IRC-Galleria

Tänään piti skrivata 100 merkkiä pitkä juttu siitä, mitä oli tapahtunut aamusta lähtien siihen hetkeen, jolloin olimme saapuneet kouluun. 100 merkkiä on vain pari lausetta. Ylitin sallitun merkkirajan 60 merkillä. Tosin olisin pystynyt lyhentämään tarinaani noin 50 merkkiä, mutta se oli parempi sellaisena kuin se oli. Hölmönä olin tosin kirjoittanut sen verran suoran tekstin, että jos muut olisivat kuulleet sen olevan oikeasta elämästäni, niin olisivat saattaneet ehkä esittää kysymyksiä olenko kunnossa. Teksti ei kuitenkaan ollut tältä aamulta. Joiltain muilta aamuilta. Hetkistä joskus. Kerroin siis tekstini olevan fiktiota. Meni läpi. Pitivät. Ehkä, eikä liikuta. Opiskelemme toimittajiksi, emme kirjailijoiksi.

Seuraavaksi toinen teksti eiliseltä. Eli se, jossa annettiin alku valmiina. Eri tyyli. Kaksi viimeistä kappaletta kirjoitin jälkikäteen koulussa muuten vain. Opettajaa kiinnosti mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja yksi tyttö jäi miettimään tarinan päähenkilöä.