IRC-Galleria

Tapasin Amarillossa miehen, joka näytti tuntevan mut. Se oli ku mun paraski frendi. Oli pakko kysyy mistä se mut tuns. Ja vastaus oli Baarikärpäsestä. Oon jutellu sen kaa pitkän aikaa jostain. Mul on ollu joku rooli ilmeisesti päällä, ja se on sopinu siihen tilanteeseen sillon. Aika vaikee ku tommonen ihminen tulee vastaan jossain out of the blue, eikä tiedä miten sen kanssa pitäis käyttäytyä. En pysty olee oma itseni vieraiden ihmisten kanssa. Joku tilanteeseen sopiva rooli käy aina paremmin. Toi on vaan tosi huono sen kannalta, et kukaan ei koskaan opi tuntemaan mua. Eli tommonen sopii hetkellisiin silanteisiin, muttei jatkuvaan elämiseen. Harmi etten opi tota. Mul on semmonen hovietiketti-kasvatus, että pitää aina pyrkiä olemaan kohtelias kaikille ja miellyttämään. Suurin ilkimys olen kavereilleni, joka on mielenkiintoista, koska niistä välitän kuitenkin eniten.

Tapasin Baarikärpäsessä 2 tyttöä Heosta. Tai periaatteessa 3. Mut nää kaks oli mun linjalta. Tarjosin kuitenkin näille drinkin tai pari. Ilman taka-ajatuksia. Päätin vetää vanhaa linjaa. Aika hazardi veto. Meni 80e. En oo pitkään aikaan päässy tolle tasolle. Mut on se paljon parempi, ku ne kerrat, jollon on menny 120e. Tytöt oli kuitenki vähän huppelissa. Fiksu liike parantaa asiaa ostelemalla lisää viinaa niille. No ei ne nyt hirveessä ollu.

Kaverini olivat sen verran rasittavia BK:ssa, etten hengannu niiden kaa kovinkaan pitkää aikaa. Kävin aina välillä hieromassa persettäni niitä vasten. En tiedä mihin käytin kaiken aikani. Tapasin tosiaan vielä kolmannen tytön Heosta, joka oli muutenkin tuttu ennalta. Juteltiin hetki jotain. Toivottavasti nään sen vielä esiintyvän jossain. Se on aika persoona. Ja sil oli nätti kampaus.

Lähdin kotiin ennen valomerkkiä. Kävelin yksin kotiin. Matkallani vajosin ajatuksiin ja tein jotain, joka olisi ehkä pitänyt tehdä vuosia sitten. Tai sitten ei. Kuitenkin... Poistin yhden tytön numeron kännykästäni. Ja toisen kanssa, mut sille oon lähettäny yhen viestin elämäni aikana. Gänässä tietty. Mut tää toinen tyttö oli mulle aika special case. Sen tapaaminen vaikutti mun koko ajatusmaailmaani aikoinaan. Oon kuitenkin puhunut sen kanssa selvin päin ehkä noin minuutin elämäni aikana. Luotan siihen, että päätökseni numeron poistamisesta oli jollain tasolla oikein. Vaikka olinkin humalassa, muistan miettineeni asiaa pitkään ja tarkkaan. Suoraan sanottuna, mä en varmaan koskaan ois saanu tota päätöstä aikaan, ellen ois ollu tuubassa. Näin yleisestikin pätee se, että saan asioita paremmin aikaan ensimmäisen promillen jälkeen. Oisin silti halunnut kirjottaaa sen hyvästi viestin selvinpäin. Sen ois voinu muokata hienommaks. Nyt se oli aika suora. Muistan millä sanalla se alko... Se oli semmonen, et sen lukija huomaa, et joku on tekemässä jotain mikä tuntuu. Tosin huonosti mut tunteva voi myös pitää mua täytenä mielisairaalapotilaana. Voisin jopa kuvitella, ku se tyttö lukee sen aamulla: "Sekopää..."