IRC-Galleria

Ne, jotka minut tuntevat (tai ovat nähneet ehkä kerran) tietävät, että talvi ei ole mun juttu. Käveleminen muuttuu vaaralliseksi, luistelu ja hiihto ovat välineettömälle mahdottomia, vaikka niitä osaisikin, pitkät alushousut ovat aina kylmimpinä aamuina pyykissä ja hanskoja ja pipoja hukkaan niin paljon, että voisin tehdä sitä työkseni.

Thus.

Kun sitten saapuu se päivä, että aurinko paistaa kirkkaasti pölyisestä ikkunasta sisään ja lämmittää maita ja mantuja niin paljon, että sepeli alkaa painua piukaksi tamppaantuneen lumen sisään, parvekkeelta on hävinnyt ne pienet lumikinokset, jotka satoivat tammikuussa ja - mikä parasta - näkee, miten lumesta tulee vettä! Ilokiven pihaan parkkeeratun auton lokasuojasta tipahteli lämpimässä auringonpaisteessa pieniä, kimaltelevia vesipisaroita tantereeseen.

Minä hymyilen kuin hankolainen.