Herätyskello piippaa seitsemältä. Joku kytkee torkun päälle. Kaksikymmentä yli kahdeksan sängyssä on edelleen kaksi henkeä, eikä toisaalla pidettävä materiaalitekniikantunti kaipaa kumpaakaan.
Itselläni ei tänään ollut koulua ollenkaan, joten olisin joka tapauksessa vain möhninyt meikittä pitkin asuntoa. Nyt sain seuraa. Aamu alkaa muroilla yhdentoista aikaan ja jatkuu siitä tasaisen tappavaan tahtiin ei millään. Iltapäivällä ryhdistäydytään sen verran, että haetaan kaupasta pullo pepsiä, jota voi sitten imeä illalla pitsan kanssa. Ei tällaisina päivinä kokata. Ei edes yritetä. Kumpikaan ei jaksanut edes mikrottaa aamulla itselleen puuroa.
Nyt on hyvä hetki uskotella itselleen, että ihminen tarvitsee tällaisia päiviä. Ladataan akut, ei stressata mistään, ei tehdä mitään. Sielu eheytyy ja huomenna jaksaa taas paremmin.
Ehkä näin on, mutta että tiistaina?
Uusimmat blogimerkinnät
- "Ja maailma / on niin kova ja katala ... 16.06.
- Oksettava(ko) 14.05.
- Lomalomalomaloma... Ja kuinka se loppui. 03.05.
- Tänään ollaan nollat taulussaaaaaa... 19.04.
- Näitä päiviä. 08.04.
- Runo Johanna Sirkiälle 25.03.
- Yhteisökatsaus 24.03.
- Koirankakkakeskustelu 11.03.
- Virallisesti vanha 02.03.
- Luulosairas 17.02.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (25)
- ▶ 2008 (159)
-
▼
2007 (189)
- ▶ joulukuu 2007 (22)
- ▶ marraskuu 2007 (27)
- ▶ lokakuu 2007 (36)
- ▶ syyskuu 2007 (23)
- ▶ elokuu 2007 (24)
- ▶ heinäkuu 2007 (15)
- ▶ kesäkuu 2007 (18)
- ▶ toukokuu 2007 (13)
- ▶ huhtikuu 2007 (5)
- ▶ maaliskuu 2007 (5)
- ▶ helmikuu 2007 (1)