululla. Korjasin virheitä ja yritin fiksata ulkoasua, kun siitä kyseltiin. "Tää tälleen jooko?" Joojoo. Kyllä sen ehkä saa siinä Dreamweaverilla näyttämään joltain, mutta vittu ja vitun vittu ja vielä vittu sentään, ku se kama ei vaan näy samalla tavalla selaimella.

Selailin STT:n uutisia ja ylläriylläri, niitä tulee koko ajan. Loppujen lopuks päädyin siihen, etten koske uutisiin, ellei ne oo TOSI ISOJA tai, että ne on paikallisia, eli Stadilaisia. Tosta linjasta täytyy vielä keskustella erikseen ryhmän kanssa. Jos haluis vaan uutisoida uutisia sokeena, ni meillä olis koko ajan poistumassa kamaa arkistoon. Uus juttu per 5 minsaa. Eiei.

Ja se Trombit-radio. Voi jumakauta, kun tavallisellakin radiokanavalla joskus kyllästyy siihen samojen biisien kierrättämiseen, mutta helvetti sentään, näillä radiopeeloilla oli ehkä noin 45 minuutin soittolista. Joka tunti suunnilleen samat biisit. Jotain rajaa. Ja se nauraminen ja huutaminen niin, että uloslähtevä ääni säröytyy. --> Amatöörit. Mutta mitä mä oon arvioimaan. Tee itte paremmin homo. VAIKKA SAATANA TUNTUU SILTÄ, ETTÄ TEKISINKIN! Mut se riehuminen pois. Pronto. Biisilistat --> Uusiks. Äkkii. Huomenna jatkuu.

Mä tuun opistolle syömään ja valun luokkaan. Kaikilla hirvee streba ja muutenkin hektinen fiilis. Ja minä. Mä haen kahvia ja alan selaamaan Iltistä. Mitäs sitä tänään ja mitäs tässä. Normi päivä. Vois mennä nukkumaan.

Pitäis keksiä jotain kamaa kirjotettavaks. Päädyin päivittämään oman ryhmän sivuja ja metsästämään virheitä. Ihan semifiilis. Semmonen istumaolo. Mikään kiire mihinkään. Taidan varmaan skrivaa juttuja himassa.

Tää Trombit ei oo mulle hyvä juttu. Ei oikeen pysty keskittymään esim. niihin musateorialäksyihin, joita on vitusti ja joihin pitäis paneutua ajan kanssa. Ja tuotin yhdelle naiselle pettymyksen, kun piti raahautua koululle. Ois vaan ollu some other time, some other place. En voi nähdä sitä edes lauantainakaan, vaikka alunperin piti. Ja monesko kerta tää on, kun mulle "ei sovi"?

Tänä aamuna heräsin. Harmi, että olisin ehkä mieluummin jäänyt ihanaan unen fantasiamaailmaan... tai sitten ei, koska näin jotain vitun älytöntä painajaista läpi yön.

Tänään alkoi HEO:n Trombit. Eli se tarkottaa, että oon opistolla aamulla tai illalla. Tai jossain muualla riippuen vaikka mistä. Syö aikaa aika hyvin. Sit pitäis viel tehdäkin jotain. Tai vähintään käyttää aivoja. Ei pysty.

www.trombit.net
FM-taajuus 103.1 Stadin alueella.

Siellä voi antaa palautetta ja siellä pitää antaa palautetta. Oma palaute tolle radiolle oli, että pystyin kuuntelemaan sitä noin 15 minuuttia tänä aamuna. Muuten alko mennä heeeemot! Ei vaan voi jaksaa kuunnella juttuja jostain Viagrasta kymmeneltä aamupäivällä. Mä saan ihan tarpeeks tietoa siitä tuotteesta omaan sähköpostiinki. Mut se Trombit... Voi siellä olla jotain ihan hauskaakin.

En pääse tsekkaamaa sähköpostiani ja oon ihan pihalla mitä tulevina viikkoina on tapahtumassa. Kyllä mä mieluummin vedän vaan viinaa. Ja kaiken muun vituiks. Tehkööt muut. Ja jos ei jaksa, ni pyytäkööt mua tekemään. En vaan jaksa tehdä alotetta noiden asioiden suhteen. Eikä mulla oo suunnittelutaitoja. Ainakaan tähän projektiin. Tai ei oo nyt. Tj.

Sitä oppii aina uusia juttuja tiettyjen ihmisten kanssa. Juteltiin ruuanlaitosta, fanittamisesta, elämästä ja tietysti tisseistä. Naureskeltiin vekkulimaisesti, että kylläpä on Mascotin tarjoilijatytöllä mukavat melonit ja siinä sitte kaverin tyttöystävä ja toinen tyttö alko valittamaan, kuinka sitä tulee itselle semmonen ikävä olo, ku koko ajan kuulee kuinka jätkät ylistää isoja rintoja. Koitin siinä sitte selittää, ettei niillä oo mitään väliä. Kaveri kanssa. Sanoin, että isot on kivat siinä vaiheessa, ku niiden väliin voi naida. Ne on nimenomaan hauskat. Ei niillä oo mitään väliä. Tytöt on ihania muutenkin. Juujuu.

Oltiin Old Anchorissa katsomassa stand up -koomikoita. En ollu ite koskaan ennen ollu ja oli hauskaa. Suoraan sanottuna helvetin hauskaa vaihtelua verrattuna siihen, että normaalisti kaveriporukalla mennäään vain ja ainoastaan baariin, josta baarin, baarin kautta baarin, josta joskus vittuun. Vaihtelua perkele.

Jouduin heti pari minuuttia baariin saapumiseni jälkeen hassuun tilanteeseen kun kaverin kaveri, tyttö, alko itkeä jonku parisuhdesotkun takia. Sen jätkä oli siinä, et "hei mitäs tässä viinaa pojat, kaikki jee". Kaveri meni sitte lohduttamaan tätä tyttöä ja mä arvoin, että meenkö puhumaan sille jätkälle, kun se vaikutti vähän sokeelta. Ja koska se ei tuntenu mua, ni oisin perkeleellisen helposti pystyny esittämään jotain Dr. Philliä. Mut en tehny mitään. Koska mulla ei ollu harmainta aavistusta mitä oli tapahtunu. Lopulta siellä baarissa istuki vaan mä, mun frendi ja sen tyttö. Sieltä Mascottiin, jossa yks tyttö mukaan ja tavattiin mun kaverin isobroidi, jota en oo nähny kuukausiin, mutta päivää aikasemmin olin törmänny siihen sen tyttöystävään. Hassuu.

Päädyin kuulemaan semmosia juttuja, että laitoin kännykän muistikirjaan, että ota näistä asiosta selvää. Pitää alkaa pitää silmällä tiettyjä ihmisiä. Kulissit saattaa olla pettämässä.

-Ja vitut. Jossain vaiheessa saattaa tulla breaking point, mutta siitä voi olla hyötyä. Joskus sitä saattaa vaan vähän kirpasta.

Sit vihdoinkin kun on tämmönen olo, et nyt sitä bileemistä, ni sit ei mitään. Ei mitään. Mitään!

Tottakai mä oon suorastaan pettyny. Tällä kertaa ei ois ees paha jos kännykkä sois joskus puol ykstoista, et tuu bilee. Ku se on kuitenkin selvä, että porukkaa on partyamassa, mutta en jaksais soitella erikseen kaikkia maailman ihmisiä läpi, et "hei, ooks bilee, ja jos oot, ni tuun sinne". Mä haluun bilee. Mä haluun joraamaan. Heiluttamaan sitä pyllyä. Tai istumaan johonki hyvään kapakkaan hyvään seuraan. Like yesterday. Mut tänään sitä persettä.

MÄ HALUUN BILEEEEEEEEEE!!!!!! MIKS SILLON KU MÄ HALUUN JOTAIN TÄMMÖSTI, NI KUKAAN EI TEE MITÄÄN!?! MÄ HALUUN YÖHÖN. Meen kohta yksin johonki Kallion pimeeseen kuppilaan. JUMALAUTA IHMISET NYT ON LAUANTAI. LAUANTAI!!! L A U A N T A I ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! !

JA PEEEEEEEERSE SENTÄÄN! MÄ EN VOI ENS LAUANTAINAKAAN MENNÄ BILEE! VITUN VAALIAVUSTAJADUUNI!!!

Nyt se kännykkä käyttöön...

15 minuuttia tuotti tulosta: Punavuori täältä tullaan :)))))))))))))))))))))
Bestikset ei petä koskaan.

Sevillassa syömässä. Valkosipulilla maustettua lampaankareeta. Muuten ihan hyvä, mutta se lammas ei vaan ollu ihan huippulihaa ja eniten siinä lautasella oli perunoita. Koska se oli kareeta, niin luonnollisesti sitä lihaa ei ollu paljon, mutta kaks palaa oli ehkä vähän liian vähän. Siitä ei jääny syötäväks ku arviolta ehkä max 50 grammaa lihaa. Mutta Torresin viini sopi siihen hyvin. Ja irish coffee oli 7,70€. Ja suoraan sanottuna en haluis tuhlata tätä hyvin alotettua humalaa. Vaikka taisin olla vielä jo ravintolaan mennessänikin eilisissä höyryissä. En ois autoo ajanu. Heeeeeeeei, lähtiskö joku juomaan tänään???

Nyt on hyvä olo. Eilinen oli sen verran mukava ilta, että oli vaikee uskoo. Piristyin oikein sopivasti tälle päivälle. Vaan se puuttuu, että kännykässä näkyis lähetetyt tekstiviestit. Se siksi, että lähetin eilen noin miljoona tekstaria eri ihmisille.

Romano. Ennen Romanon ovea mietin huvikseni, että mitä tapahtuis jos joku kerta R:ssä ois kaks toisilleen täysin tuntematonta porukkaa, joista molemmat kuitenkin tuntee mut, mutta aivan eri näkökulmista. Mietin, että pysähtyisin varmaan ovelle ja tulis lievästi skitsofreeninen olo. No eipä mitään. Nyt niitä eri porukoita oli kolme kappaletta. Jumitin silmiinnähtävästi.

Juttelin parhaan ystäväni isoveljen tyttöystävän kanssa. Se tuns mut, vaikka en sitä hirveen monta kertaa oo nähny. Juteltiin siitä mun frendistä ja sen tytöstä, ja niiden kodista, ja vaikka mistä hassuista asioista. Juteltiin kuinka hienoja ihmisiä on olemassa.

Oli ehkä vähän outoa jutella naisen kanssa, josta näki, että se tietää musta asioita, mutta mä en siitä. Enkä siinä oikeen keksiny mistä se johtuu. Vasta kun se oli lähdössä ja tuli halaamaan mua tavalla, jolla ihminen halaa vaan vanhaa tuttua, niin tajusin, että se on jutellu sen poikaystävänsä kanssa ja tärkeimpänä mun parhaan frendin kanssa nimenomaan musta... joskus... ja paljon. Periaatteessa loogista, koska me kehutaan kaverin kanssa aina toisiamme kilpaa jos esitellään toisiamme uusille ihmisille. Mutta tässä oli vaan se, että tää nainen ties "paljon" juttuja. Se ties mitä luultavimmin kaiken sen, mitä vuosien saatossa on kulissien takana tapahtunu. Sen oli pakko pitää mua hyvänä jätkänä.

Kuitenkin Romanossa oli myös mun vanha kaveri, jonka oon tuntenu ala-asteen ekalta asti. Ainoo jätkä, joka on kulkenu kaikki samat reitit ku mä, mitä opiskeluun tulee. Sama mies, jolle HEO:n rehtori soitti hädissään, että tuu auttaa meitä, ku ei pärjätä ilman sua tän projektin kanssa. No niin no. Ehkei ihan hädissään. Mutta ihan hyvin koulun entiseltä oppilaalta, ettei ne meinaa päästää sitä karkuun sieltä ollenkaan.

Pallottelin kuitenkin kolmen seurueen kanssa ja jossain oli pakko istua kuitenkin. Istuin sitte siinä seurassa, johon mut oli alunperin kutsuttu. Ystävän synttärit. Onnittelin sitä. Se ja ne oli menossa keikalle Wäiskiin. Räbää. Oisin menny jos oisin menny. Se varotti, etten välttis diggaa, mutta epäilen. Mä pidän aika lailla kaikesta. Esim. Miarfin Kalalla on kiire on hyvä biisi. Mut ehkä mä en ois jaksanu niitä hoppareita.

Paras kaveri, jolle soitin oli menossa keikalle Liberteen kattomaan Zookkia. Sekin kiinnosti. Kuoppamäki ja Jylli. Pitääpä käydä kaverilla sitte kuuntelemassa niitä levyjä, ku en oo kuullu sitä kamaa ennen. Huomasin, että en oo ajan tasalla. Gotta fix that. Fast.

R sulkeutui. Ois voinu lähtee jatkamaan kaverille himaan. Ei ollu omaa viinaa. Ei jaksanu. Ei kyenny. Mentiin Baariin. Siellä on siis vaan kolme homotarjoilijaa, joista yks siis owneri. Vedin siellä elämäni parhaan Mojiton. Se pelkästään näytti niin upeelta, että sitä oli ilkee edes juoda. Ja se maku oli täydellinen. Loi mulle uudet standardit.

Lähdin taas eteenpäin. Kävin matkalla Städärissä. Kaks tuttua. En tervehtiny sitä toista ihan tavalliseen tapaan, vaan ihan helvetillisen järkevästi läimäytin sitä perseelle siinä tanssilattialla. Jätkäpä tietysti, mites nyt muutenkaan. Sit jorasin siinä hetken ja huomasin, että liikuin koko ajan ku joku umpihomo ja päätin, että EI. Oli pakko lähtee. Oisin vaan tappanu itseni nauruun. Enkä ollu humalassa. En. Morjestin ja lähdin. Lisää viinaa huomenna. --> Toiveajattelua.

Kadulla päätin jostain kumman syystä kuitenkin suunnata himaan. Kello oli vasta jotain kaks. Jos sitäkään. Sörkassa oli hiljasta. Siinä sillan jälkeen kadulla tuli vastaan kaks ihmistä. Toinen niistä kaunis jätkä. Hidastin vauhtia siinä sen kohdalla. Pysähdyttiin toistemme eteen ja jäätiin katselemaan toisiamme. --> Läts! Se läimäytti mua avokämmenellä poskelle. Mun pää käänty teatraalisesti sen iskun suuntaan ja jätin katseen vielä hetkeksi sivulle. Sen jälkeen sanoin korostetusti "Ai!" samalla tavalla, jolla Jufo3 parkasee nimikkobiisissään, ku sitä ammutaan haulikolla. "Oho, en huomannu sua." Se oli ehkä jotain kohtuu absurdia kuultuna siltä jätkältä siinä tilanteessa. Käänsin pään sitä kohti ja tsekkasin hetken. "Sä oot enemmän humalassa ku tavallisesti." Jep. Tuttu kaveri. Kaunis poika. Se hymyili ja sen kaveri naureskeli siinä vieressä. Naurettiin kaikki hetki. "Törmäillään." Hetki oli ohi.

Eilen sain kerrottua yhdelle tytölle, mitkä olivat motiivini kertoessani sen poikaystävälle, että tapan sen jos se mokaa. Se nyökytteli. Ei hirveesti eronnu se sen ja mun suhtautuminen siihen tyyppiin tutustumisen alkutaipaleilla. Tai no... Se sai kuitenkin tietää jotain, mitä muut ei.

Alan olla jo silmiinnähtävästi väsynyt. Onneks vuosien naisten kanssa hengailu on tehny sen, ettei mikään kunto estä mitään enää.

Ystävän synttärit. Jos käy säkä, ni vanha posse kasassa. Olutta @ Romano. Olin eilen oluella. Tänään ja huomenna menen. Haluisin olla jo sekasin, mutten millään jaksais lähteä juomaan.

Jos sais valita, niin nukkuisin ehkä seuraavat 2 kuukautta. Kaikki hommat lakastu pois jaloista siinä ajassa. Kun nousis sängystä olis kesä. Aurinko paistais ja ruoho ois vihreetä...