IRC-Galleria

Pikkujoulukausi on virallisesti avattu! Lanttulaatikkoa ja ilmaista viinaa masu pullollaan ja maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto ja niin edelleen.

Opin tänään (tai siis eilen, jos tarkkoja ollaan), että tällä päiväkirjalla ihan aikuisten oikeasti on lukijoita! Pomoni (kutsun Koskisen Mikaa pomokseni, so shoot me!) ynnä muita kaiketi seuraa sitä jotenkin puolileikillään. Pitää vissiin alkaa pikkuisen katsomaan, mitä sielustaan oksentaa. Noh, eipä ainakaan ihan suoraan tultu sanomaan, että se on Hautala sitten ihan turha soitella töitä. Taidan viettää loppuyön pohtien kysymystä: tästä huolimatta vai tämän takia?

Ei saisi sanoa "kuka tahansa muu" tai "normaalit ihmiset", koska se on törkeää yleistystä. Sanonpahan silti, että kuka tahansa muu varmasti ärsyyntyisi siitä, että sille soitetaan kesken aamupalan, että tulisitko hieman aikaisemmin töihin, esimerkiksi nyt. Normaaleilla ihmisillä olisi muita suunnitelmia päivän varalle. Oli minullakin, mutta minua tarvittiin! Meikkaamisessa, koiran pissityksessä ja neljän kilometrin kävelemisessä meni naftisti tunti. Tenttiin voi lukea huomennakin. Tämä on TÄRKEÄÄ!

Millainen tuleva filosofian maisteri ilostuu suunnattomasti, kun se soitetaan kassalle töihin?

Huono sellainen!!

Mutta siis pointti on että JIHUUUUUU!!

Hyvin veti poijjaat. Eikös se ole ainoa sopiva palaute? Mitä nyt joku vahvistin oli vähän pois päältä ja joku soitti vähän väärään biisiä, mutta muuten oikein hyvä. Energiaa ainakin oli riittävästi. Sumuisia keikkakuvia löytyy seuraavan linkin takaa http://www.putfile.com/paukkelo/images/156704

Galtsuilijoille täten annetaan yleinen lupa käyttää niitä omiin tarkoituksiinsa.

Yhyy, en tiedä miten poikaystävän bändin keikalle pukeudutaan! Musta ei saa rock-uskottavan näköistä millään. Nyyh...

Pitäisikö lopettaa galtsuilu? Jos vaikka alkaisin hengailla vain facebookissa? Ottaisin itseäni nyt niskasta kiinni ja yrittäisin tosissani. Tähän mennessä kaikki yritykset viettää aikaa facebookissa ovat loppuneet siihen, että ahdistun ja tulen galleriaan pyörimään vanhaa tuttua (suomenkielistä) ympyrää.

Irc-galleria on kuin pehmoinen, lämmin peitto. Minun oma pieni pesäni. Tänne minä kuulun. Älkää pakottako minua aikuisten maailmaan.

Aika moni on varmaan törmännyt sellaiseen kiertomailiin, missä on miesten ohjeita naisille (ks. esim. BlackBarrel in ihkuboksi). Minulla ei ole tapana suivaantua moisista, mutta kun asioita aloin sitten yön pimeinä tunteina ajatella tajusin, että on ne miehetkin joskus hankalia. Tässä muutaman kohdan vastalause:

1. Siitä päänsäryn aitoudesta on ihan turha kinata. Voisimme yhtä hyvin sanoa, että nyt ei huvita, mutta emme halua loukata miehistä egoasi.

2. Miksi meidän pitäisi automaattisesti tuoda sinulle olutta, kun katselet jalkapalloa, jos sinäkään et automaattisesti keitä meille teetä, kun katselemme Täydellisiä naisia?

3. Pelkkä ruuan syöminen ei ole riittävä kiitos. Santsaaminen ei ole riittävä kiitos. Röyhtäiseminen ei ole riittävä kiitos.

4. Oikea vastaus kysymykseen "olenko mielestäsi lihonut" on "et kulta". Sen sanominen vie sinulta 1,5 sekuntia. Mikä siinä on niin vaikeaa?

5. Naisen valmistautuminen vie kauemmin kuin miehen valmistautuminen. Se on vain nieltävä.

Ni!

Saapi täydennellä.

Näyttäkää minulle hyvin artikuloiva bussikuski ja minä näytän teille... ööö... nokkelan Kiroileva siili -stripin. Okei, se oli huono.

Oikeasti! Miksi bussikuskit eivät puhu kunnolla? Mikkiin kuiskaillaan hiljaa hönkäillen ja loppuja nieleskellään. Bussissa voi oikeasti olla niitäkin, jotka eivät tiedä minne ollaan menossa! "..ysäkkimm... nnen... toasema... ov... sair... evankir.. atieasema..."

Ottakaa tekin käyttöön nauhoitteet tai menkää jonnekin artikulaatiokurssille. Ei tuollaisia kuuntele kukaan!

Mulla on vieraskirja päällä 24/7 ja silti suhaan pitkin gallerian syövereitä ja tongin esiin tuttuja. Juu, juu.. Tiedän, että sä tiedät, että kävin kyyläämässä. Kivat tissit sulla, mitäs muuten?

Jonkinlaista edistystä tapahtuu edes jollain saralla. Sain alle kaksivuotiaan lapsen hymyilemään! Se on minulle saavutus, ihan oikeasti. En ole koskaan tullut sellaisten kanssa toimeen. Tänään serkkupoika sitten jutteli minulle sellaisella reilun vuoden ikäisen siansaksalla ja minä hyvin vakavasti vastasin hänelle samalla kielellä. Miten ne pystyvätkin keksimään niin hillittömän määrän sanoja, jotka eivät tarkoita mitään? Vaikeaahan sellainen on vastata, tosin ei mahdotonta.

Hmm... Meikäläisen muksut ei taida oppia puhumaan ikinä.