Niin. Kirjotin äsken yhen koulutehtävän loppuun. Kun pääsin koulusta en alottanut sen tekemistä heti vaan pelasin jotain uskomattoman urpoa lentelypeliä. Ajattelin toki koko ajan, että pitäis tehdä jotain niille tekemättömille musiikin teoriatehtäville. Niinpä niin. Ajattelen samaa vielä, vaikka kello on jo yli kasin. Mä en saa itseäni keskittymään niihin tehtäviin. Mä oon niin vitun laiska ja kykenemätön paska näissä vaan itseä koskevissa asioissa, että mä en niitä tänään kuitenkaan tee. En ees alota. Vois vaik pelaa sitä lentelypelii lisää. Vaikka se nimenomaan on ihan vitun paska. Se on kustu. Se ei toimi niin ku pitäis, eikä siinä vissiin voi edes voittaa. Ja sen pelaaminen aiheuttaa hirveen vitutuksen. Hmm... Nyt kun mietin, niin miks mun pitäis ees koskee siihen paskaan. Aina on jotain muuta kuitenki, mitä voi gööraa.
Ongelmat alkaa huomisesta. Opistolla menee varmaan kolmeen + mahdolliset tehtävät himaan. Kun tässä alkaa laskemaan, niin tajuaa, että mä en vaan voi ehtiä tehdä niitä musatehtäviä. Siis vaikka mä oisin ihan uskomaton pro, ni multa loppuis aika kesken. Eli mitä mä teen huomenna? No ainakin mä stressaan huomenna ihan sikana. Tuun olemaan kiree. Ja vaikee. Suoraan sanottuna tosi heikossa kunnossa.
Ja Kotokon Sakuranbo Kiss ~Bakuhatsu da Mo-n~ on hyvä. Sopii mun mielentilaani. Rakkautta ja haleja kaikille ihanille ihmisille... Siis toisin sanoen vaan mulle ja muut haistakoot vaikka homeisen perunan.