IRC-Galleria

Kokeilin ekaa kertaa vuosiin tuoli-pöytä -yhdistelmää lukiessa. Ihan ok. Niskat kuoli eilen muissa asennoissa, mutta!

Lueskelen siinä kirkosta ja osmaneista ja sitte! JumaVITUNlauta! Jotkut saatanan tuomiopäivän mölisijät tulee häiriköimään. Ja just siihen mun naamani eteen. Mä en vois välittää edes lentävän vitun vertaa jostain saatanan horneteista! Tulee häiritsemään vapaan, rauhaarakastavan ihmisen lukuhetkiä. Voi jumalauta. Painukoot marsalkan hanuriin! Ja eikä siinä vielä kaikki! Ei että helvetti. Joidenkin munattomien aikuisten miesten märkien unien ihannoinnin kohteiden, suihkareiden, perään pöröttää ihan saatanallinen kimalaislauma. Jotain VITUN helikoptereita. Oi, että mä kärsin! Pöriskööt vittuun surisemasta. Täällä yritetään lukea, saatana!

Ja Mannerheim. ...no saatanan saatana... Olkoot mikä oli, mutta ei se kyllä muuta ollu ku kusta ja paskaa!

Eikä se runkkari syöny edes haukea! Mukamas liikaa ruotoja. Voi jumanvittu.

Sattuu sen verran päähän etten voisi olla juuri vähempää kiinnostunut mistään manikealaisista tai edes Kekkosesta. Perkele! Jälkimmäinen ei tosin kuulu koealueeseen, mutta töllöstä tuli joku dokkari. Luin hankalassa asennossa ja nyt jomottaa päässä.

Huomenna pitäis lukee 300 sivua jos haluisin pysyä mun uusissa suunnitelmissa. Periaatteessa mahdollinen veto jos heräisin tarpeeks aikasin. Mut enhän mä herää. Katotaan mitä tapahtuu. ...vaikka siis paskaa tapahtuu.

Ilmaseks sisään ja drinkkilippuja Onnelassa eilen ja minä, minä himaan klo 10.30, enkä ole tänään vielä lukenut sivuakaan pääsykoekirjaa. Kello on 14.45. Oiskohan pitäny mennä, oiskohan?

Ja HS:n Kuukausiliitteen sarjakuvapiirtäjä on nähtävästi törmänny mun yhteen frendiin. Toi terveterve menee niin yli rajojen.

Joo joo, ei missään. Varmasti.

Jos joku edes mun järjellä varustettu, vähänkin ilkeempi kusipää ois edes tuolla ollu, ni siel ois pikkutytöt ollu vaarallisissa käsissä. Saatanan saatana! Pitääkö kaikki tehdä niin vitun helpoks kaiken maailman mulkuille?

It's pointless.

Hunksit Städärissä lauantaina; ei voi olla totta. Paikalla juopuneita, kiimasia naisia ja ihan sama. 10e. En ois uskonu. Joku sais tehdä tutkimuksen siitä, miten Hunksien esiintyminen vaikuttaa petikaverin saamiseen. Kas siinä jollekin oivalle miesporukalle loistoidea ja mahdollisuus sosiaalitieteelliseen kokeeseen.

Talous- ja sossuhist.kirjan lukeminen jäänee kahteen kertaan. Kahteen heikkoon kertaan. Tos on liikaa kamaa ja mä sekoilen vuosiluvuissa. 1500-luvulla oli kuitenkin enemmän avoimempia ajatuksia liikkeellä kuin ennen.

Pitää varmaan nauttia ihan pari olusta tänään. Hieno ilma ja mä haluun ulos. Joutuu silti lukee vielä - hetken.

Mun lukutahti on hidastunu liikaa. Kolmeen kertaan en tällä menolla pääse ton kirjan kanssa. Väsyttää enkä muista yhtään mitään yksityiskohtia ja koko ajan suuretkin linjat katoavat muistista, kun tulee uutta kamaa uusille vuosille.

Jenkit on kusipäitä, mut se tuskin on mikään uus asia kenellekään. Ne on ollu ja tulee olemaan. Odotan innolla sitä, että dollari kärsii totaalisen inflaation ja maailma tuhoutuu!!! Tai en. Tj.

Israelin juutalaiset on hassuja. Tälle on pohjaa. Ei siellä alueella tosin muitakaan hirveen fiksuja ihmisiä ole (en yleistä, en). Pitäis varmaan matkustaa sinne, ni vois tuntea itsensä fiksuks. 1947-48 Israelin valtio synty, kun britit anto sen tapahtua jenkkien painostuksesta. Samalla hetkellä (ja ennen sitä) paikalliset jutskut potki (ja murhas) muita kansallisuuksia ja uskontokuntia pois alueltaan. Nationalismi vedettynä överiks. ...ja öljy.

Jenkit tuki alueella monien maiden omien kansojen vihaamia hallituksia, koska se turvas jenkeille öljyn. Jenkit tuki myös palestiinalaisia. Ja israelilaisia. Ja 'bout kaikkia. Aseita ja rahaa. For oil!

Voisin ottaa oluen. Viime yönäkin näin unta, jossa litkin viskiä.

Luin tänään aamulla lehtiä niin pitkään, että mun aikataulut kusee oman tärkeemmän lukemisen suhteen.

Kuitenkin, luin pitkän tovin Kirkko ja Kaupunki -lehteä. Siinä oli mielenkiintosia juttuja. Sain siitä idean, että ens vuoden alkuun sais varmasti lehtien palstoille huutavat otsikot kuinka kirkko kaatuu sisäsien ristiriitojen paineessa. Tai melkeen. Joka tapauksessa ens vuodesta on tulossa jännä. Tänä vuonna tapetilla naispapit ja ens vuonna homot. Kaikkia ei vaan voi miellyttää. Lopputulosta voi vaan spekuloida.

Jossain lehdessä juttu siitä kuinka useat (jotkut satunnaiset juttuun valitut) opiskelijan alut lukee pääsykoekirjat 5 kertaa. Mä tähtään kuitenkin siihen kolmeen. Ja epäilen onnistumistani. Kaks menee helposti. Yksityiskohtia ei voi tässä ajassa kuitenkaan enää kaikkia oppia. Pitää alkaa muistaa vuosikymmenten tai -satojen tarkkuudella tapahtumia ja miettiä maailman menoa valtiopohjalta. Siten vois muistaa asioita. Sit muuten sen kaiken suuremmassa mittakaavassa tapahtuneen voi muistaa vetämällä loogisia johtopäätöksiä. Kuten, että kun orjakauppa lakkautettiin, niin orjuus lisääntyi Afrikassa. :) Tää on tätä.

Mun otsikot on parantunu tekstien kärsiessä. Onneks kaikki vaihtelee.

Oon myöhässä aikataulustani, ja jos haluun tänään päästä sataan sivuun, se vaatii lukemista noin puol kahteentoista. Katotaan mitä kerkee ja jaksaa. Niskat jumissa eilisestä.

Oon lennättimessä ja höyryissä. Kamaa vielä ihan mukavasti, että toi alkaa tiivistyä mukavahkonlaisesti toi kirja. Enemmän tapahtumia lyhyemmässä ajassa. Näillä mennään boys 'n girls.

Satuin ihan muuten vaan vilkaisemaan Stadin lipaston nettisivuja eilen ja totesin, että pääsykokeeni ovat jo 6. päivä. Olin elänyt uskossa, että ne ovat vasta 16.. Olin siinä hiljaisena iltana joskus kahdeksan maissa potemassa pientä krapulaa, mutta se krapula päätti poistua ruumiistani, kun sydän meinasi pysähtyä. Vedin sitten vain syvään henkeä, laitoin koneen kiinni ja hain pääsykoekirjan käsiini. Jos sitä vaikka alkais lukemaan. Puoltoista viikkoa aikaa, enkä oo lukenu kirjaa kertaakaan läpi. Huh huh.

Ei mikään yllätys, että näin käy mulle.

Tänään 100 sivua. Mielenkiintoisin tieto oli, että mongolit asensivat tykkejä kameleidensa selkään 1700-luvulla. Selvä. Veikkaisin, että saatto olla aika kertakäyttökameleita. Mene tiedä.

500 sivua koko maailman historiaa. Sosiaalinen ja taloudellinen aines. Alkaen ekoista keräilijöistä ja päättyen nykyaikaan. Ei tota ihan tämmönen perusmeikäläläinen opi tässä ajassa.

Samalla tavoin kuin aavikolle janoon kuolemaan jätetty sielu askeltaa koko ajan eteenpäin, vaikka tiedossa varma kuolema, niin mä luen viimeseen asti. Only quitters quit.

Kyl mä silti realisti oon. Harmi vaan, et tällä kertaa en todellakaan halua ajatella koko asiaa.

Jos joku lukee tätä paskaa, ni tietää, et mua on turha pyytää kaatamaan viinaa (ainakaan hirveitä määriä) pieneen aikaan. Katotaan sit 6. päivä illalla, kun hirtän itseäni katulyhtyyn.

Toi tiivistää oikeestaan paljon. Jos siihen lisätään vielä tendenssi alistua muottiin, joka on valheista valettu, niin saadaan aikaan monivivahteinen soppa.

Joskus sitä, siis ihan joskus harvoin, tulee mietittyä, että mitä varten pitää esittää jotain muuta kuin on. Sitten lopulta vaan tajuaa, että se tulee niin luonnostaan, että muuhun ei juuri enää kykene. Ja jos yrittää olla omana itsenään, niin siinäkin käytös menee niin tarkoin kontrolloiduksi, että sitä ei voi enää kutsua normaaliksi - tai vapaaksi.

Eilen ilta alko semmosella jutulla, että oli pakko vaan pyrkiä poistamaan mielestä se, mitä juuri kuuli. Se ei tuntunu yhtään hyvältä, kun paras kaveri pyytää anteeksi päätöstään, joka ei ole sinänsä mitenkään ajankohtainen. Ja kun perustelut on sitä, että kuuntelijalta ei löydy voimavaroja toimia tehtävässä, niin sitä ottaa luonnollisesti itseensä. Varsinkin kun ottaa huomioon, että jos näytöt olisi olleet muunlaisia kuluvien vuosien aikana, niin tilanne olisi eri. Itse olen sänkyni pedannut. Tai jättänyt petaamatta.

Tosin päätös oli järkevä. Tai se voi olla. Se oli edelleen hieman auki ja siinä on semmonen villikortti, jonka pöytään iskeminen sattuu mua henkilökohtasesti jo niin paljon, että teen luultavasti sen seurauksena jotain tyhmää. Tai sitten mä vaan hymyilen tyhmää hymyäni ja olen niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Perinteinen skenaario.

Mä en mieluummin mieti sitä.

---

Pari olutta ja kruisailemaan kaverin autolla. Ei kuulu mun harrastuksiini, mutta vaihtelu oli piristävää. Shaggyn luukuttaminen täysillä pitkin yö-Helsingin keskustaa oli oma elämyksensä.

Juotiin pari shottia kossua ja tajusin ettei musta tuu koskaan venäläistä. Juotiin pikkushottilaseista ja venakot imee vodkansa helposti yli 4 senttilitran laseista. Ei kykenis.

Jossain vaiheessa tunne, että nyt Mamaan perkele. En muista mikä siihen ideaan ajoi, mutta jostain se kuitenkin kumpusi. Jos se tuli sydämestä, niin pitänee ottaa huomioon, että se pumppas aika terästettyä verta.

Soitto tytölle, joka olis saattanu olla Mamassa. Ei ollu, mutta oli Man's Streetillä. Kutsu sinne. Multa pieni harkinta, koska se paikka on jo aika karhu mesta. Oisin kuitenkin loppujen lopuks jopa menny sinne, mutta tyttö soitti takas, että ehti lähteä sieltä. Ehkä se oli parempi niin.

Törmättiin jätkään, joka oli löytäny itselleen naisen. Ja se nainen oli harvinaisen mukava ihminen. Huomas, että sillä oli graafista talenttia, kun satuin tsekkailemaan joitain sen valokuvia ja töitä. Onnea niille. Joo joo.

Oli uskomaton sumu, eli jännä ajokeli. Käytiin Seurasaaressa. Tai sen liepeillä. Vein porukat siellä sijaitsevaan rautakautiseen kylään, joka oli siinä säässä, niin sairaan vaikuttava, että melkeen itki sitä, että kameraa ei ollu mukana. Ja se vanhanaikanen purje/soutuvene siinä yössä lillumassa sumuisessa, synkässä vedessä. Eikä mitään merkkejä nykypäivästä. Oltiin aika suut auki. Vau. Yllätin jopa itseni, kun löydettiin sinne mestaan. Samalla tiesi, että sitä hommaa ei voi uusia, koska niitä olosuhteita ei tule juuri koskaan.

Illan viimeset tunnit mattolaiturilla. Istuttiin ja katseltiin merelle vienon tuulen puhaltaessa. Olin antanut takkini kaverin tytölle, koska sillä oli kylmä. Sää oli silti kohtuullisen lämmin. Kello läheni kuutta.

Autolla oven eteen himaan. Päässä sykki sen verran, että osas odottaa jysäriä aamuks.