IRC-Galleria

Then there's always the cash.
Selling your soul for some trash.

---

väliaika

---

---

kahvia&pullaa

---

Paavi vittuilee Amnestylle. Hyvähyvä. Juurikin näin.

---+---

Ja silloin joskus, kun shiia-aate syntyi, niin se syntyi juuri sen takia, että shiiat kammoksuivat uskonnollisista erimielisyyksistä ja perimyskiistoista aiheutunutta sisällissotaa ja verenvuodatusta.

Girl: "I want you to fuck me like you've never fucked me before."
Guy: "But, I've never fucked you before."
The girl raises an eyebrow and looks at the guy with a look of disbelief in her face.
Guy: "Or maybe I'll just shut up."

Ja kuka perhana oikeesti? Kun miettii vielä. Who the fuck would survive in rehab without a cocktailcabinet anyway? En minä ainakaan.

Hesari sanoo, että huomenna ei aurinko juuri paista. Kiitos tästä Hesari.

Kaikkihan sen tietää ettei BBC tosiaankaan mikään puolueeton uutiskanava ole, mutta täytyy sanoa, että joskus sieltä tulee ihan suorastaan hauskaakin ohjelmaa. Nyt niillä oli valittu kaksi haastateltavaa joiden piti olla toinen toista mieltä ja toinen toista. Ja sille ekalle, joka oli kanavan kanssa eri mieltä, syötettiin kriittisiä ja vittumaisia kommentteja ja annettiin vähemmän aikaa vastata. Sitten kun tuli tän toisen haastateltavan vuoro, niin siltä kyseltiin kuinka "hienoa" ja "järkevää" tämä ja tuo on. Muuten hyvä idea propagandatelevisiolle, mutta tää toinen haastateltava ei ollutkaan yhtään samaa mieltä siitä, mitä toimittaja sen suuhun yritti tunkea. Ja siitähän tuli aika hirveetä selitystä siltä haastateltavalta. "Te ette nyt ymmärrä..." Ja toimittaja totee haastattelun jälkeen tylsistyneesti, että nyt meni vituiks.

Ei se mitään. Homma jatkuu. Seuraavaks haastattelijanainen haastattelee jonkun hyväntekeväisyysjärjestön mammaa siitä, kun hyväntekeväisyysjärjestö on joutunut vetäytymään joltain alueelta, koska siellä on ollu väkivaltasuuksia järjestön henkilökuntaa vastaan. Eli ihan hyvä syy haastatella, MUTTA SE TYYLI! "Ai että teidän mielestä on oikein, että te lähdette sieltä heti, kun alkaa pelottaa ja jätätte ihmiset sinne kärsimään sodan jalkoihin ilman ruokaa ja turvaa?", tenttaa haastattelija. En kattonu ruutua, mutta oli pakko kääntyä kattomaan, että minkälainen ämmätoimittaja (vitut mikään toimittaja edes) siellä oikeen selittää. Ei tajunnu se kiltti hyväntekeväisyysjärjestön täti kysyä toimittajalta kiinnostaisiko sitä mennä itse sinne ammuttavaksi. BBC! Vitun ihana kanava.

Jos Bush tai Blair raiskais jonku koulutytön, ni BBC uutisois sen posiitivisena uutisena. Ja tietty jos Israel ydinpommittaisi koko Arabian niemimaan (pl. Israel), niin se olisi varmasti "helvetin hyvä juttu". Kunnon uutispamaus.

+Ja opin myös tänään, että Soundatan huolto sijaitsee Arabianrannassa.

Hyvä lähteä soittamaan, kun vehkeet hajoo. Tänään viemään PA korjattavaks, ja siellä ne tuskin voi tehdä mitään ennen ku ne saa varaosia Saksasta. Onneks se on sentään lähellä. Jos mulla ois 2500€ ylimäärästä, niin tiedän aika tarkalleen mitä kävisin ostamassa.

Ja miks meen johonkin häihin fiittaamaan? Oisin mieluummin Pattayalla.

Perutaan yhteinen hautapaikka...

Sähköposti on saatanasta. Yläastetovereiden kanssa mun sposti täytty miljoonista viesteistä parissa päivässä, mut tän toisen porukan kanssa menee aika snailmail-vauhtia. Jos haluu hoitaa sopimuksia puhelimella, niin siihen sitte taas tarvitaan jonkunsortin johtoryhmä. Ei kukaan ala tässä maailmassa soittelemaan 30 ihmisen perään yksin, ellei saa siitä palkkaa. (X'cept for me, if I'm pissed enough.)

Paska maa, nussia, ym, kaikki samat vanhat jutut. Että sitä rataa.

+ Galleriastalkkaamalla saa paljon aikaan. --> Nyt vituttaa.

Provinssirock on kohta. Jee. Eipä tullu mieleen. Se nimittäin karsii opistolaisten tapaamisesta porukkaa ihan mukavahkosti. Ja aivan varmasti sen yhden ihmisen. Shit.

Noh noh, palautetta tuli taas eilen, että innostusta ainakin löytyy. Et pitää yrittää vielä saattaa joskus uudestaan yhteen se porukka. Menkööt lauantai sillä porukalla, jolle sopii.

Tänään soittamaan. Koska on häät?

Oli kohtuu pelottavaa todeta eilen kaupungilla kävellessäni, että tuntui ihan siltä kuin olisi perjantai. Ja eilen oli sentään maanantai!

Nukuin tänään taas puoleenpäivään. Huonosti.

Ruoka ei maistu, väsyttää ja mikään ei jaksa innostaa. Ois paree tehdä jotain.

Olis jo perjantai tai lauantai. Vois juoda viinaa.

Eilisen ois kyllä voinu jättää väliin. Ei ollu mielessä mitään järkevää juuri millään hetkellä ja väsytti ja muutenki huono olo.

Onnistuin kuitenkin illalla tsekkaamaan sähköpostini. Yritän saattaa vanhoja tuttuja yhteen. Oon sotkeutunu yli 40 ihmistä käsittävään sähköpostisekamelskaan. Eilen kuitenki sen toisen spostirykelmän (niit on joo 2) yks tyttö ehdotti jotain jännää, ja koska olin hirveessä kunnossa, niin päädyin delegoimaan sitä koko homman organisoimista enemmän sille. Mietin vasta tänään, että se ois ollu ihan jees jos kyseessä ois ollu se toinen spostiryhmän tapaaminen. Tässä ekassa porukassa mulla oli nimittäin omat motiivini nimenomaan järjestää jotain. Mä yritän pelastaa itseäni.

Kun en koskaan mukamas petä niitä lupauksiani, niin yritän vielä HEO-aikojeni jälkeen korjata yhtä lupausta, jota en pitänyt. Se ei tosin koskaan ole mikään sydänverellä tehty lupaus, eikä ihminen, jolle se tehtiin edes varmasti muista koko hommaa, mutta mulle itselleni se on kuitenki isompi asia. Mä tiedän etten voi luottaa itse itseeni, mutta jos en voi pitää lupauksiani muille ihmisille, niin mitä vittua mä edes teen täällä? Luotettavuus oli joskus vuonna 1 ja 2 se mun ainoo hyvä piirre, joka mulla oli. Eli jos mä oon luvannu jotain, ni se pitää... tai sen pitäis.

Eli jos mä nyt en sitten tekisikään mitään, niin nullifioisin koko korjausyritykseni. Onneks en ikinä poistanu sen ihmisen yhtä tekstaria kännykästäni. Se muistuttaa mua siitä, mitä en ole vielä tehnyt.

Satuin eilen huomaamaan Kallion kaduilla tytön, joka oli samalla ala-asteella kuin mä. Sama vuosiluokka. Nyt se oli raskaana. Ei että se sinänsä kiinnostais, mutta taas yks muistutus siitä, että aika juoksee koko ajan eteenpäin.

Ja perjantaina pitäis mennä juhlistamaan kesää, unelmia ja rakkautta. Kiitos kaikille taiteilijaihmisille, jotka tarjoaa toisille jotain pakoa arjesta.

Mistä aloittaa ja mihin lopettaa. On vaan tapahtunut liikaa kerralla. Ensin torstai iltana tapasin vanhan kaverin, jonka kanssa tinttasimme viinaa aamuviiteen. Perjantaina lähdettiin juhlistamaan Magic Touchin vapautta ja siinä menikin sunnuntaiaamuun asti. Siellä join tosin jostain syystä vähemmän viinaa kuin olisin kuvitellut.

Truu lavia on oikeesti olemassa. Jotenkin tuli vaan tajuttua se taas yhdellä tavalla, kun kaveri mainosti rakastavansa tyttöään jopa niin suurella tunteella, etten luonnollisesti itse pysty sitä pääni sisällä replikoimaan. Jee. Maailma ei ookaan ihan kusetusmesta. Mä luulin tähän asti tavoittelevani jotain todellisuudelta piilotettua.

Oli mukavaa juhlia tuttujen kanssa ihmisen vapautta.

Luulin, etten ollut perjantaiiltana ja lauantaiaamuyöstä kovinkaan kovassa humalassa, mutta nähtävästi olin, kun jouduin kuulemaan juttuja, joista en etsimälläkään löytänyt muistijälkiä mielestäni.

Paikalla oli myös jätkä, joka lähti lauantaina häihin soittamaan. Ja hirvee känni päällä valmiiks. Mut mitä väliä. Se on malli. Tai siis vois olla jos haluis. Kaunis mies.

Lauantain puolella katseltiin leffoja. Tsiigattiin Flykten från New York ja Escape from LA. Olin nähny vaan kakkosleffasta puolet. Nyt oli pakko todeta, etten missään nimessä ihmettele yhtään sen leffaparin kulttimainetta. Päänäyttelijä Kurt Russel on saanu rakennettua niin hyvän roolihahmon, että melkeen sama mitä itse leffassa tapahtuu.

Leffoista vois sanoa, että toki helvetin hauskoja oivalluksia keksitty siihen. Ja sen hengestä voi sanoa sen, että kun päähenkilöä vastaan tulee neljä jätkää aseet tanassa, niin se toteaa vaan, että "I'm gonna give you assholes a chance". Loput saa ihmiset itte tsiigaa.

Kaveri tiivisti kakkosleffan tilanteen hyvin. Sen mukaan koko leffa vaikutti siltä, että ykkösosassa päähenkilö on ollu ihan vitun hirveessä kännissä ja nyt kakkosessa sil on hirvee darra ja kaikki, jotka se tapaa, tuntee sen. "Hey, you're Snake Plissken, right?"

Ja missä muussa leffassa kaadetaan niin paljon paskaa saman jätkän päälle. Ykkösleffan alusta kakkosen loppuun päähenkilön naamasta näkee, että sitä vituttaa. Ja se vitutuskäyrä nousee ihan koko ajan. Eikä se edes kiroillu samalla tavalla, ku actionpätkissä yleensä. Tää jätkä sano "shit" ehkä pari kertaa. Ja nekin kerrat se nimenomaan sano eikä huutanut niitä.

Jollain porukalla voisin humalassa kattoo ne leffat vaikka uudestaan. Harvoin saa kattoo jotain jätkää, jota vaan vituttaa niin ankarasti.

Toki katottiin myös kaikkee muuta hömpää. Ja tissejä. Mut ei pokeepokee.

Join lauantai-iltana loppujen lopuks aika vähän. Oli sen verran täys olo. Oon aika rasittavaa seuraa muutenkin väsyneenä. Ei jaksa enää ajatella ja siitähän seuraa kaikkea hauskaa.

Hääsoittaja pajahti taksilla häistä takas sinne Suomenojalle bileisiin ja mietin, että tulikohan sen keikasta persenettokeikka. Ihan sama. Se nukahti reilussa tunnissa.

Nukuin itse viime yön ihan sairaan huonosti. Olin suurimman osan ajasta hereillä ja tappelin itseni kanssa, että nukahtais. Klo 10, kun kaikki muut on nukkumassa, niin mutsi soittaa ja muistuttaa, että pitäis 12:lta lähteä sukulaisten kanssa syömään. --> Kirosin mielessäni. Heikko olo ja väsytti.

Oli helvetillisen mukavaa koittaa näyttää siltä, että on freesissä kunnossa. Ruoka Knipanilla oli kuitenkin ihan hyvää. Ainoa ongelma vaan oli, että se itse syöminen oli pienen työn takana. Ja normaalit ruokajuomat.

Kahvilaan mentäessä otin vielä irish coffeen. Se helpotti onneks vatsaa ja piristi mieltä. Nyt himassa ja väsyttää ja jotain pitäis tehdä. Mut ehkä huomenna ehtii.

Hirvee känni päällä. Entisen vankilakundin läppäri - eli kenen? Tissit. Viinaa. Kauppaan ostamaan olutta. Ja Plissken.

Kissa on kadoksissa.