IRC-Galleria

Sen sanon teille, että olipas siinä rentouttava viikko! Ilmat eivät suorastaan suosineet, mutta vesisadekin on mitä mainioin keli, jos vaeltamisen vaihtoehtona on irlantilaista kaffetta takkatulen ääressä, pussipastaa ja sauna.

Saatoimme hieman toki käydä ulkonakin. Ainakin sen verran, että löysimme suden jäljen, eksyimme merkityltä reitiltä, kiipesimme kahdelle tunturille, näimme muutaman kuukkelin ja yhden korpin. Siitä on kuviakin todisteena! Laitanpa tänne muutaman.

Niin ja revontuliakin oli menomatkalla. Niiden läpi ei kai voi ajaa lentokoneella. Petyin hieman.

Tätä kirjoittaessani lomaan on 41 tuntia. (Loma lasketaan alkaneeksi kun tojota starttaa Ristonmaan syövereistä ja suuntaa keulan kohti Oulua, sitten Rovaniemeä ja sitten Kittilää.)

Tänään oli reipas ja kävin maalaiskunnan puolella shoppailemassa. Siellä on Euromarket. Älkää kysykö miksi minun oli pakko päästä Euromarketiin, kun kilometrin päässä kotoa on sekä Prisma että Sittari. En nimittän osaisi vastata. Ehkä ajattelin, että vien kännykän Vegelle huoltoon NYT ja siinä samalla sitten ihan vain hieman heräteshoppailin... Ihan hieman. Huomatkaa muuten, että Palokkaan on täältä melkein kymmenen kilsaa, eli olin pyörineni tolkuttoman reipas.

MUTTA takaisin lomaan, minne lipsuminen näyttäisi melko säännönmukaiselta tällä viikolla. Lips!

Ostoslista lapinreissua varten näyttää tältä:
- fleeceasu (oli niin halpa, että oli ihan pakko)
- tuoksukynttilöitä vino pino
- neljä kiloa kauraryynejä (en usko, että otan ihan kaikkia lappiin, mutta ne oli halpoja)
- vga-kaapeli (wie romantisch!!)

Termospullo, kahdenvahvuiset ulkoiluvermeet, vaelluskengät ja tumput on jo pakattu. Pipo pitää vielä etsiä.

Oujee! Paukista ei kuulu nyt sitten viikkoon mitään. Haahaa!

Totesin aamulla puhelimeen jotenkin näin: "Onko se merkki siitä, että elämä on mallillaan, kun kaikkein isoin ongelma on mörkö, joka asuu biojäteastiassa?"

Kun asiaa katsoo näin, on helppo hymyillä. Haiseva biojäte, no näitähän on kaikilla! Hymy hyytyi, kun pääsin kotiin ja aloin tehdä asialle jotain.

Vein siis biojätteen - tai siis sen osan, mikä oli vietävissä - aamulla. Kippasin astiasta irtaimen laatikkoon, mutta pohjalle jäi viitisen senttiä enemmän tai vähemmän mystistä tavaraa, mikä ei irronnut kopistelemalla. Yritin kurkata, mutta pöyristyttävän pistävä ja voimakas tuoksu pakotti kääntämään astian suuaukon toisaalle. Täytyisi olla ylipätevä ja (kovia)kokenut viininmaistaja, jotta osaisi löytää sanat kuvaamaan tätä odööriä. Vallitsevana siinä oli voimakas homejuusto, johon yhdistyy aromeita ulosteen peittämästä juoposta, mädästä kananmunasta ja kolme päivää helteisellä rannalla lojuneista kalanperkeistä.

Koulupäivän päätteeksi otin itseäni niskasta kiinni (kaikki minut tuntevät tietävät, että se ei ole vahvin alueeni) ja ryhdyin siivoamaan astiaa. Mielikuvaharjoittelun ja muutaman syvän hengenvedon jälkeen ovasin oven ja nostin nemesikseni sisäpuolelle. Edelleen henkeä pidätellen kannoin sen vessaan, otin määrätietoisesti telineestä paperia, pyyhin pohjalta aimo kourallisen vierasta, tahmeaa ekosysteemiä ja paiskasin sen pyttyyn. Toistin. Näin irtosi ehkä kaksi kolmasosaa. Oli pakko vetää henkeä ja yllätyin iloisesti kun tajusin, ettei tuoksu ollu vielä saavuttanut nenäni korkeutta. Tartuin bideesuihkuun ja ryhdyin huuhtelemaan astiaa. Tämä osoittautui virheeksi. Se ilma, joka oli saanut pyyhkimisoperaationi aikana rauhassa imeä itseensä tuoksumolekyylejä ravinteikkaasta sankomassasta, pölähti vesisuihkun voimasta liikkeelle ja täytti hetkessä koko wc:n ja lähti ryömimään asunnon muihin tiloihin.

Hengitinkö vahingossa vai tunkeutuiko tuoksu ihohuokosista sisään, en tiedä. Vatsa kramppasi, mutta mitään en päästänyt ulos. Tiesin hyvin, että jos annan kuvotukselle periksi nyt, jouduin työntämään pääni siihen samaan nesteeseen, johon juuri olen kipannut leijonanosan jauhettua kalanmaksajuoppoa. Purin hampaat yhteen - nyt ei saa antaa periksi, laskin vettä sankoon, huuhtelin wc:n ja kiikutin astian takaisin ulos.

Tämä on tilanne nyt. Tiedän, että pahin on vielä edessä. Mitä jos loppu ei irtoakaan liotusveden mukana? Joudun työntämään käteni takaisin sangon pohjalle ja nyt sen reunat ovat kaiken huipuksi märät. On mahdollista, että saan tahnaa itseeni, jolloin todennäköisesti joudun pyytämään avovaimoani sytyttämään minut tuleen.

Ja seuraavaksi vielä keskeneräisen tarinan opetus: biojäteastia pitää tyhjentää useammin kuin kahden viikon välein. Pohjalle on hyvä laittaa talouspaperia tai sanomalehteä imemään ylimääräistä kosteutta.

Jos en kirjaudu enää tänään sisään, olen kuollut hyvän kuoleman ihmissoihtuna ristonmaalaisen luhtitalon pihalla.

Nää ajantapot siirtyy hänen päiviksestään mun päivikseen enää vaan parin tunnin viiveellä. Wups.

1. Tuleeko sinulle koskaan mielihalua rikkoa kaikki tavarat ympärilläsi?
::: Olen tapaköyhä materialisti, joten suuntaan vihani uusiutuvampiin kohteisiin, esimerkiksi ihmisiin.
2. Tykkäätkö naksutella varpaitasi?
::: En tykkäis, vaikka osaisinkin. Seurustelin taannoin kahden lääkärin pojan (lue: lähes lääkäri siis itsekin) kanssa, joka valaisi, että ne nivelet menevät naksuttelusta paikoiltaan. Ettäs tiiätte.
3. Mikä oli lause jonka viimeksi sanoit?
::: Mesessä: Mut nyttei tartte kahteen viikkoon pitää enää mitään joten zip
4. Kenelle sen sanoit?
::: Pikkuveikalle noin puoli tuntia sitten. Sitä ei kiinnosta enää keskustella sen siskon kanssa.
5. Oletko koskaan uinut lammen toiselle puolelle?
::: Kalatonjärvi on toki nimellisesti järvi. Nimellisesti.
6. Monetko kengät omistat?
::: Yllättävän monet, mutten koskaan tilanteeseen sopivia.. Onneks äidillä on viä useemmat.
7. Oletko koskaan hajottanut jotain tavaroitasi tahallasi?
::: Yhden lasin melkein rikoin, kun se ei sopinut lasinkeräysreiästä sisään. Sit tajusin avata roskiksen kannen ja laitoin sen nätisti seinää vasten nojaamaan (taputtakaa nyt mua päähän ku oon hyvä ihminen ja viä ainakin yhtä fiksu ku simpanssi!)
8. Mitä yleensä katsot telkkarista?
::: Emmää mitään TELKKARISTA katto. Loput jääköön sanomatta, että polliisisetillä olis aikaa tutkia pommiuhkauksia eikä niitten tarttis tulla tänne.
9. Jos heräisit aamulla inhoamasi henkilön sängystä mitä tekisit?
::: Miettisin, että miksi mun huoneeseen on tuotu ylimääräinen sänky ja veisin sen kierrätyskeskukseen.
10. Oletko ihastunut johonkin tällä hetkellä?
::: Ehkä vähän... Khihhihihii!
11. Oletko yksin kotona?
::: Astan ovi on kiinni, eli käytännössä joo.
12. Minkä elokuvan katsoin viimeksi?
::: Hmm... Paha. Ei siitä nyt niin kauaa oo. Kummelin kultakuumeen! Joo! Mahtavaa! Jesh!
13. Oliko se hyvä?
::: Muahhahahahaaa! "Mitä letku?"
14. Mikä on hauskinta mitä tänään on tapahtunut?
::: Sain todella hienon kuvan tänään palautteeks. Elän sillä viikon. Pienryhmäläiselle iso kiitos! :)
15. Minkä päälle piisamirotta istui?
::: Muumipeikon syntymäpäiväkakun, se ruoja!
16. Oletko koskaan kiivennyt ikkunasta sisään koska unohdit avaimet sisälle?
::: Eipäs ole tarvinnut, mikä ei toki tarkoita sitä, että avaimet olisivat aina olleet mukana.
17. Kuka sai sinut viimeksi nauramaan?
::: Kummeli? Enkö muka oo nauranu sen jälkeen? Oon varmaan. Ehkä Janne, kun sillä on hieman tarttuva nauru. Tai sit vaan nauran ihan raa'asti sille, kun sen naama menee niin ruttuun ku sillä on hauskaa.
18. Millaisia outoja tapoja omistat?
::: Ei mulla oo ku muovikassineuroosi...
19. Kirjoita joku lause ruotsiksi.
::: Svenska är en språk som jag borde vet bättre, men jag har redan gjorde akademisk svenskan, så det spelar ingen roll om jag kan tala svenska eller nej. (Ruottinope pyörii haudassaan. Tai siis huoneessan. Kai Pike viä hengissä on?)
20. Mitä kappaletta kuuntelit viimeksi?
::: Absoluuttisen nollapisteen Muistaisit miksi. Ei, se ei soi mulla koko aikaa, sattu nyt vaan oleen soittimessa.
21. Missä kotiavaimesi ovat?
::: Takin taskussa. Duh! Ei ne muuten tuu ikinä mukaan. Ja joo, olen yksitakkinen ihminen.
22. Miksi et ole nukkumassa?
::: Koska mun pitää pestä mut ensin.
23. Onko sinulla toistuvia unia? jos on millaisia?
::: Eipä ne toistu. Nukun kuin tukki nykyään, enkä tiiä maailmasta saati alitajunnastani yhtään mitään moneen tuntiin ku nukun.
24. Oletko koskaan matkustanut auton takakontissa?
::: Meilloli lego-volvo ku olin pieni. Siä tuli oltua paaaaljon takalosterissa.
25. Nukutko koskaan lattialla ilman patjaa?
::: Lattialla harvemmin, maassa useemmin. Kerran jopa jään päällä sillee, että siihen suli mun muotonen kohta! En kyllä kauheesti nukkunu sinä yönä...
26. Horoskooppisi?
::: Kaksonen olen.
27. Uskotko horoskooppiennustuksiin?
::: Itseasiassa joo... Kyllä joistain huomaa mitä ne edustaa. Sitä paitsi: ikävät luonteenpiirteet on hirveen kiva pistää tähtien syyks!
28. Mitä harrastat?
::: Emmitään! Piste.
29. Sano ensimmäinen kamala asia mikä tulee mieleesi.
::: Huominen tuntipalaute? Johanna ei ees tuu sinne tukemaan mua, mutta onneks Riina lupas halata koko päivän sen jälkeen.
30. Mikä on huonoin numerosi kokeessa, todistuksessa tai jossain sellaisessa?
::: Voi kuule. Nelonen tietysti! Pitäähän sitä nyt 12 vuoden aikana yks sellanenkin repäistä! Matikasta mätkähti.
31. Minkälaiset hiukset haluaisit?
::: Vähä sileemmät ja paksummat. Tietty. Pituus on jees. Tai siis vois ne olla vähän pitemmät. Äh.. Emmätiiä. Hyvät ne on.
32. Pidätkö jalkoja pöydällä?
::: Ei mun häntäluu kestä mun painoo, jos se on sillä kokonaan.
33. Milloin pesit hampaasi viimeksi?
::: Öhhöh.. Eilen illalla. En oo koskaan oikeen oppinut tohon aamupesuun.
34. Oletko koskaan laittanut sormesi sähkökärpäslätkään?
::: Juuen. Ei sitä oo pakko kokeilla, vaikka tietäiskin, että se sattuu.
35. Kuka on paras hahmo simpsoneissa?
::: Abu. Mä oon ihan rakastunut Abuun, koska Abu on kaupassa töissä.
36. Kuka julkkis on kaunein?
::: En mä niin julkkiksista tiiä, mutta oikeista ihmisistä voisin sanoo montakin. Ei oo pitkää aikaa ku taas huomasin tuijottelevani pöydän toisella puolella opisekelukaveriani sillee, että miten osaa olla nätti hymy! Miten sen posket menee noin ja sen hampaat on niin suorat?
37. Ikävöitkö jotain?
::: Jep. Ja odotan lomaa.
38. Mitä pelkäät eniten?
::: Tällä hetkellä jotain niinkin fiksua kuin sitä, etten koskaan opi. Tai sitä, että kangistun kaavaan, ennen kuin ehdin oppia mitään.
39. Onko ulkona hyvä sää?
::: Sääaseman mukaan sataa, mutta sensori taitaa olla viä pöydällä.. Hmm.. Eos, ei nää ku on pimeetä. Eiku ootas! *klikkaa vistan työpöydän esille* Pilvistä +8. Nerokasta!

Ajantappo + pääntyhjennys

OSIO 1 - Rehellisyys:

Onko sinusta koskaan tuntunut siltä, että koko maailma kaatuisi päällesi?
- Duh! Olen ollut teini ja nyt olen opeharjoitteluissa. Maailma ei muuta teekään ku rojahtele mun päälle!

Onko ollut aikoja, jolloin olet ajatellut, ettei sinulla ole merkitystä?
- Onko mulla? Kysyi tomuhiukkanen isossa universumissa.

Kadutko mitään?
- Tietkin jotain.

Uskotko itseesi?
- Oon mä täs. Ei oo ihan raamatullinen juttu tää meikäläinen, ku on kuitenkin verta ja lihaa ja sellulittiimöhkäleitä.

Mikä auttaa sinua selviytymään mahdollisista suruista?
- Olkapäät ja aika. Se perussetti.

Jos tietäisit, että sinulla olisi vain vähän elinaikaa jäljellä, mitä tekisit ennen kuolemaasi?
- Erinomainen kysymys. Soittaisin vissiin isälle ja kysyisin, että minä lauantaina sillä olis aikaa. Tai ehken isällä ihan tässä asiassa... Niin ja siirtäisin arkkurahat äiteen tilille! Ja soittaisin Eerolle, että tulee hakeen sohvansa pois. Ja sit menisin makaan johonkin, missä olis pyörät alla, niin ei tartte ruumisautosetien niin paljoo kanniskella.

Tiedätkö keneen voit todella luottaa?
- Hyvä kysymys. Kait mä voin. Toi todella hämää... Pikkuasioissa ei välttis voi luottaa sellasiin, joihin sit voi luottaa elämää suuremmissa.

Jos ihmissuhteesi eivät toimisi haluamallasi tavalla, yrittäisitkö löytää ratkaisut ongelmiin vai luovuttaisitko?
- Tapana on ollu luovuttaa. Siinon mun yks "kehitystehtävä" (koska koulumaailmassa vihataan sanaa heikkous).


OSIO 2 - Onnellisuus:

Nimeä muutama asia, jotka tekevät sinut todella onnelliseksi.
- Hitaat aamut, pullan leipominen, Janne (tähän asti pääsin vain hienovaraisilla vihjailuilla)

Yleisesti ottaen, pidätkö itseäsi onnellisena ihmisenä?
- Pidän. Kaikki on niinku pitääkin.

Jos saisit vaihtaa paikkaa kenen kanssa vaan, vaihtaisitko?
- En sitten niin missään nimessä!

Luotatko vaistoihisi?
- Yllättävän paljon. Pitäis luottaa vähemmän, koska teen aika hanakasti päätelmiä liian hataralla tietopohjalla.


OSIO 3 - Yleiset:

Antaisitko toisen mahdollisuuden ihmiselle, joka on pettänyt?
- Todennäköisesti. Tollasessa tilanteessa pitää kolmen mennä itseensä.

Uskotko ihmisiä, kun he sanovat, että "asioiden on tarkoitus tapahtua"?
- Jos mä oon tehnyt jotain väärin ja haluan pakoilla vastuuta niin joo.

Kuvittele tämä: Olet eksyksissä jossain ja sinulla on kännykkä, jolla voit soittaa ja pyytää jotain hakemaan sinut, kello on 03.00... Kenelle soittaisit ilman epäröintiä?
- Tähänki on vaan yks oikee vastaus: Janne. Tosin se olis varmaan mun kanssani eksyksissä... Hmm... Sit menee vaihtoehdot jo vähiin. Juholle voisin soittaa, mut sillä on huonosti kulkupelejä näin pakkasrajan jälkeen.

Toivoisitko elämäsi olevan erilaista nykyiseen verrattuna?
- Nääh. Tää on vaihe, joka pitää elää. Kyllä sitä erilaista sitten ehtii sen 40 vuotta.


MITÄ TEIT:

5 minuuttia sitten
- Aloittelin varmaan tätä. Tai kyyläilin Henkkaa ja kommentoin sen fledaa.

30 minuuttia sitten
- Katselin Heroesia ja yritin unohtaa sen, että sisko ja Pauli haukku sitä mulle koko eilisen illan. Hitto! Minä ainakin viihdyn!

Muutama tunti sitten
- En oo varma tästä, mutta saatoin pujottaa omppuja puutikkuihin kuivumaan todella hienoon telineeseen, jonka tein ihan itse nauloja ja vasaraa käyttäen!

Vuorokausi sitten
- Istuin autossa jossain Salmin tienoilla matkalla kotiin.


MILLOIN VIIMEKSI:

Söit
- Pari tuntia sitten makkaran ja leipää (terveellisyyden perikuva olen).

Joit
- Siinä leivän yhteydessä.

Nukuit
- Ehe he hee... Ei siitä kauheen montaa tuntia oo.

Halasit samaa sukupuolta olevaa henkilöä
- Hömmää muista. Jollain rakkausluennolla ehkä? On mennyt toi opiskelu ihmeelliseks, kun siellä vaan tehdään manikyyrejä ja silitellään hiuksia ja hierotaan. Rakkautta ilmassa, se on hienoo.

Lähetit tekstiviestiä
- Tais olla ihan kuvaviesti joskus kuuden pintaan.

Soitit jollekin
- Jannelle tunti sitten. Ei, mä en häirise sitä töissä (ihan koko aikaa, usein vain).

Joku soitti sinulle
- Linda kilautteli tossa... Ööö.. On siitä nyt jo aikaa.

Nauroit
- Anneli Kauppisen luennolla? Hahaa! Oon saattanu höristä sen jälkeenki tietty.

Itkit
- Viime perjantaina. Väsytti.


VIHA:

Keneltä haluaisit pyytää anteeksi ja miksi?
- Koko maailmalta anteeksi sitä, kun olen tällainen tuuliviiri. Yritän parantua.

Mikä saa sinut raivostumaan?
- Se, että ajatellaan laatikossa. Se, kun oma ketutus ajaa kaiken edelle. Se, kun ei osata päättää. Se, kun puututaan asioihin, joille ei voida mitään vain siksi, että halutaan puuttua. Suvaitsemattomuus (jota itsekin harrastan, mutta saa kai omillekin piirteilleen raivota).

Oletko ikinä lyönyt ketään?
- Pari kertaa ja häpeän molempia.

Oletko mustasukkainen?
- Mulle ei koskaan oo oikeestaan annettu aihetta. Joskus oon aiheettakin, mikä on hieman huolestuttavaa.

Oletko ikinä toivonut kenenkään kuolemaa?
- Varmasti. En tosin nyt tiedä, että kenen.

Mitä tai ketä vihaat?
- En ketään ja pyrin pitämään sen linjan hamaan kuolemaani asti. Oon kerran koittanut vihata ja se oli hirvittävän raskasta.


HIMO:

Missä kulkee pettämisen raja?
- Voisin kirjoittaa aiheesta aikas maittavan esseen, mutta tiivistetysti kyse on enemmän tunteesta kuin teosta. Nnih.

Mitä himoitset?
- Vapaa-aikaa. Oon vapaa-aikanarkkari.

Mitä mieltä olet yhden illan jutuista?
- Tällä kokemuksella paha muodostaa mielipidettä.


VALHEELLISUUS:

Oletko lukenut toisen päiväkirjaa? Tai tekstiviestejä?
- Tunnustaisko sen nyt sit kaikelle kansalle? Oon joskus pienenä.

Mitä teet jos kuulet ystäväsi kumppanin pettävän häntä?
- Luultavasti ajattelisin, että aikuiset ihmisen hoitakoon omat asiansa. Ei pidä puuttua, kun ei tiedä mikä tilanne oikeasta on. Sitä paitsi... "Kuulet"? Hitto mitään huhupuheita rupee kuunteleen rakkaista ihmisistä!

Teko jota et uskaltanut tunnustaa äidillesi kuin vasta vanhempana?
- Yks tulee mieleen ja sen tunnusta mun puolesta siskokulta. Tosin ei olis tarvinnut ikinä tehdä sitäkään...

Kutsuisitko hautajaisiin sen henkilön, joka on eniten vaikuttanut elämääsi?
- Tottakai! Henkilökohtaisesti poikkeaisin ja kutsuisin!

Soittaisitko häissäsi kappaletta, jota viimeisimpänä kuuntelit?
- "Stand by your man..." En.

Menisitkö naimisiin sen henkilön kanssa, ketä ajattelit ensimmäisenä herätessäsi tänään?
- Voisin vaikka mennäkin. Sit joskus aikuisena.

Kertoisitko suurimman salaisuutesi henkilölle, jota halasit viimeksi?
- Kertoisin ja oon saattanut kertookin. Mun salaisuuksien kokoluokat on aika säälittäviä oikeesti.

Laittaisitko koulukuvaasi samat vaatteet jotka sinulla on nyt päälläsi?
- E. Mullon kuitenki lilat tuulipuvunhousut.

Söisitkö koko loppuelämäsi ruokaa, mitä viimeisimpänä söit?
- En. Tosin en haluais missään nimessä joutua syömään vaan yhtä lajia koko elämääni. Öyh..

Laulaisitko karaokessa kappaletta, jota viimeisimpänä lauloit?
- Stand by your man? Jos nyt sattuisin joskus laulamaan karaokessa.

Löisitkö henkilöä, jonka takia viimeksi itkit?
- En löisi. Piti miettiä aika kauan, ennenku keksin yhtään kertaa, kun itkin elävän henkilön takia. Keksin vaan yhden. En löisi. En ikinä.


SOSIAALISUUS:

Onko sinulla seurustelukumppania?
- Voi luoja mikä nimitys. Ei oo. On vaan sydämen juurihoito.

Haluisitko, jos ei ole?
- (viiva)

Onko sinulla parasta ystävää?
- En luokittele niitä.

Onko sinulla monia hyviä ystäviä?
- Väittäisin, että on. Toivottavasti joku on samaa mieltä.

Entä kavereita?
- On niitäki jokunen.

Onko sinulla vastakkaista sukupuolta edustavaa kaveria/ystävää?
- Jaa-a... Tiedä häntä. Mä en osaa oikein suhtautua sellasiin. Vastakkaisiin.

Onko sinua koskaan kiusattu?
- Huonosti. Tai sit oon vaan niin sinisilmänen, etten oo huomannu.

Onko sinulla lemmikkejä?
- Ei omia, mutta nytkin on reisilämmitin lainassa siskolta.

Haluaisitko pikkuveljen tai -siskon?
- Yksi riittää, kiitos vain. Älkää enää lisääntykö, kiltit?

Oletko usein stressaantunut/jännittynyt jostain?
- Nykyään enemmän. Pitäis oppia handlaamaan se paremmin.

Rakastatko perhettäsi ja ystäviäsi?
- Joo... (sanoi hän pienellä äänellä nolostuen) Ei vaan, mulla on tapana rakastaa aika laillakin.

Pidätkö itsestäsi?
- Enpä juuri. Kai tässä pikkuhiljaa kun tutustuu, niin oppii enemmän pitämäänkin.

Tuntuuko usein, ettei enää jaksa?
- Mikä kuuppatohtori näitä on keksiny?!

Rakastatko elämääsi ja tapaasi, jolla elät sitä?
- Korjausvaraa on, mut ihan joo.

Oletko ihastunut?
- Ihan littlesti.

Moneenko ihmiseen?
- Ai kyse oli ihmisestä? No, vaikka siihenkin. Mä aattelin lähinnä tätä ihmiskuntaa ja planeettaa. Se on pohjimmiltaan aika ookoo.

Terveisin Pauliina

Pohjanmaalta kaikuu kaikkialle Suomeen ennätysajassa pöyristyttäviä uutisia, kun nuoriherra pisti ammattioppilaitoksessa ranttaliksi. Lueskelin Helsingin Sanomien sivuilta uutiset pääpiirteittäin ja body count on kieltämättä vaikuttava.

Äiti soitti ja kyseli ensin kuulumiset ja sitten totesi, että Suomenmaassa sattuu taas kauheita. Myönsin sen. Vaihdoimme molemminpuoliset kuisjakselet-kysymykset. Itselläni oli ollut mielekkäämpää ajateltavaa, äiti oli joutunut lohduttamaan itkusta tärisevää opiskelijaansa, mutta kertoili tämänkin ammattimaisen tyynesti. Totesimme, ettei asia kuulu meille sen enempää. Toivottavasti kriisiapua osataan antaa sitä tarvitseville ja media ymmärtää pysyä jatkossakin käsivarrenmitan päässä.

Luulisi, että tapahtuman jälkeen olisin soittanut Koskiselle ja kysynyt, oliko hän ihan tosissaan sen työpaikan suhteen. En kuitenkaan soittanut. Vaikka kouluammunnoista voidaan puhua jo ilmiönä, minua ei pelota kävellä Norssin käytävillä. Onko se sitten jonkinlaista tiedottomuuden aiheuttamaa tuskattomuutta tai valheellista luottamusta omiin ihmistuntijan kykyihin, en tiedä. Joka tapauksessa olen nyt tulossa opettajaksi enemmän kuin koskaan. Nielkääpä se.

(Kirjoittaja ei ole vielä pitänyt ainuttakaan oppituntia.)

Päivä alkoi kello 6.30. Nousin, kävin suihkussa, siivosin huoneen, meikkasin, söin, pakkasin repun, lähdin kirjastolle, selasin kaksi oppikirjaa, tapasin toisen puolikkaan ryhmästäni, teimme ryhmätyön melkolailla hyvään malliin, kävimme norssilla, siellä pienryhmätapaamisessa kävimme läpi pelastussuunnitelman, aikataulut, tuntisuunnitelmat ja palautteet, etsin isän, ostimme munkit, joimme kahvia, isä lähti, istuin tähän...

Ja kello ei ole vielä edes kolmea iltapäivällä!

Kohta teen s2-kurssin välitehtävän, korjaan muutaman aineen, selaan oppikirjoja tuntisuunnitelmia varten, pesen hampaat, siivoan keittiön, käyn kaupassa, maksan yhden laskun...

Kolmen tunnin päästä saan kävelevän keitaani, sieluni stop-merkin tänne. Jos sitten istuisi vaikka vuorokauden verran paikoillaan, söisi pitsaa kynttilänvalossa ja tyhjentäisi päätä seuraavaa viikkoa varten.

NETTI TOIMII!!! Kiitos KOAS! Tai siis haistakaa kakka kun katkaisitte sen in the first place, mutta KIITOS!! Ei ole enää raajaton olo. Nyt on raajallinen olo. Wihii!

En enää oikein viihdy Jyväskylässä. Opiskelu on alkanut tuntua väliaikaiselta elämänvaiheelta - niin kuin sen kaiketi kuuluukin.

Ensin en käy kolmeen vuoteen lääkärissä ja sitten viikon sisään kaksi kertaa. Olen luulosairas ihminen, enkä häpeile sanoa sitä. Minulla on aina veritulppaa ja aivokasvainta ja tuberkuloosia ja angiinaa ja rangan epämuodostumia, mitä milloinkin. Aika harvoin kuitenkin tulee käytyä selvittämässä niitä tohtoritädeille ja -sedille. Muutama päivä sitten tuli kuitenkin niin käsikosketeltava vaiva, että tuli varattua oikein oikea aika. (Ja miksi en hyödyntäisi palvelua, josta olen maksanut jo toista sataa euroa?)

Käpsin siis YHTS:n vastaanottotiskille ja ilmoitin haluavani lääkäriajan. Kun hoitaja kysyi vaivaa ja sen muutamalla sanalla selitin ("Mulle ilmesty toissapäivänä tollanen patti käteen") hoitaja kiinnostui. Omituinen yhtälö: kiinnostunut ja hoitaja. Hän kysyi missä patti sijaitsee, kuinka iso se on, miltä se tuntuu, saisiko hän nähdä sen? Käärin hihan ja annoin naisen silitellä uutta hienoa stressipalloani, joka siis on tuossa käsivarren yläosassa, kämmenen mitan ranteesta kyynärpäähän. Hoitajan ensireaktio oli melko sama kuin kaikilla muillakin ("Ei se varmaan syöpä ole", "No en ole sitä syöväksi ajatellutkaan, kiitos vain") ja sitten hän pyysi, että saisi käydä lukemassa sairaskertomukseni, ihan omaksi opikseen. Annoin luvan. Totta kai! Lue pois jos kiinnostaa.

Noh, kyseessä ei sitten kuitenkaan ollut mikään kiinnostava juttu. Pieni verenpurkauma vain jossain lihaskalvon alla. Sen pitäisi hävitä pikkuhiljaa itsestään. En saanut lisää lääkkeitä, en tarvinnut toimenpiteitä, en mitään... Siinä teille antikliimaksia kerrakseen.

Niin ja selkä voi hyvin, kiitos kysymästä.