Tähän mennessä äidin väitöskirjassa on ollut jotain järkeä. Nyt vuosien saatossa kehittynyt tutkijankammiohöperyys alkaa nostaa nykivää päätään. Pitäisikö huolestua?
"Tämän kirjoitusprosessin aikana koin myös fundamentalistisen eksistenssiä koettelevan prosessin, joka laantui työn loppupuolella. Tähän kiperässä olemassaoloni oikeutuksen etsimisessä apuun tulivat pyhät kuvat. Metropoliitta Johannes liittää ikonin käsitteen ihmiskuvaan. Pyhissä kuvissa on yhteys kuvan ja alkukuvan välillä. Jos ihminen on luotu Pyhän Jumalan kuvaksi, hänessä on jotakin jumalallista. Vaikka ihminen olisi miten heikko tai vaatimaton kuva, niin hän on silti jumalankuva ja sellaisena kunnioittamisen arvoinen. Bysantin taiteen rauha veti puoleensa, jopa sellaisella voimalla, että olin vaihtaa kirkkokuntaa. Kuvat alkoivat resitoida. ”Hyvyyden voiman ihmeellinen suoja” piti koossa. Asetuin vain elämän puolelle. Ja se riittää nyt. Luterilaisuus saa riittää (vaikka Luther olikin häpeällinen antisemitisti)." (Hautala, 2008)
Kysyin äiteeltä saisiko hän ehkä tungettua tuohon sanaparin "eideettinen toiseus". Hän ei ole ainakaan vielä luvannut sitä tehdä.
Uusimmat blogimerkinnät
- "Ja maailma / on niin kova ja katala ... 16.06.
- Oksettava(ko) 14.05.
- Lomalomalomaloma... Ja kuinka se loppui. 03.05.
- Tänään ollaan nollat taulussaaaaaa... 19.04.
- Näitä päiviä. 08.04.
- Runo Johanna Sirkiälle 25.03.
- Yhteisökatsaus 24.03.
- Koirankakkakeskustelu 11.03.
- Virallisesti vanha 02.03.
- Luulosairas 17.02.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (25)
-
▼
2008 (159)
- ▶ joulukuu 2008 (5)
- ▶ marraskuu 2008 (8)
- ▶ lokakuu 2008 (7)
- ▶ syyskuu 2008 (6)
- ▶ elokuu 2008 (6)
- ▶ heinäkuu 2008 (10)
- ▶ kesäkuu 2008 (17)
- ▶ toukokuu 2008 (9)
- ▶ huhtikuu 2008 (19)
- ▶ maaliskuu 2008 (18)
- ▶ helmikuu 2008 (23)
- ▶ tammikuu 2008 (31)
- ▶ 2007 (189)