IRC-Galleria

Tehdäänpä nyt oikein galleriahaaste.

Paljastan kolme asiaa, joissa olen hyvä, sitten ne normaalit galtsuhaastejutut. Kylläs tiedätte miten nämä toimii, eiks niin?

1. Osaan pilkkoa keskikokoisen sipulin alle 30 sekunnissa. Ja kyllä, siitä tulee melko tasakokoista, pientä palaa.
2. Muistan pirun paljon numerosarjoja. Liioittelematta päähäni on jäänyt toistasataa vaakanumeroa, pikakoodia, syntymäpäivää ja puhelinnumeroa. Eräänä päivänä huomasin muistavani myös erään asiakkaan sotun loppuosan. "Saisinko nähdä henkilöll.. Eiku ei mitään."
3. Kuulostaa pöljältä, mutta olen hyvä kävelemään. Kun asuu Laajavuoressa, se taito kehittyy kuin itsestään. Jos aikaa on, kävelen minne vaan.

Ja sitten haastetaan ihan kaikki. Paupi, Mjinn, Maurizio85, Jagmo, Tikkarihirmu^^, [eidieH], _paukki, [nucce], Natiii, Mansanas jne.

Ihan aluksi sanon, että kyllä, olen huomannut, että haukun matkahuoltoa ja vr:ää vuorotellen. En häpeä sitä yhtään. Yleistän ja russutan heti kun jompikumpi näistä lafkoista tuottaa minulle pettymyksen. Se nyt kuuluu meikäläisen perusluontoon enkä voi sille mitään.

Ja sitten taas pikkuhiljaa caps lock päälle ja lietsomaan itseään pyhään vihaan.

(Omalla sairaalla tavallani nautin tästä.)

Postiluukusta tupsahti tänään tiliote. Yleensä luen ne, koska rakastan rahojani. Tässä kuussa loppusumma oli miinusmerkkinen. Olin siis ylittänyt tilini. Hups, sattuuhan näitä. Oho. Lähettäisin terveisiä eräälle nimeltämainitsemattomalle bussikuskille, jos sopii?

MITÄ KOHTAA LAUSEESSA "LAITAKS SINNE VISAN PUOLELLE?" HERRA EI YMMÄRTÄNYT, HÄH?!?!

Ei enää karkkihylllyn ja hedelmäosaston välillä pyörimistä! Ei enää arpomista suklaapatukan ja banaanin välillä! Ei enää morkkista liiasta sokerista tai kiukkua alhaisen verensokerin takia! Ei enää ruisleivän hajuisia muovipusseja repussa!

Nyt on kehitetty näennäisen terveellinen suklaapatukka. Siinä yhdistyvät suklaapatukan helppous, pottumuusin ravitsevuus ja ruisleivän terveellisyys. Opiskelijan uusi paras kaveri sujahtaa taskuun ja uppoaa kurkusta alas huomaamattomasti luennolla tai kirjastossa! Ja mikä parasta: se maksaa vain murto-osan opiskelijalounaan hinnasta ja hakkaa maussa Lozzin kasviskroketit 6-0!

Kauan eläköön Tupla Sport!

Kirjoitan taas omasta nokkeluudestani.

Katselin vierestä kun aikuinen mies laittoi lasten talvisaappaita muovikassiin. Koska olen ihminen hölöhölö-maasta, oli pakko sanoa jotain:

minä: "Et sä niihin mahdu"
mies: "En niin..."
minä: "Paitsi ehkä jos sut soseuttais."

Myöhemmin tajusin, ettei sekään auta. Aikuinen ihminen pitäisi soseuttaa JA kuivata, ennen kuin hän mahtuisi niihin saappaisiin.

Adrenaliini on hienoa ainetta. Tänään tuli töissä tilanne. Ei siitä sen enempää.

Kun vihdoinkin sain raahattua tärisevän, järkyttyneen itseni kassan taakse ja ryhdyin purkamaan sinne kerääntynyttä ihmismassaa, toimin yllättäin ihan hyvin. En ollut mennyt epäkuntoon. Pää löi tyhjää, mutta kroppa pelasi. Ehkä kassatyössä tarvittavat liikeradat ja fraasit ovat niin kertakaikkisen yksinkertaisia, että aivot voi rauhassa kääntää pois päältä.

Rekryvinkki kaupoille: palkatkaa kassoille apinoita! Ne tekevät hommia banaaneista eivätkä ruikuta työvuoroistaan!

Tänään profiiliani on käynyt katsomassa nolla henkeä. NOLLA! Siinä on oltava virhe. Paupi ainakin kävi.. Vai oliko se eilen?

Nyt on puserrettava tähän jotain hiivatin nokkelaa ja koukuttaa kaikki (ne nolla ihmistä, jotka täällä on tänään käynyt)!

Hnnggh!

Ei tule kesää. Pitää laittaa sitaatti. Sori.

"En eläisi ikuisesti, koska meidän ei pitäisi elää ikuisesti, koska jos meidän olisi tarkoitus elää ikuisesti, me eläisimme ikuisesti, mutta me emme voi elää ikuisesti ja siksi minä en eläisi ikuisesti"
* Miss Alabama 1994, kysymykseen "Jos voisit elää ikuisesti, eläisitkö, ja miksi?"

Tämän päivän luonteesta kertoo se, että vedin hupparin ja tuulipuvun housut pyjaman päälle ja julistin olevani pukeissa.

Sama tehokkuus on jatkunut siitä lähtien. Yritin useiden tuntien ajan lyödä kahta kärpästä yhdellä iskulla ja luin tenttiin pentulaatikon vieressä. Aina kappaleiden välillä leikin pojilla (ne ovat vielä niin pieniä, että niillä leikitään, ei niiden kanssa) ja yritin rauhoitella mammakoiraa, joka mulkoili minua pahasti.

Sitä kun riittävän kauan aikaa viettää tuollaisten rääpäleiden kanssa, saattaa itsestä löytyä huolestuttavia piirteitä. Itsehän olen nauranut äidilleni ääneen ja täysin avoimesti, kun hän selittää miten pentuja pitää kääntää ylösalaisin, jotta niiden aivot kehittyvät. Noh, kun äiti sitten kolmelta tuli kotiin, minä ja Siru juoksimme kilpaa ovelle vastaan.

"Äiti! Parsa käveli tänään ihan itse! Sellaista vaappumistahan se on, mutta se sai punnerrettua itsensä ylös ja sitten se jäi laitaa vasten selälleen kun Siru nuoli sitä ja jaksoi pyristellä kaks minuuttia, mutta nukahti sitten ketarat ojossa ja Fergus on oppinut huutamaan niin lujaa, että se kuuluu yläkertaan ja nuo sälekaihtimet pitää kyllä pitää kiinni ettei Siru saa hepulia niistä harakoista mitä tossa omppupuussa on..."

Tämän jälkeen menimme äidin kanssa nuuhkimaan, joko pennut alkavat haista koirilta.

Tästä ei pääse kuin ylöspäin.

Parhaat ideat syntyvät aina iltayöstä. Jos Siru osaisi lukea, se purisi meitä kaikkia päähän ja roikottaisi pojat naapuriin.

Pauliina sanoo:
JUHO!
Pauliina sanoo:
Pois tollaset ja ala keksiä nimiä.
anniina sanoo:
Hyi sua!
anniina sanoo:
Jos äiti hei kertoo tästä teille joskus niin esittäkää yllättynyttä?
anniina sanoo:
Jookoskookos?
Juippi sanoo:
lennu vois olla ainakin yksi
Pauliina sanoo:
Juujuu...
anniina sanoo:
lennu?
Pauliina sanoo:
Lennu kuulostaa kivalta.
Pauliina sanoo:
Onks se tyttö vai poika vai kumpi vaan?
Juippi sanoo:
ihan sama
Pauliina sanoo:
Suomessa on muuten kastettu yksi Peni.
Juippi sanoo:
sitä kiustaan joka tapauksessa eskarissa
anniina sanoo:
Miksi?
Pauliina sanoo:
Kiusataan? Lennua? kun se on Lennupennunennu.
anniina sanoo:
Hei! En vieläkään pääse yli siitä Neosta. Olisin mielummin Peni kuin neo.
anniina sanoo:
Neo "isäni on dorka" Nieminen..
Pauliina sanoo:
Ja kuulostaa aika nössöltä kaverilta muutenkin.
Pauliina sanoo:
Entäs Parsa?
anniina sanoo:
PArsa on itseasiassa todella hyvä!
anniina sanoo:
Vähän niinkuin kaverini Parsu lukiossa..
Pauliina sanoo:
Patsi että paljon vitamiinipitoisempi!
anniina sanoo:
Ja niinkuin pauliina tykkää, niin yks vois sit olla PURJO!
Pauliina sanoo:
EI SARJOJA!!"!!
anniina sanoo:
Se ois vielä parempi koska se tarkoittaa myös yrjöä.
anniina sanoo:
Pomoni letkautuksiin kuuluu nokkela sanonta "ime parsaa" joten samaa sarjaa siinäkin mielessä.
anniina sanoo:
Kaksimerkityksinen vihannes.
Pauliina sanoo:
Miksei juho sano mitään?
Juippi sanoo:
Parsa, Lennu, Hattori Hanzo, Simo...
Juippi sanoo:
Mä koitan keksiä kaikki saman tien.. 9 niitä visiin tulee
anniina sanoo:
Mä en ees kysy paulilta, koska sieltä tulis vaan jotain teräspersepaviaani rankaisia megatron.
Pauliina sanoo:
Rankaisia iillä!
Pauliina sanoo:
YHEKSÄN!?
Pauliina sanoo:
Kuka laski?
Juippi sanoo:
Jysky
Pauliina sanoo:
Pahnanpohjimmaisesta tulee jysky.
Juippi sanoo:
no siis asiahan ei tietenkään minulle kuulu, enkä oikeastaan tiedäkään, mutta eikös niitä ihan hyvin saata tulle sen 9..
Pauliina sanoo:
Vaikka 15.
anniina sanoo:
Voi luoja! Tuliskin.
anniina sanoo:
101!
Pauliina sanoo:
JOO!!
Juippi sanoo:
blaa
Pauliina sanoo:
Mut Simo ei oo hyvä.
Pauliina sanoo:
Liian tavanomainen ihmisennimi.
Juippi sanoo:
Mitä vikaa on simossa? Hei, sä et äytä yhtään simolta
Juippi sanoo:
Niin ne sanois..
Pauliina sanoo:
Koiralle?
Juippi sanoo:
ni
Pauliina sanoo:
No. Niin no.
anniina sanoo:
Simo on kyl aika koiramainen nimi.
Juippi sanoo:
Luppakorva
anniina sanoo:
Tuhluruutta!!
anniina sanoo:
Ja sit sen nimi vois olla vaan ruutta lyhyesti.
anniina sanoo:
Ruutta.
anniina sanoo:
Ruuttaaa!! Tänne!
anniina sanoo:
Ja se ei ole vihannes.

Pentuja syntyi siis kaksi. Tällä hetkellä niiden nimet ovat Fergus ja Parsa. Äiti ei pidä Parsasta, ja kutsuu Parsaa Carlokseksi. Toisaalta nyt kun kaivoin tuon keskustelun esiin, Ferguksesta saattaakin tulla Lennu ja Carloksesta Ruutta. Ei kun Ruutta on kyllä tytön nimi...

Hakkasin aamulla puoli tuntia torkkua.

Naps! Säästän viisi minuuttia kun en tee puuroa. Naps! Säästän toiset viisi minuuttia kun en meikkaa hyvin, vain pakolliset. Naps! En lue lehteä. Naps! Kävelen vähän nopeampaa. Naps! Fennicumin kellot on kuitenkin viis minsaa myöhässä.

Nousinpas kuitenkin. Hitaasti mutta varmasti nousin.

Mp3-soittimeni, johon olen jo kovasti kiintynyt, oli muutaman päivän pois käytöstä. Unohdin latauspiuhan ensin Jyväskylään (äiti toimitti sen), sitten Mouhijärvelle, josta kävin sen itse hakemassa. Miten, se on pitkä tarina. Joka tapauksessa koulumatkoihin upposi minuuttitolkulla ylimääräistä aikaa, koska mikään ei ollut rytmittämässä laiskaa ahteriani.

Mitä siihen musiikkiin tulee, niin minulla on tapana olla pikkuisen ajasta jäljessä. Krooninen vastarannankiiskeys pakottaa siihen, että joko löydän jonkin yhtyeen viikkokausia ennen muita (niin kuin sellaista olisi muka joskus tapahtunut, phah!) tai sitten alan tahkota levyä kun sen saa Anttilasta puoleen hintaan.

No, nyt sain pikkuveljeltä sitten laitteeseen Flogging Mollyä. Voiko musiikki oikeasti saada näin hyvälle mielelle? Marssin kouluun sellaista tahtia, että jaloista löytyi uusia lihaksia. (Pitää muuten muistaa pyytää Katilta joskus se kilpakävelyn peruskurssi.) Vaikka melkein joka ikinen raita oli meikäläiselle uusi, jo kolmannen kertosäkeen kohdalla teki mieli hoilata mukana ja hypellen naputella kantapäitä yhteen. En tehnyt sitä, koska satoi räntää ja piti näyttää siltä, että kärsii.

Toisaalta viime aikoina olen kuunnellut hillittömät määrät Viikatetta. On pieni ihme etten ole juossut bussin alle ihan vain siksi, että on aivan sama koska kuolet ratsumies. Onko se sitten mitenkään kummaksuttavaa, että pari kappaleellista duuria nostaa mielialaa?