IRC-Galleria

Solfa. Mä oon realisti. Mä en pääse tota kurssia läpi. Tää kerta todisti sen... taas.

Jo tossa matkalla sinne tunnille mulle kehitty vatsanpohjaan sama tunne ku aiemminkin vuosia sitte. Fyysinen paha olo. Siellä tunnilla multa häipy kaikki voimat raajoista ja mun keskittymiskyky tipahti ehkä jonnekkin nollan tietämille.

Oon ennenkin huomannu, että en saa siitä opettajasta aina selvää, mutta nyt tein lisähuomioita. 1. Kun se maikka sanoo jotain malliin: Lauletaan tehtävä X sivulta Y, niin kuulen ainoastaan sivunumeron. Jos sitäkään. Siinä vaiheessa kun ope ja muut alkaa laulaa, ni mä vasta etsin sitä biisiä mitä ollaan vetämässä. Ja aika harvoin löydän.

2. Mä en tajuu sen open sanoista puoliakaan. Enkä tässä tarkota sitä, ettenkö tajuais jotain musiikin teoriaan liittyvää termistöä, vaan sitä, että sen open puheet on mulle semmosta massaa. Kuulen kyllä suomea, mutten tajuu mistä puhutaan. Eli mä en opi mitään.

3. Kun aletaan tekemään jotain, ni mulle tulee vaan vieläki nihkeempi olo. Meinas nytkin happi loppua tunnin loppupuolella. Sitä ei vaan viitti sanoa, et hei nyt ei kestä. Esitin vaan väsynyttä ja makoilin siinä pöydällä.

4. Mä luen aika perkeleellisen hitaasti. Kun luetaan nuotteja tai rytmejä tai mitä vaan, niin tipun kelkasta saman tien. Sit vaan semmonen "no antaa olla" -ilme kehiin. Enkä taaskaan opi.

5. Poistuessani tunnilta vetelin ensin minuutin ajan happea pihalla ja sit lähdin kävelemään. Hitaasti. Jos mulla ei oo kaikki kunnossa, ni kävelen hitaasti. Usein. Melkeen missä vaan. Ei mikään ongelma kiihdyttää vauhtia, jos tarvitsee näyttää energiseltä, mutta usein ei vaan jaksa. Riippuu mikä fiilis.

Meinasin laattaa tossa kun kävelin himaan. Ei mitään mahdollisuuksia päästä tota kurssia läpi. Ja mulla menee aina viikot pilalle ton takia. Ja mä oikeesti haluisin päästä sen läpi. Ja mä oon luvannu hoitavani ton musapaskan loppuun. Mä en haluu kusta sitä lupausta.

...sitä vaan valittais kaikesta kaikille?
...vitut välittäis muiden ajatuksista itseä kohtaan?
...käyttäis joskus kahta sekuntia enemmän aikaa harkintaan?

Tai vaan tajuis, et en tuu saamaan siltä yheltä chicksiltä pillua. Mallia nyt enää ikinä tulevaisuudessa.

Ihan uskomatonta, että teen kaikkeni, jotten joutuis tekemään noita mus.teoria -juttuja.

Kai kaikki on lukenu Hesarin loppusivujen homojutun? Juttu anto tietoa aiheesta, jolla on paljon vihaajia. Itsekin olen joskus pohtinut sitä, mikä olisi oikein tietyissä kysymyksissä. Tutkimukset ympäri maailmaa näyttävät antavan tuloksia, joita en olisi heti arvannut. Nyt sitä avarakatseisuutta runkkarit.

Kirjotin uskomattoman huonon tekstin joskus yöllä jostain perhanan nyyteistä ja kuuntelin jotain chicksiä radiossa. Virhe oli siinä, että kuuntelin kirjottamisen jälkeenkin vielä jonnekki puol neljään asti sitä radioo. Siihen asti, että aloin jo missaamaan niitten juttujen pointin ja lauseita jäi kuulematta välistä.

Mut se radioshow oli ihan hauska. Sen pointti oli, et ei juuri ollu mitään pointtia. Oliko nyt neljä tai jotain kaverusta, jotka leikkiny jossain viestintäkursseilla joskus. Ja nyt taas yhdessä. Yössä.

Jutut oli hauskoja, koska ne hyppelehti aiheesta aiheeseen. Plussaa tuli siitä, että mulla teki aina välillä mieleen lähettää palautetta sinne. Mut en jaksanu. Kännykkä oli kädessä kyl jo monta kertaa ja koneella olin taistellu itteni kanssa aika monta kertaa kans.

Yleensä oisin kritisoinu, et EI NÄIN. Varsinkin joku niistä juontajista piti jossain vaiheessa monologin, jonka se kusi täysin. Se kusi sen homman jo ennen ku alotti. KOSKA, se kerto siinä alussa, että nyt tulee paskaa, josta MINÄ ajattelen näin ja MUUT EIVÄT VARMAANKAAN DIGGAA. Kiva kertoa kuulijoille suoraan mitä niiden pitää seuraavista ajatuksista ajatella. Samalla äijän äänensävy muuttu semmoseks, jonka ihminen mieltää helposti ylimieliseks. Se veti spontaanisti ja se oli virhe. Sen ois pitäny ajatella aina kaikki sanomisensa ennen suun avaamista. Ihmisen kasvoista lukee aina paljon asiaa ja kun se nyt oli radiossa niin ois muistanu, että äänensävy on TOSI ISO asia puhutussa kielessä. Eihän ulkomaalaisetkaan juuri ikinä opi vierasta kieltä täydellisesti, kun ne ei osaa painottaa asioita oikein. Fraasin "vitun homo" voi ymmärtää monella tavalla.

Koko ajan ku aika kulkee eteenpäin maailmasta paljastuu asioita, joista en välttämttä halua olla täysin tietoinen. Ne tunteet, joita mun sydämeni iskee joka hetki tajuntaan on jotain, XXXXX XXXX XXXXXXX. Aina. XXXXX XXXXXX XXXXXX XXXXXX XXXXXX. XXXXX ei pärjää. Oon suoraan sanottuna aika hyvin onnistunu pitämään pääni. Just vaan luin taas jutun, joka riipas syvältä. Eikä se ollu juuri minkäänlainen juttu sinänsä. Tajusin taas vaan jotain. Haluisin nähdä tän maailman eri tavalla.

Mä oon hyvä henkilö kertomaan asioista, joita ei pidä missään nimessä tehdä. Oon tehkää niinkuin sanon, ei niinkuin teen -mallin mies. Mul on pohjaa ajatuksilleni, vaikka mun ajatukset kuitenkin suurimman osan tän maailman ihmisten mielestä lilluukin keltastakin keltasemmassa kusessa. Mä oisin mieluummin vaan sekasin.

Ja mä vihaan virheiden tekemistä. Vihaan kun mokaan. Vihaan olla paska ja siksi en laula karaokea. Paitsi täydessä soosissa, missä kukaan ei missään nimessä kuvittele mun osaavan jotain. Jos taas tiedän, että en jotain osaa, niin en tee koko hommaa. Vituiks vaan kaikki. Mä dallaan polkua, joka on tarkotettu jollekki ihmistyypille, joka ei sovi mulle. Miettikää ihmiset mitä teette, ennen ku teette. Aina... aina... aina...

...ja toki itseäänkin kannattaa ajatella. Pitää. Mut mulle se on tertiaarinen asia.

Jostain syystä palo just sekunti sitten käämi. Meinas koko koneen näyttöpääte sirpaloitua. Vittu mä haluun nukkuaki joskus. Vitun tyttö. Ei voi olla noin paljon energiaa. Kamoon.

Klo 1 Hakaniemessä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä mun kommentti kaverille oli mainio. "Meidän suunnitelmaa vaivaa pieni suunnittelemattomuus." Oltiin menossa sunnuntainayönä keskustaan, nähtävästi, ja mitään tietoa minne oltiin oikeesti sitte siellä menossa ei ollu. Paitsi ois tietty voinu mennä Chäppäriin tapaamaan Vasankaria. Ja mitkä mestat ois ollu auki? Tilannekatsauksen jälkeen päätettiin lähtee himaan. Voidaan vetää se keissi joku toinen kerta. Tää oli vaan aika ainutlaatunen tilaisuus, ku just oltu tsekkailemassa ääniä Roihuvuoressa. Ja niskat aika jumissa. Ja mua väsytti aika perkeleellisesti. Ja Om'pussa oli vissiin Paleface käymässä. Ja vielä lisäks Roihuvuoressa satuin näkemään MoonTV:n entisen pokeohjelman miesjuontajan.

Ja se Om'pun DJ oli jossain niin tajunnan räjäyttävissä aineissa ettei mitään rajaa. Ensin mä ajattelin, että se on vaan kehittäny helvetin taidokkaan ja mietityn shown, mutta ku sitä tarpeeks katteli ja kuunteli, oli vaan pakko todeta, että se jätkä oli jossain ihan muissa maailmoissa. Ja okei, helvetin hyvää kamaa se kyllä heitti. Harvoin tulee baarissa spontaanisti taputettua DJ:n spiikeille. Tai no, ei ne enää mitään spiikkejä pelkästään ollu. Höpötteli ihmejuttuja ja lauleskeli biisien välillä ja aikana. Jeejee. Uudestaan.

Nyt väsyttää. Ei juotu niin paljoo, et ois ollu krapula tänään. Silti ei just pystyny, jaksanu, kiinnostanu mennä koululle sovittuun aikaan. Enkä siis menny. Enkä missannu mitään. Kävin syömässä ja sanomassa, et meen tänään johonkin ja huomenna helvettiin ja sit jotain. Mä en just nyt jaksais, mut meen kuitenkin keskustaan. Jotain siellä. Tai ainakin ostan uudet kengännauhat.

Oon nyt ollu kello kuudesta hereillä ja ysistä alkaen vaaliavustajana. Viel meen illalla laskee ääniä.

Jotain on opittu. 1 Rullatuolit on hankalia. 2 Suomessa on ihmisiä, jotka ei esim. osaa kirjottaa ollenkaan. 3 En mä tiedä.

Ja oon hymyilly naamani tärviölle. Mul on ollu asiakaspalveluhymy viis tuntia naamalla. Ja kaikki mummot rakasti ihan vitusti. Ja kaikki nuoret tytöt katteli, että oih, kuinka ihana ja kiltin näkönen poika. (Vitsi heiiiii!) Just se hymy, jota mä väläytän aina kun ohitan tätejä kadulla. Ei järkkärihymy vaan kilttipoikahymy. Sori vaan maailma, mut menetin viattomuuteni joskus vuonna pyörä.



-Mut tänään vaaliolut.

Kun tajusin sössineeni, eli toisin sanoen muistin, niin tottakai teki mieli korjata asia. Ja sen voin sanoa, et ois vaan pitäny pysyä niissä alkuperäsissä ideoissa. Joku vitun kukkapuska tai sit se suklaarasia lahjapaperiin käärittynä "anteex"-kortilla höystettynä. Tää idea, jonka toteutin... Ei vittu. Ei enää koskaan näitä helppoja vaihtoehtoja. Mä teen kaiken päin vittua jos kyse on asioista, joita harrastetaan ihan oikeessa elämässä.

Halusin johonki rauhalliseen mestaan, jotta voin soittaa yhden puhelun ihmiselle, jota oon kiusannu. No Romanoon siis. Hain tuopin. En koskenu siihen. Just ideana, että voi suoraan sanoa, etten oo litkiny tippaakaan. En sitte miettiny sitä, että ku jollekki ihmiselle soittaa puol kymmenen lauantai-iltana, niin se perusoletus on, että soittaja on gänässä. Ja mitä vitun väliä enää. Sössin sen puhelun muutenkin. Huono linja kaiken lisäks. Tyttö oli jossain, mis oli melua. Sain kuitenkin just ja just pyydettyä anteeks, mutta kun suljin puhelimen, niin eka ajatus, että "sepä meni taas vitun hienosti". Katselin silmissäni filminpätkää, jossa kävelen kadulle ja isken sen kännykän miljoonan newtonin voimalla katukivetykseen ja se räjähtää tuhannen pillun päreiks. MIKS MULLA ON KÄNNYKKÄ, JOS EN TEE SILLÄ MITÄÄN???!!!??? Ei vituttanu ei.

Tapasin kuitenkin yhen kaverin, joka poikkes syömään mun seuraks Isoon-Ärrään. Se oli juonu aikasemmin, mut ei enää jaksanu. Join sen yhden tuopin. Sit mentiin spåralla niillepäin, ja jatkoin siitä yksin Arabianrantaan päin. Mulla oli ideana mennä tuijottamaan vettä yksin ja miettiä asioita. Vituikshan sekin meni.

Pelkään kovia ääniä pimeessä. Eikä mulla oo pään sisällä koskaan hiljasta. Pääsin kuitenkin tuijottamaan ihan kivan näköstä koskea, mutta se ääni oli semmonen, et omia ajatuksia ei kuullu. Painuin vittuun sieltä. Ja kiitos Helsingin kaupunki, kun pitää laittaa suljettua aitaa ihmisten kävelyreiteille ja sitte joutuu siinä vesisateessa kiipeilemään paskasilla kettingeillä ja tangoilla.

Kävelin. Kävelin. Ja kävelin. (Ja tää on oikein kieliopillisesti tää kirjotustyyli. Toi alku siis. Ns. tyylikeino.) Ihan jossain siinä kävelemisen alkuvaiheilla mä vielä sain aikaan ajatuksia itsestäni, mutta lopulta kaikki meni turhaks. Tajusin, etten osaa vastata itselleni edes helvetillisen yksinkertaseen kysymykseen. Tajusin, etten oo täysjärkinen. Eikä mikään ylläripylläri.

Siinä vaiheessa kun tajusin ajattelevani imperfektissä, mulla palo käämi. Pointti oli, että ei se ollu ajattelua - se oli kerrontaa. Mä en enää osannu ajatella. Eli kävelin paskavittusäässä jossain vitun KumpulaKäpyläEksymis-akselilla, eikä siitä ollu mitään hyötyä. Vaan kävelin. Ku koko vitun homman pointti oli ajatella. Ei harmittanu. Ei tosiaankaan.

Jos joku ois soittanu mulle, ni oisin huutanu siihen puhelimeen, että haista vittu, äläkä soita enää ikinä näin myöhään. Tai sit en. Aina ensin korrektisti tai muuten vaan ilmeellä. JA OISINKO HALUNNU OLLA MISSÄ TAHANSA MUUALLA, KU EKSYKSISSÄ JOSSAIN VITUN VITUSSA KESKELLÄ LAUANTAIYÖTÄ SELVINPÄIN YKSIN!!!!! Mut tää on just, et miks mulla ees on kännykkä. En mä sitä käytä. Koska mä oisin viimeks soittanu jollekki ihmiselle ja ehdottanu jotain... Itse asiassa en juuri koskaan. Kiitos XXX. Joskus jotain muuta ku viinaa? Tai ees sen lisäks? Tai sit ees sillon, ku mullekkin sopii... ja muille... ja paikka, josta kaikki nauttii? Vitut. Ei mun kavereista muutkaan kai osaa ajatella.

Pääsin vihdoinkin lähelle himaa. Kattelin, että on maailma muuttunu niistä ajoista, ku olin pieni. "Tostakin sai ennen Porscheja." Ei enää. Kotitalossa hissiin eksyttyäni vilkasin itteäni peilistä ja kuva oli jännä. Olin ikääntyny 60 vuotta. Suoraan sanottuna aika harvinaista nähdä itsensä totuudenmukasessa valossa. Kun pääsin sänkyyn, yritin ajatella jotain muuta ku vittua. Nimenomaan sitä sanaa. Jos uni vaikka tulis. Jos sitä heräis vaik aamulla, et pitää lähtee töihin. Ei siitä mitään tullu. Rauhotuin vähän, mutta lopputulos oli, että hajosin vaan fileiks. Siinä ois ollu kerrankin oikee mä elävänä nähtävillä. ...Sit mietin vaan, et enää noin kaks kuukautta. Siitäki kuukaus muualla. Mut eihän se mua auta. Senki jälkeen pakko liikkuu vaan eteenpäin. Vissiin pakko hankkii joku promoduuni jos muutenkin koko ajan vetää teatteria.

...mä oon taas sössiny keskiviikkona. Voisko olla vika kerta? Pliis...