Kävin keskustassa, koska tarvitsin uuden pipon. Tuli todettua, että nykyään ei jumavitunlauta valmisteta enää mulle sopivia pipoja. Kiersin sen verran monta paikkaa, et ois voinu kuvitella niistä jonkun tarjoovan mulle sitä mitä haen. Ja oikeestaan melkeen tarjoskin. Ostin lopulta pipon Sokokselta. Ei paras. Mut se oli ainoo mahdollinen. Ois tietty kannattanu ottaa mukaan makutuomari.
Kun olin eksynyt jossain vaiheessa Stockalta Kaisaniemeen, niin päätin lähteä Hakaniemeen. Ajattelin mennä metrolla, koska sehän oli seuraava pysäkki. Loistavaa ajattelutaitoani todistaa se, että kävelin Rautatieaseman metroasemalle ja kun metrossa saavuin Kaisaniemeen, niin mietin, että mites nyt näin, ku piti olla jo Hakiksessa.
Rautiksen asemalla kävi hassusti. Kun huomasin siellä, että myöhästyn laiturilta lähtevästä metrosta, ni ranasin ne rullaportaat alas semmosta leffojen agenttijuoksua ja käännyin alhaalla sinne nurkan taakse sitte katsomaan metron perää, joka pakeni pimeyteen. Jäin mahdollisesti posetusasentoon ja muutenkin liikuin ehkä aika "omistaja" -tyylillä kun olin juuri seikkaillut Stockmannilla. Kuitenkin siinä oli kaks ehkä 14-15v pikkutyttöä, joista huomasin hetken päästä, että ne kuikeloi mua. Sitte vaikka mulla onkin huono kuulo, niin kuulin sen toisen tytön sanovan (+luin huulilta), et "mee nyt puhuu sille". Samalla se töni sitä toista tyttöä ylös siitä penkiltä. Tää toinen piti päätänsä alhaalla ja tähysti varpaitaan. "En mä" Tj. Vähän epäilytti kuitenkin. No ei siinä ollu oikeen muita, josta ne ois voinu puhua. Kävelin pahuuttani vähän kauemmas ja totesin viimeistään siinä, et ne tosiaan seuras mua katseellaan. Vähän ehkä nauratti. Minkäköhän ikäseltä mä sitte näytin niiden mielestä. Pieni ikäero. Tai ehkä niil ois ollu asiaa. Ihan sama. Kuitenkin, kun metro tuli, niin ne oli kahden vaunun päässä musta ja sujahdin sisään sinne omaan vaunuun fiiliksellä, et pääsin niistä eroon. Ja mitä vielä. Ne änkes samaan vaunuun silleen, et se toinen tyttö repi sitä toista mukanaan. Oli vähän outo olo. Ei se toinen sit kehdannu tulla juttelee. Mikä on tietty hyvä. Voin helposti kuvitella kuinka se nyt tilittää kuinka se näki metrossa elämänsä miehen ja kuinka se on hukannu sen lopullisesti ja kuinka kaikki on hirveetä ja kamalaa. Joojoo. Se mitä se näki siellä metrossa oli sen tytön elämän suurin mahdollinen virhe.