IRC-Galleria

Olen keskustellut yhteisössä nimeltään Mä en petä. Tai no, ehkä keskustella on väärä sana. Olen provosoinut ja ärsyttänyt yhteisössä nimeltään Mä en petä. Mikäs sen mukavampaa kuin etsiä mustavalkoisia ihmisiä ja mennä heille viisastelemaan?

Esimerkiksi parsinneulojen oksentaminen voisi olla.

Nyt heitin siellä ilmoille ajatuksen, joka menee suurinpiirtein näin: "pettämistä tapahtuu, kun parisuhde on huonossa kunnossa". Taisin siinä mainita, että pettämiseen tarvitaan kolme osapuolta, joista jokainen joutuu kantamaan oman vastuunsa, petetyllä se on tietenkin pienin. Mielestäni tämä on looginen ja hyvä ajatus, heidän mielestään ei.

Olen yhteisössä (johon en siis kuulu) sillälailla outolintu, että melkeinpä kaikkia aktiiveja on petetty. Minua ei ole. En tunne heidän tuskaansa, mutta juuri se tekee minusta objektiivisen.

Ei ehkä auta ketään, että tupsahdan keskelle heidän kevytkenkäisyyttä paheksuvaa kommuuniaan ja alan tehdä jotain, mikä heidän mielestään on "pettäjien puolustelua".

En saa mitään tyydytystä siitä, että minulle huutaa joukko rikkinäisiä levyjä kuorossa, ettei mikään oikeuta pettämään ja että se on alhaista, likaista ja raukkamaista touhua.

Miksi minä sitten käyn siellä? Vihaan mustavalkoisuutta. Vihaan sitä, että ihmiselle lyödään leima otsaan. Vihaan sitä, ettei ajatella miksi, vaan keskitytään omaan kärsimykseen. Vihaan sitä, että unohdetaan se, että pettäjä on ihminen.

Lähimmäistään ON RAKASTETTAVA! Hemmetti soikoon!