Näin tänään yhden linjalaisen tytön hymyilevän ekaa kertaa. Oli aika jumalaisen hurmaava. Pitäs saada kaikki mun lehtilinjalaiset niin tiiviisti kasaan, et syntyis "very special"-yhteishenki. Mut meit on ihan liikaa. Ei siin mitään vikaa oo, mut ei voi yrittää sopii yli 30 hengen kanssa jotain tiettyyn aikaan sovittua tapaamista tai muuta sontaa, ku jollain on aina joku meno. Ja mä en ikinä tuu oppii kaikkien nimiä. Mä opin hitaasti ja jos opin jonkun nimen, ni unohdan sen sekunnissa ellen vietä tarpeeks aikaa sen ihmisen seurassa.