IRC-Galleria

Ehkä teen tän fiksuimman vedon ja lähen yksin tenuttaa. Tai... Jos kävis siemailemassa jotain erikoisoluita.

Lauantaina juon NIIN PALJON VIINAA, ETTÄ HALKEAN! Tai en.

Nyt on perjantai. Lievä vitutus. Ite kussu tän viikon. Ainoo toive, että yks tyttö ei stressaa liikaa. Ei oo sen syy jos muut mokaa. (Minä.)

No place to go tonight. Eikä ideoita ens viikolle. Täytyy repiä ne ideat tossa lauantain aikana.

Palaute pappatoimittajalta mun työstä oli just mitä odotin. Se haukku sitä, ettei ollu kuvaa. Mä tiedän... tiedän... Mulla oli kamera mukana juttukeikalla, mutta olin niin muissa maailmoissa, että en tajunnu käyttää sitä. Oon muutenkin meidän ryhmän heikoin lenkki.

Yks jätkä kehitti oman uutisen tossa tän projektin alussa. Semmosta kamaa, mitä ei oo missään muualla. Tavallaan niin kovaa kamaa, että se pääs jatkamaan sitä juttua vielä tänään. Soitti yhdelle rehtorille ja kusetti sitä sormet ristissä. Se sai tietää sen puhelun avulla asioita, joita ei muuten missään nimessä kerrota. JA! JA JUMALAUTA, SIT SE KEHTAS VIELÄ SOITTAA TAKAS SILLE REHTORILLE JÄLKEENPÄIN JA KERTOO OLEVANSA TOIMITTAJA!!! AAAAAAAH! Vittu se jätkä on loistava mies. Gotta love the man. Nyt se korrektisti antaa sen rehtorin puolustella puheitaan. Vittu. Se jätkä on mun idoli. Tota se on parhaimmillaan.

Luin taas tänään jotain meidän verkkolehden tekstejä. Pysähdyin yhden tekstin kohdalle ja huomasin, et vaikee lukee eteenpäin. Oisin halunnu kommentoida. "Älä skrivaa näin vaikeeta tekstiä. Hei mä oon tyhmä, enkä osaa suomea, et kerro mitä tää tarkottaa pliis." En kuitenkaan jaksanu. Mulle huono aihe. En tykkää siitä, että luotetaan ihmisen kirjottamaan kirjaan ja samalla muokataan sitä aikakausien mukana. PAITSI, jos sen ottaa filosofisena teoksena, jossa on erilaisia pohdintoja. Ja joo. Mä en tiedä noista elokuvista mitään! Mut... opin uusia asioita.

Mulla ei oo putkinäkö, eieiei. Aina avoinna uusille ideoille. Toivon, että muutkin on. Valitettavasti harva tässä maailmassa vaan jaksaa edes harkita tarkastelevansa asioita eri näkökulmista. Sokeita paskiaisia. Paska maailma. Ihminen on ehkä tän maapallon epätäydellisin olento. Tai vitut. Mä en tiedä biologiasta juuri vittujakaan.

Toivon vaan, että pää kestää loppuun asti. Eilenkin löysin itselleni uuden tunnaribiisin: Queenin Show must go on. Matka jatkuu.

Oisin mieluummin siellä Pattayalla Wallyna siemailemassa Singhaa.

Aina ei voi valita. Huomiseks approtehtävä ja sit pitäis tehdä joku juttu. Alkuperänen idea tuhoutu todellisuuden myötä. NYT sucks. En ehi tehdä mitään. Koska oon siis pee aa äs koo aa. Paska. Tunari. Munanlutkuttaja. Miten sen nyt ottaa. Eikä oo ees soittotreenifiilis.

En vissiin oo kovin kiinnostunu tosta opiston menosta. Myöhästelen semmosta reilua puolta tuntia sovituista kokouksista.

Tänään ihan paska aamupäivä. Kävin syömässä. Paskaa ruokaa ja otin liikaa. Jäi kaikki syömättä. Pitäis mennä kattoo jotain melkeen avantgardea ja ei jaksais. Sit siitä juttu. Joojoo.

Sain palautetta pappatoimittajalta jutustani. Siinä lopussa luki, että "...selkeetä ja ehjää kieltä. Hyvä M!". Niinpä. Hyvä M. Jos se pappa vaan tietäis, että sen tekstin korjas joku toinen M ku mä. Se tyttö, M, oikoluki ja korjas sen koko tekstin. Kiitos sen tytön, se juttu näytti edes joltain.

Luin meidän verkkolehteä. Katoin sieltä yhden tytön kirjottamaa juttua ja puolessa välissä sitä tekstiä laitoin koneen pois päältä. Ei kestäny enää lukee sitä. XXXXXXX. Ihan hyvä teksti siis, ei johtunu laadusta, mutta ite tajus, että on taas onnistunu vuoden aikana hankkimaan itselleen ongelmia. Vanhetessa kuitenkin helpottaa kaikki tunteet, kun tietää, että tää on koettu jollain tasolla ennenkin ja kaikki helpottaa ajan kanssa. Päässä soi taas: virhe, virhe, virhe...

Pidän kiinni niistä itselle opiston alussa asettamista periaatteista, muttei se hyvää tee. Tänään ei ees jaksanu yrittää näyttää pirteeltä. Vaik ois keskiviikko. Haluisin bilee...

Solfa. Mä oon realisti. Mä en pääse tota kurssia läpi. Tää kerta todisti sen... taas.

Jo tossa matkalla sinne tunnille mulle kehitty vatsanpohjaan sama tunne ku aiemminkin vuosia sitte. Fyysinen paha olo. Siellä tunnilla multa häipy kaikki voimat raajoista ja mun keskittymiskyky tipahti ehkä jonnekkin nollan tietämille.

Oon ennenkin huomannu, että en saa siitä opettajasta aina selvää, mutta nyt tein lisähuomioita. 1. Kun se maikka sanoo jotain malliin: Lauletaan tehtävä X sivulta Y, niin kuulen ainoastaan sivunumeron. Jos sitäkään. Siinä vaiheessa kun ope ja muut alkaa laulaa, ni mä vasta etsin sitä biisiä mitä ollaan vetämässä. Ja aika harvoin löydän.

2. Mä en tajuu sen open sanoista puoliakaan. Enkä tässä tarkota sitä, ettenkö tajuais jotain musiikin teoriaan liittyvää termistöä, vaan sitä, että sen open puheet on mulle semmosta massaa. Kuulen kyllä suomea, mutten tajuu mistä puhutaan. Eli mä en opi mitään.

3. Kun aletaan tekemään jotain, ni mulle tulee vaan vieläki nihkeempi olo. Meinas nytkin happi loppua tunnin loppupuolella. Sitä ei vaan viitti sanoa, et hei nyt ei kestä. Esitin vaan väsynyttä ja makoilin siinä pöydällä.

4. Mä luen aika perkeleellisen hitaasti. Kun luetaan nuotteja tai rytmejä tai mitä vaan, niin tipun kelkasta saman tien. Sit vaan semmonen "no antaa olla" -ilme kehiin. Enkä taaskaan opi.

5. Poistuessani tunnilta vetelin ensin minuutin ajan happea pihalla ja sit lähdin kävelemään. Hitaasti. Jos mulla ei oo kaikki kunnossa, ni kävelen hitaasti. Usein. Melkeen missä vaan. Ei mikään ongelma kiihdyttää vauhtia, jos tarvitsee näyttää energiseltä, mutta usein ei vaan jaksa. Riippuu mikä fiilis.

Meinasin laattaa tossa kun kävelin himaan. Ei mitään mahdollisuuksia päästä tota kurssia läpi. Ja mulla menee aina viikot pilalle ton takia. Ja mä oikeesti haluisin päästä sen läpi. Ja mä oon luvannu hoitavani ton musapaskan loppuun. Mä en haluu kusta sitä lupausta.

...sitä vaan valittais kaikesta kaikille?
...vitut välittäis muiden ajatuksista itseä kohtaan?
...käyttäis joskus kahta sekuntia enemmän aikaa harkintaan?

Tai vaan tajuis, et en tuu saamaan siltä yheltä chicksiltä pillua. Mallia nyt enää ikinä tulevaisuudessa.

Ihan uskomatonta, että teen kaikkeni, jotten joutuis tekemään noita mus.teoria -juttuja.

Kai kaikki on lukenu Hesarin loppusivujen homojutun? Juttu anto tietoa aiheesta, jolla on paljon vihaajia. Itsekin olen joskus pohtinut sitä, mikä olisi oikein tietyissä kysymyksissä. Tutkimukset ympäri maailmaa näyttävät antavan tuloksia, joita en olisi heti arvannut. Nyt sitä avarakatseisuutta runkkarit.

Kirjotin uskomattoman huonon tekstin joskus yöllä jostain perhanan nyyteistä ja kuuntelin jotain chicksiä radiossa. Virhe oli siinä, että kuuntelin kirjottamisen jälkeenkin vielä jonnekki puol neljään asti sitä radioo. Siihen asti, että aloin jo missaamaan niitten juttujen pointin ja lauseita jäi kuulematta välistä.

Mut se radioshow oli ihan hauska. Sen pointti oli, et ei juuri ollu mitään pointtia. Oliko nyt neljä tai jotain kaverusta, jotka leikkiny jossain viestintäkursseilla joskus. Ja nyt taas yhdessä. Yössä.

Jutut oli hauskoja, koska ne hyppelehti aiheesta aiheeseen. Plussaa tuli siitä, että mulla teki aina välillä mieleen lähettää palautetta sinne. Mut en jaksanu. Kännykkä oli kädessä kyl jo monta kertaa ja koneella olin taistellu itteni kanssa aika monta kertaa kans.

Yleensä oisin kritisoinu, et EI NÄIN. Varsinkin joku niistä juontajista piti jossain vaiheessa monologin, jonka se kusi täysin. Se kusi sen homman jo ennen ku alotti. KOSKA, se kerto siinä alussa, että nyt tulee paskaa, josta MINÄ ajattelen näin ja MUUT EIVÄT VARMAANKAAN DIGGAA. Kiva kertoa kuulijoille suoraan mitä niiden pitää seuraavista ajatuksista ajatella. Samalla äijän äänensävy muuttu semmoseks, jonka ihminen mieltää helposti ylimieliseks. Se veti spontaanisti ja se oli virhe. Sen ois pitäny ajatella aina kaikki sanomisensa ennen suun avaamista. Ihmisen kasvoista lukee aina paljon asiaa ja kun se nyt oli radiossa niin ois muistanu, että äänensävy on TOSI ISO asia puhutussa kielessä. Eihän ulkomaalaisetkaan juuri ikinä opi vierasta kieltä täydellisesti, kun ne ei osaa painottaa asioita oikein. Fraasin "vitun homo" voi ymmärtää monella tavalla.

Koko ajan ku aika kulkee eteenpäin maailmasta paljastuu asioita, joista en välttämttä halua olla täysin tietoinen. Ne tunteet, joita mun sydämeni iskee joka hetki tajuntaan on jotain, XXXXX XXXX XXXXXXX. Aina. XXXXX XXXXXX XXXXXX XXXXXX XXXXXX. XXXXX ei pärjää. Oon suoraan sanottuna aika hyvin onnistunu pitämään pääni. Just vaan luin taas jutun, joka riipas syvältä. Eikä se ollu juuri minkäänlainen juttu sinänsä. Tajusin taas vaan jotain. Haluisin nähdä tän maailman eri tavalla.

Mä oon hyvä henkilö kertomaan asioista, joita ei pidä missään nimessä tehdä. Oon tehkää niinkuin sanon, ei niinkuin teen -mallin mies. Mul on pohjaa ajatuksilleni, vaikka mun ajatukset kuitenkin suurimman osan tän maailman ihmisten mielestä lilluukin keltastakin keltasemmassa kusessa. Mä oisin mieluummin vaan sekasin.

Ja mä vihaan virheiden tekemistä. Vihaan kun mokaan. Vihaan olla paska ja siksi en laula karaokea. Paitsi täydessä soosissa, missä kukaan ei missään nimessä kuvittele mun osaavan jotain. Jos taas tiedän, että en jotain osaa, niin en tee koko hommaa. Vituiks vaan kaikki. Mä dallaan polkua, joka on tarkotettu jollekki ihmistyypille, joka ei sovi mulle. Miettikää ihmiset mitä teette, ennen ku teette. Aina... aina... aina...

...ja toki itseäänkin kannattaa ajatella. Pitää. Mut mulle se on tertiaarinen asia.

Jostain syystä palo just sekunti sitten käämi. Meinas koko koneen näyttöpääte sirpaloitua. Vittu mä haluun nukkuaki joskus. Vitun tyttö. Ei voi olla noin paljon energiaa. Kamoon.