IRC-Galleria

Provinssirock on kohta. Jee. Eipä tullu mieleen. Se nimittäin karsii opistolaisten tapaamisesta porukkaa ihan mukavahkosti. Ja aivan varmasti sen yhden ihmisen. Shit.

Noh noh, palautetta tuli taas eilen, että innostusta ainakin löytyy. Et pitää yrittää vielä saattaa joskus uudestaan yhteen se porukka. Menkööt lauantai sillä porukalla, jolle sopii.

Tänään soittamaan. Koska on häät?

Oli kohtuu pelottavaa todeta eilen kaupungilla kävellessäni, että tuntui ihan siltä kuin olisi perjantai. Ja eilen oli sentään maanantai!

Nukuin tänään taas puoleenpäivään. Huonosti.

Ruoka ei maistu, väsyttää ja mikään ei jaksa innostaa. Ois paree tehdä jotain.

Olis jo perjantai tai lauantai. Vois juoda viinaa.

Eilisen ois kyllä voinu jättää väliin. Ei ollu mielessä mitään järkevää juuri millään hetkellä ja väsytti ja muutenki huono olo.

Onnistuin kuitenkin illalla tsekkaamaan sähköpostini. Yritän saattaa vanhoja tuttuja yhteen. Oon sotkeutunu yli 40 ihmistä käsittävään sähköpostisekamelskaan. Eilen kuitenki sen toisen spostirykelmän (niit on joo 2) yks tyttö ehdotti jotain jännää, ja koska olin hirveessä kunnossa, niin päädyin delegoimaan sitä koko homman organisoimista enemmän sille. Mietin vasta tänään, että se ois ollu ihan jees jos kyseessä ois ollu se toinen spostiryhmän tapaaminen. Tässä ekassa porukassa mulla oli nimittäin omat motiivini nimenomaan järjestää jotain. Mä yritän pelastaa itseäni.

Kun en koskaan mukamas petä niitä lupauksiani, niin yritän vielä HEO-aikojeni jälkeen korjata yhtä lupausta, jota en pitänyt. Se ei tosin koskaan ole mikään sydänverellä tehty lupaus, eikä ihminen, jolle se tehtiin edes varmasti muista koko hommaa, mutta mulle itselleni se on kuitenki isompi asia. Mä tiedän etten voi luottaa itse itseeni, mutta jos en voi pitää lupauksiani muille ihmisille, niin mitä vittua mä edes teen täällä? Luotettavuus oli joskus vuonna 1 ja 2 se mun ainoo hyvä piirre, joka mulla oli. Eli jos mä oon luvannu jotain, ni se pitää... tai sen pitäis.

Eli jos mä nyt en sitten tekisikään mitään, niin nullifioisin koko korjausyritykseni. Onneks en ikinä poistanu sen ihmisen yhtä tekstaria kännykästäni. Se muistuttaa mua siitä, mitä en ole vielä tehnyt.

Satuin eilen huomaamaan Kallion kaduilla tytön, joka oli samalla ala-asteella kuin mä. Sama vuosiluokka. Nyt se oli raskaana. Ei että se sinänsä kiinnostais, mutta taas yks muistutus siitä, että aika juoksee koko ajan eteenpäin.

Ja perjantaina pitäis mennä juhlistamaan kesää, unelmia ja rakkautta. Kiitos kaikille taiteilijaihmisille, jotka tarjoaa toisille jotain pakoa arjesta.

Mistä aloittaa ja mihin lopettaa. On vaan tapahtunut liikaa kerralla. Ensin torstai iltana tapasin vanhan kaverin, jonka kanssa tinttasimme viinaa aamuviiteen. Perjantaina lähdettiin juhlistamaan Magic Touchin vapautta ja siinä menikin sunnuntaiaamuun asti. Siellä join tosin jostain syystä vähemmän viinaa kuin olisin kuvitellut.

Truu lavia on oikeesti olemassa. Jotenkin tuli vaan tajuttua se taas yhdellä tavalla, kun kaveri mainosti rakastavansa tyttöään jopa niin suurella tunteella, etten luonnollisesti itse pysty sitä pääni sisällä replikoimaan. Jee. Maailma ei ookaan ihan kusetusmesta. Mä luulin tähän asti tavoittelevani jotain todellisuudelta piilotettua.

Oli mukavaa juhlia tuttujen kanssa ihmisen vapautta.

Luulin, etten ollut perjantaiiltana ja lauantaiaamuyöstä kovinkaan kovassa humalassa, mutta nähtävästi olin, kun jouduin kuulemaan juttuja, joista en etsimälläkään löytänyt muistijälkiä mielestäni.

Paikalla oli myös jätkä, joka lähti lauantaina häihin soittamaan. Ja hirvee känni päällä valmiiks. Mut mitä väliä. Se on malli. Tai siis vois olla jos haluis. Kaunis mies.

Lauantain puolella katseltiin leffoja. Tsiigattiin Flykten från New York ja Escape from LA. Olin nähny vaan kakkosleffasta puolet. Nyt oli pakko todeta, etten missään nimessä ihmettele yhtään sen leffaparin kulttimainetta. Päänäyttelijä Kurt Russel on saanu rakennettua niin hyvän roolihahmon, että melkeen sama mitä itse leffassa tapahtuu.

Leffoista vois sanoa, että toki helvetin hauskoja oivalluksia keksitty siihen. Ja sen hengestä voi sanoa sen, että kun päähenkilöä vastaan tulee neljä jätkää aseet tanassa, niin se toteaa vaan, että "I'm gonna give you assholes a chance". Loput saa ihmiset itte tsiigaa.

Kaveri tiivisti kakkosleffan tilanteen hyvin. Sen mukaan koko leffa vaikutti siltä, että ykkösosassa päähenkilö on ollu ihan vitun hirveessä kännissä ja nyt kakkosessa sil on hirvee darra ja kaikki, jotka se tapaa, tuntee sen. "Hey, you're Snake Plissken, right?"

Ja missä muussa leffassa kaadetaan niin paljon paskaa saman jätkän päälle. Ykkösleffan alusta kakkosen loppuun päähenkilön naamasta näkee, että sitä vituttaa. Ja se vitutuskäyrä nousee ihan koko ajan. Eikä se edes kiroillu samalla tavalla, ku actionpätkissä yleensä. Tää jätkä sano "shit" ehkä pari kertaa. Ja nekin kerrat se nimenomaan sano eikä huutanut niitä.

Jollain porukalla voisin humalassa kattoo ne leffat vaikka uudestaan. Harvoin saa kattoo jotain jätkää, jota vaan vituttaa niin ankarasti.

Toki katottiin myös kaikkee muuta hömpää. Ja tissejä. Mut ei pokeepokee.

Join lauantai-iltana loppujen lopuks aika vähän. Oli sen verran täys olo. Oon aika rasittavaa seuraa muutenkin väsyneenä. Ei jaksa enää ajatella ja siitähän seuraa kaikkea hauskaa.

Hääsoittaja pajahti taksilla häistä takas sinne Suomenojalle bileisiin ja mietin, että tulikohan sen keikasta persenettokeikka. Ihan sama. Se nukahti reilussa tunnissa.

Nukuin itse viime yön ihan sairaan huonosti. Olin suurimman osan ajasta hereillä ja tappelin itseni kanssa, että nukahtais. Klo 10, kun kaikki muut on nukkumassa, niin mutsi soittaa ja muistuttaa, että pitäis 12:lta lähteä sukulaisten kanssa syömään. --> Kirosin mielessäni. Heikko olo ja väsytti.

Oli helvetillisen mukavaa koittaa näyttää siltä, että on freesissä kunnossa. Ruoka Knipanilla oli kuitenkin ihan hyvää. Ainoa ongelma vaan oli, että se itse syöminen oli pienen työn takana. Ja normaalit ruokajuomat.

Kahvilaan mentäessä otin vielä irish coffeen. Se helpotti onneks vatsaa ja piristi mieltä. Nyt himassa ja väsyttää ja jotain pitäis tehdä. Mut ehkä huomenna ehtii.

Hirvee känni päällä. Entisen vankilakundin läppäri - eli kenen? Tissit. Viinaa. Kauppaan ostamaan olutta. Ja Plissken.

Kissa on kadoksissa.

Oli muslimeja.

Helsingin Sanomien toimittaja vastas mun palautteeseeni ja joutu toteemaan mun olevan oikeessa. Jee. Harkintaaharkintaaharkintaa.

I come down from the skies baby.

Mun fysiikka on jostain syystä semmonen, että jos juon kohtuullisesti viinaa, niin mulle tulee valtava krapula, mutta jos taas juon vaan ihan helvetisti, niin mulla on huomattavasti parempi olo seuraavana päivänä. Tänään oli helvetillisen huono päivä. Aivan kamala krapula. Päätä särki ja särkee vieläkin aivan liikaa. Ja pillerit on loppu...

Päädyttiin kukkumaan viiteen asti kaverilla ja tsekkaamaan taas vanhoja videoita. Nostalgisia hetkiä. Nostalgia, humala ja kännykkä oli huono yhdistelmä. Lähti pari harvinaisen sisältörikasta viestiä. Ois voinu jäädä lähettämättä.

2003 osasin ehkä laulaa ja soittaa. Nykyään osaan esiintyä, mutten sitten juuri laulaa tai soittaa. Harmi ettei noita asioita voi tosta vaan vaihtaa päittäin. Ja Maija soi...

Pitäis nähdä vanhoja tuttuja. Yläasteelaisia ja noita, ei niin vanhoja tuttuja, heolaisia. Ja sit pitäis ehkä nähdä jotain vanhoja naamoja, joita ei oo nähny jostain syystä vuosiin. Paitsi kaikki ne randomkerrat siellä täällä. Tai pitäis ja pitäis. Voisi.

Alkaa väsyttää kaikki hymyileminen.

Magic Touch pääsi vankilasta. Kaunista. Tänään kuohuvaa.

First things first. En pääse yliopistoon, koska se, että sinne pääsee vaatii sen, että kokeen jälkeen tuntuu siltä, että olisi onnistunut. Musta ei tuntunu siltä eilen. Mun elämälle on siis aika keksiä joku uus suunta. Harmi, että oon aika näköalaton ihminen, mitä tulee mun omaan elämään.

Helsingin Sanomat sai mut tänään vittuuntumaan niin perkeleellisesti, että lähetän niille seuraavaksi palautetta totaalisen kusipäisestä uutisesta. Uutinen tuli alunperin AP:lta, mutta se, että se julkastiin Hesarissa oli silti vaan ihan vitun väärin. Vai pitäsköhän valittaa AP:llekin?

Casanova oli panomies. Mut antaa olla. Jotain uutta opin taas siitäkin. Itä-Afrikassa on kuitenkin naisille raiskauksenestokondomeja, joissa on raastinpiikit ei haluttua, tunkeutuvaa penistä vastaan. ...auuuuuuuuuuh. Se on aika ikävähkö tilanne, jos ne naiset unohtaa ottaa sen pois ennen ku makaa vaikka aviomiehensä kanssa.

Kun hyttynen pääsee kolmen metrin etäisyydelle ihmisestä, niin mitään ei ole enää tehtävissä, jottei se yrittäisi pistää. Ihmisen se haistaa hengityksen hiilidioksista jo sadan metrin päästä. Näköyhteys tulee noin kymmenessä, mutta se ei ole vielä kriittistä. Vasta siinä kolmessa metrissä hyttynen tuntee ihmisen lämmön ja tietää, että sillä on kohde kiikarissa. Ja joo, hyttyset tosiaan valikoi ihmisiä, ketä ne pistää mieluiten.

Jäämies Ötzi kuoli nuoleen. Eli se ammuttiin. Nyt on tutkijoilla paha paikka. Niiden pitää selvittää, että oliko kyseessä tappo vai murha. Jos se nimittäin oli murha, niin niiden pitää lähteä etsimään syyllistä, koska murha ei useimmissa laeissa vanhene koskaan. Tosin, Ötzi on 5000 vuotta vanha.

Mitä mä teen, ja minne mä meen? Tuokaa mulle viinaa tähän sairauteen.

Pitäskö vaan suunnata elämä sinne missä saa sitä huonoa tussua ja ilmasta viinaa?

En osaa sanoa miten meni. Ei huonosti, muttei varmaan riittävän hyvin. Tai ei menny.

Kirjottaa mä ainakin osaan. Laitoin sinne kaikkea paskaa ja käytin synonyymeja ja ihan sama, kun niistä ei saa lisää pisteitä. Tosin meinasin ruveta huutamaan, kun siellä oli aineistotehtävä, jossa oli niin huono havainnekartta, että edes lievästi värisokea ei olis saanu sitään juuri mitään selvää. Oli hyvä, että edes mä sain siitä selvää. Mut ihan sama. Taiteilin aineistotehtäviin tietoja aineistojen ulkopuolelta sen verran miten niitä juttuja pysty käyttämään. Ja haistatin tavalla tai toisella vitut niille aineistolle, mut siitä tuskin oli ainakaan hyötyä.

Hei, palkatkaa kirjottaja! Toimitus- ja viestintähommat hoituu sulavasti kuin salakalla.

Mut joo, kyl mä mieluummin oisin hoitamassa vaan sitä hyvinkin mun makuuni olevaa, sairaan hottia chicksiä, joka oli siellä kokeessa.

2 kertaa pääsykoekirja läpi. Jokaikinen vuosiluku, jonka muistan, heittää. Mut ei se mitään. Historiassa vuosiluvut ei oo koskaan ollu se oleellinen asia. Tällä kertaa opettelin niitä vaan, että saisin ajotettua muuten sälästä koostuvia tapahtumia.

Cook. Uusi-Seelanti 1769. Australia 1788. Myöhään. Näiden lukujen kanssa kyllä epäröin taas. Mut who cares? Ei noita kysytä. Ausseistakaan ei saatu juuri muuta ku eukalyptuspuu.

1947+ Mun tiedot vähenee tähän aikaan saapuessa. Voin vaan vedellä suuria linjoja.

Aikojen alku... Pakko kertaa viel tota alkua. Liian hämärää. Xian-Zhou-Han-Sui-Tang-Song-Mongolit-Ming-Qing-Mao. Meniköhän se nyt noin? Multa puuttuu tosta välistä satoja vuosia.

Rauta 1200ekr. Mutta mitä tapahtu vuoden 0 jälkeen?

1947+ sodat. Öljy. Ja jo sitä ennen. Japani hyökkäs Pearl Harboriin öljyn takia.

Osmanit... En muista koska niiden valtio perustettiin ja mitä oikeestaan tapahtu. 1517 oli Martin Luther ja oisko Osmanivaltakunta julistautunu kalifaatiks?

Jesuiitoilla tykkivalimoita Kaakkois-Aasiassa.

1282 Sisilian iltamessu: Pieni laskevaa aurinkoa ihaileva italialaisjoukko törmää normannilaisiin ritareihin. Normannit rynnistää päin hevosilla ja tyynet sisilialaiset nostaa varsijousensa. Pari viuhahdusta ja hiljaisuus. Aurinko laskee mereen.

Sama kaava toistuu 1742. Englantilaisiin kyllästyneet ylämaan skotit yllättää englantilaisryhmän. Skotit juoksee suoraan englantilaisia päin miekoin ja kirvein varustautuneena. Englantilaiset menee riviin, tähtää ja kuuluu pari poksahdusta. Skotit makaa maassa.

Jos vielä haluaa jatkaa, niin tätä ei lukenut kirjassa, mutta: Saksan armeija valtaa Puolan II maailmansodassa. Tekniikka huipussaan saksalaisilla. Kaikki sodankäynnin uusimmat varusteet. Puolalaisilla soi torvi ja niiden hevosmiesjoukot karauttaa suoraan päin saksalaisten tulta. Puolalaisilla hevosmiehillä oli miekat käytössä. 1938?. Äsken.

Pitää yrittää nukkua hyvin, mutta ei varmaan pysty. Liian heikko olo olla ja liian paljon kysymyksiä...