IRC-Galleria

Pitäisikö lopettaa galtsuilu? Jos vaikka alkaisin hengailla vain facebookissa? Ottaisin itseäni nyt niskasta kiinni ja yrittäisin tosissani. Tähän mennessä kaikki yritykset viettää aikaa facebookissa ovat loppuneet siihen, että ahdistun ja tulen galleriaan pyörimään vanhaa tuttua (suomenkielistä) ympyrää.

Irc-galleria on kuin pehmoinen, lämmin peitto. Minun oma pieni pesäni. Tänne minä kuulun. Älkää pakottako minua aikuisten maailmaan.

Aika moni on varmaan törmännyt sellaiseen kiertomailiin, missä on miesten ohjeita naisille (ks. esim. BlackBarrel in ihkuboksi). Minulla ei ole tapana suivaantua moisista, mutta kun asioita aloin sitten yön pimeinä tunteina ajatella tajusin, että on ne miehetkin joskus hankalia. Tässä muutaman kohdan vastalause:

1. Siitä päänsäryn aitoudesta on ihan turha kinata. Voisimme yhtä hyvin sanoa, että nyt ei huvita, mutta emme halua loukata miehistä egoasi.

2. Miksi meidän pitäisi automaattisesti tuoda sinulle olutta, kun katselet jalkapalloa, jos sinäkään et automaattisesti keitä meille teetä, kun katselemme Täydellisiä naisia?

3. Pelkkä ruuan syöminen ei ole riittävä kiitos. Santsaaminen ei ole riittävä kiitos. Röyhtäiseminen ei ole riittävä kiitos.

4. Oikea vastaus kysymykseen "olenko mielestäsi lihonut" on "et kulta". Sen sanominen vie sinulta 1,5 sekuntia. Mikä siinä on niin vaikeaa?

5. Naisen valmistautuminen vie kauemmin kuin miehen valmistautuminen. Se on vain nieltävä.

Ni!

Saapi täydennellä.

Näyttäkää minulle hyvin artikuloiva bussikuski ja minä näytän teille... ööö... nokkelan Kiroileva siili -stripin. Okei, se oli huono.

Oikeasti! Miksi bussikuskit eivät puhu kunnolla? Mikkiin kuiskaillaan hiljaa hönkäillen ja loppuja nieleskellään. Bussissa voi oikeasti olla niitäkin, jotka eivät tiedä minne ollaan menossa! "..ysäkkimm... nnen... toasema... ov... sair... evankir.. atieasema..."

Ottakaa tekin käyttöön nauhoitteet tai menkää jonnekin artikulaatiokurssille. Ei tuollaisia kuuntele kukaan!

Mulla on vieraskirja päällä 24/7 ja silti suhaan pitkin gallerian syövereitä ja tongin esiin tuttuja. Juu, juu.. Tiedän, että sä tiedät, että kävin kyyläämässä. Kivat tissit sulla, mitäs muuten?

Jonkinlaista edistystä tapahtuu edes jollain saralla. Sain alle kaksivuotiaan lapsen hymyilemään! Se on minulle saavutus, ihan oikeasti. En ole koskaan tullut sellaisten kanssa toimeen. Tänään serkkupoika sitten jutteli minulle sellaisella reilun vuoden ikäisen siansaksalla ja minä hyvin vakavasti vastasin hänelle samalla kielellä. Miten ne pystyvätkin keksimään niin hillittömän määrän sanoja, jotka eivät tarkoita mitään? Vaikeaahan sellainen on vastata, tosin ei mahdotonta.

Hmm... Meikäläisen muksut ei taida oppia puhumaan ikinä.

Eero: "Arvaa kuka voitti F1-maailmanmestaruuden?"
Minä: "Emmätiiä, olisko Alonso?"
Eero: "Eiku Kimi."
Minä: "Oho. Mä en ees tienny, että se on ruvennu ajaan niitä kisoja loppuun asti."

Julistan täten olevani periaatteessa periaatteita vastaan. On surkea tekosyy sanoa, ettei tee jotain periaatteesta. Perustele!! "Minulla nyt on sellainen periaate..." Hittoako ihmiset tuollalailla itseään yrittävät säädellä? Koskaan ei tiedä, mitä tulee vastaan. Itkuhan siinä tulee, kun pitää omat periaatteensa rikkoa, jos maailma ei yhtäkkiä ihan toimikaan niin kuin pitäisi.

Konservatiiviset, paikoilleen jumahtaneet kakkiaiset sellaiset periaatehihhulit.

Kuunnelkaa ja oppikaa kaikki te Tilkkutakkihörhöt, jotka miksaatte sitä samaa kakkaa levystä toiseen!!

Väisty ja mene
nyt juomaan se kahvi termoksestasi
keitin sen ennen vallankumousta se on vielä hyvää

Pian lapses ensimmäinen piiros pannaan roskiin
mutta siviilejä ei vielä kaivata

Sinä pääset myöhemmin hurraamaan
tankeille jotka seremoniallisesti ryömii koristeltua pääkatua

Eräät tulevat juosten kun valta vaihtuu on ilmassa tuoksu vieras
johon kotieläin herää johon ruusu nuupahtaa

Eräät tulevat juosten kun valta vaihtuu on tohtorien miekat terässä
ja lottia ne jotka on siinä iässä

Eräät tulevat juosten jotka leimatun kuoren saa ja eräät tuodaan
Kun sinua tarvitaan siviilivaatteesi viedään ja uudet tuodaan

Oli se synkkä vuosi kun kukaan ei
pessyt käpäliään ja puoli Eurooppaa kuoli

Teatterit suljettiin ruton vuoksi
paitsi virallisin oli se synkkä nukke kun siimat näkyi läpi esityksen

Eräät lähtivät kesken mutta kotiinsa eivät he saapuneet
heidät vedettiin kujalle koristellulta pääkadulta

Eräät tulevat juosten, kun valta vaihtuu on Rami ensimmäinen vallassa
tai jos lehdet eivät ehdi mukaan ehkä jo syöty vallasta

Eräät tulevat juosten kun valta vaihtuu me suhtaudumme kaikkeen
niin kuin meitä on neuvottu suhtautumaan

Eräät tulevat juosten jotka leimatun kuoren saa ja eräät tuodaan
kun sinua tarvitaan siviilivaatteesi viedään ja uudet tuodaan

Sillä nyt on vaihtumassa valta

Kansa ei pelkää
kansalla ei ole muistia
kansalaiset joudutaan tunnistamaan hampaista

Kansa ei pelkää
kansalla ei ole muistia
kansalaiset joudutaan tunnistamaan hampaista

Uudet tilastot
maasta polkaistaan

Julkiset portaat
liukumäiksi lohkaistaan

Kansa ei pelkää
kansalla ei ole muistia
kansalaiset joudutaan tunnistamaan hampaista

Eräänä harmaana perjantaipäivänä sain tekstiviestin: "Nyt isi poistuu pariksi päiväksi tästä elämästä retriitin hiljaisuuteen. Hyvää yötä! :)"

Olin sekunnissa kateellinen. Miksen minäkin voi jo olla moniongelmainen aikuinen, jolla on lupa lähteä tuollaisille organisoiduille sielunetsintäretkille? Kaikki metsissä vaeltelut, auringonlaskut ja syrjäänvetäytymiset, joita olen yrittänyt harrastaa, kestävät korkeintaan pari tuntia. Minäkin haluan olla kaksi päivää hiljaa! Minä haluan olla viikon hiljaa!

Puhuin tästä tänä aamuna miehelleni. Ehdotin kollektiivista hiljaisuutta, mutta se ei saanut kannatusta. Minun hiljenemisenikään ei hänestä tuntunut hyvältä ajatukselta. Hän oli sitä mieltä, että mykän ihmisen kanssa eläminen olisi liian hankalaa. Toki saan sulkea suuni, jos haluan, mutta hän teki selväksi, että tällaista ei tueta.

Isä, mitä eroa on mykkäkoululla ja retriitillä? Jos se joskus selviää, voitte odottaa muutaman päivän galleriahiljaisuutta. (Niksat hyi!)

Ja ei, minun isäni ei ole moniongelmainen aikuinen. Anteeksi, jos annoin sellaisen kuvan.

Kylläs tiedätte miltä uudet asiat näyttävät ja tuntuvat. Autot kiiltävät, kynät ovat teräviä ja väreittäin järjestyksessä, sanomalehti menee pieneen tilaan, tietokoneet ovat pölyttömiä ja muovintuoksuisia... Samanlainen tunne tuli tänään Kortepohjan uudesta Salesta. Ilmaisen kakkukahvin houkuttelemana rynnin sisään kymmenen minuuttia nauhan leikkaamisen jälkeen. Heti kun astuin ovesta tiesin, että kuvassa on nyt jotain vikaa, mutta vasta jonossa ymmärsin, mitä se oli.

Paitsi että kauppa oli putipuhdas, se oli moitteettomassa järjestyksessä. Missään ei lojunut tyhjiä laatikoita tai puoliksi tyhjennettyjä rullakoita. Jokaiselle tuotteelle oli oma paikkansa, eikä käytäviä tukkinut epämääräiset pahvitelineet. Ennen kaikkea hyllyt olivat ääriään myöten täynnä. Pullot, pussit ja laatikot seisoivat suorissa riveissä. Pakastin näytti siltä, että se olisi täytetty vatupassin kanssa. Raskain sydämin tein yhteen hyllyyn teepaketin kokoisen ja muotoisen reiän.

Kauppa ei koskaan tule näyttämään samalta. Sitä mukaan kun työntekijät saavat hyllyjä täyteen, toiset hyllyt käyvät vajaiksi. Tuotteita tulee valikoimaan tai niitä poistuu, jolloin tarkkaan suunniteltu järjestys rikkuu. Lattiat likaantuvat, kassoille kertyy ylimääräistä tavaraa ja paperia, asiakkaat lukevat lehtihyllyn sekaisin... Elämä luo kaaosta. Kaupan keinotekoinen muovinmaku häviää ja asiakas pystyy hengittämään normaalisti.

Toivotan onnea ja pitkää ikää Suomen uusimmalle Salelle. Toivottavasti Sinusta pidetään hyvää huolta!