Raportoin tänne muutama päivä sitten sienimetsäreissustani, enkös raportoinutkin? Silloin jätin erään suuren kiven alle ryppään pieniä suppilovahveroita siinä uskossa, että niistä muutaman päivän kuluessa tulee rypäs suuria suppilovahveroita. Eilen sitten Salattujen elämien jälkeen lähdimme Eeron kanssa tarkastamaan, onko näin käynyt.
Salattujen elämien jälkeen kello on kahdeksan. Kahdeksan aikaan ulkona on pimeää.
Varustettuna Prisman muovikassilla ja Makitan lyömäaseen kokoisella pienoisvalonheittimellä suuntasimme kohti Laajavuoren loputtomia pururatoja. Sienipaikka löytyi suhteellisen helposti, mutta sienet eivät olleet katsoneet tarpeelliseks paisua. Nypin ne talteen silti, koska sinne asti sentään käveltiin. Hauskuus alkoi siitä, kun Eero keksi ryhtyä etsimään lisää sieniä! Yritin selittää, että Tshernobylista on jo niin pitkä aika, ettei tämä onnistu enää pimeällä. Kuin sanojeni tueksi Makitasta loppui akku.
Vaelsimme kotiin saldona kourallinen suppilovahveroita ja jonkinlainen varmuus siitä, että metsäaktiviteetit, joihin valaistu pururata ei liity, olisi hyvä suorittaa päivällä.
Uusimmat blogimerkinnät
- "Ja maailma / on niin kova ja katala ... 16.06.
- Oksettava(ko) 14.05.
- Lomalomalomaloma... Ja kuinka se loppui. 03.05.
- Tänään ollaan nollat taulussaaaaaa... 19.04.
- Näitä päiviä. 08.04.
- Runo Johanna Sirkiälle 25.03.
- Yhteisökatsaus 24.03.
- Koirankakkakeskustelu 11.03.
- Virallisesti vanha 02.03.
- Luulosairas 17.02.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (25)
- ▶ 2008 (159)
-
▼
2007 (189)
- ▶ joulukuu 2007 (22)
- ▶ marraskuu 2007 (27)
- ▶ lokakuu 2007 (36)
- ▶ syyskuu 2007 (23)
- ▶ elokuu 2007 (24)
- ▶ heinäkuu 2007 (15)
- ▶ kesäkuu 2007 (18)
- ▶ toukokuu 2007 (13)
- ▶ huhtikuu 2007 (5)
- ▶ maaliskuu 2007 (5)
- ▶ helmikuu 2007 (1)