Unohtakaa edellinen. Minä pidän juhannuksesta.
Yksin on toisinaan kivaa joo, mutta oikealla porukalla on kivaa aina. Aamulla heräilin erään mökin vintiltä ja kömmin alas. Kaadoin lasiin vettä, heitin paidan pois ja latasin riippumatossa aurinkokennoja tunnin ihan vain hiljaa ja huolella. Kohta mökistä alkoi valua pihamaalle muitakin paidattomia krapulamörköjä. Siinä sitten sopivan viileän tuulen pehmittäessä keskikesän auringonpaahdetta pohdin, että on se elämä oikeastaan hirvittävän mukavaa. Maha sai aurinkoa ja maailma oli hyvä.
Kymmenen minuuttia sen jälkeen kävin tarkastamassa teksti-tv:ltä tämän juhannuksen kuolonuhrit. Niitä oli silloin kuusi, nyt niitä on seitsemän. Se on aika vähän.
Pitää kuulkaa nyt ihan julkisesti kiittää Tomppaa mökin lainasta ja Peraa ja Kallea hyvästä seurasta. Ja Jarnoa myös. Ja ehkä vähän Eeroa. Kiitos!