IRC-Galleria

Hihhei! Tänään loppuu tämäkin huvi. Lähden töihin parin tunnin päästä ja sille tielle jään. Tulee ikävä joutilaisuutta, oman elämän herruutta, nopeaa leivänpaahdinta, langatonta nettiä, aamulenkkiä asfalttitiellä, viskigrogeja, pököttiä, työmatkaa, Kaarlea ja rauhallisia aamuja.

Robia ei tule ikävä. Se saa syyttää siitä itseään, koska on tikannut minut niin täyteen pieniä reikiä.

Ja mitä sielun löytämiseen tuli, se on yhä hukassa. Jotkin asiat selvisivät ehkä hieman (niin kuin se, mistä isän mehiläiset löytävät mettä). Joko aikaa ei ollut riittävästi, tekniikka oli väärä tai sitten yksinkertaisesti en hakenut tarpeeksi. Kiivanan Kaarle! Sen vika.

Teen teille vielä tunnustuksen. Minun piti olla kiltti ja ahkera tyttö ja ajaa nurmikot ennen kuin lähden. Olin jo hyvässä alussa. Löysin leikkurin ja rullasin sen keskelle pihaa. Vasta silloin tajusin, etten ole IKINÄ laittanut tällaista käyntiin. Olen seissyt tuhansia kertoja vieressä, raaviskellen muniani ja räkien maahan ("Olisko tulppa märkä tai jotain? Annas ku mä nyppäsen"), mutta siihen se jää. Joku muu on aina tehnyt työn. Tiedän, että siitä narusta pitää vetää, mutta pitääkö tehdä jotain ennen? Laittaa veto päälle tai pois päältä? Onko tässä ryyppy? Onko siellä edes bensaa?

Kärräsin rakkineen takaisin verstaaseen. Ajattelin, että ne ovat herkkiä rikkumaan ilman meikäläisen puoskarointiakin.

Anteeksi isä, minä yritin.