IRC-Galleria

Olin aika hassussa kunnossa opistolla. Aamulla eli päivällä paisto aurinko kirkkaana. Otin arskat mukaan kouluun. Ehkä paras veto vuosiin. Mä pidin niitä päässä melkeen koko päivän.

En saanut mitään aikaan Tromibitin hyväksi. Yhden uutisen laitoin STT:ltä sivuille. Muuten vaan kuuntelin musaa ja tuijotin näyttöpäätettä. Oli vaan semmonen mä oon pahoillani, mut en saa mitään aikaan -fiilis.

Kävin syömässä. Siellä oli kolme tuttua yhdessä pöydässä. Mietin ensin, että istunko niiden seuraan vai jonnekkin muualle. Sosiaaliset paineet pakotti kuitenkin istumaan niiden seuraan. Ei ollu mun päivä. Jos ois ollu järkevä syy, ni oisin statementiks istunu yksin toiseen pöytään. XX XXXX XXXX XXXXXXX XXXXXXX XXXXXXX.

Kaks tyttöä lähti siitä aika pian asioilleen. Jäin siihen sitte kaksin tän yhden tytön kanssa. Se jäi istumaan siihen mua vastapäätä, vaikka se oli jo syöny. Jotain se alotti juttelemaan. Oli aika lukkiintunu olo. Se, mitä jouduin huomaamaan oli, että mun mitään tekemättömyyteni alkaa vaikuttaa. Mun puhetaitoni alkaa lähestyä niitä lukion alun aikoja. Jäin kahteen kertaan sen keskustelun aikana jumittamaan noin varmaan puoleks minuutiks, kun en löytäny tarvittavaa suomenkielistä sanaa. Ja tyttö odotti hiljaa. Tajusin vasta myöhemmin, että en katsonu sitä silmiin juuri kertaakaan. Ei pystyny.

Otteeni lipsui eilen illalla ja tän keskustelun aikana reilusti. Jossain vaiheessa huomasin, että alotin kertomaan itsestäni asioita, joita en juuri koko kaupungille huutele. Samalla tajusin, että en oo varmaan vuosiin keskustellu juuri kenenkään ihmisen kanssa samalla tavalla. Pysäytin kuitenkin itseni. Miksi avautua kohtuu vieraalle tytölle, jota en reilun kahden kuukauden päästä näe välttämättä enää ikinä? XX XXXXXXX XX XXXXX. I'm fucked.

Se tyttö kerto, että aikoo esiintyä koulun juhlassa. Se oli ihan mukava tieto. Oon muutenkin halunnu nähdä sen esiintyvän. Harmitti itseä se, että mäki saattaisin haluta esiintyä, mutta en oo menossa. En yksin ja ei mulla oo edes hyviä ideoita. Ja mitä mä muka esittäisin? Kieltäydyin esiintymästä jo aiemmin sen yhden toisen tytön kanssa, koska klassinen kitara ei pysy mun käsissä lavalla.

Se tyttö kuitenkin venaili mua siinä ruokalassa, vaikka sillä oli varmasti muutakin tekemistä. Mulla oli semmonen puolin ja toisin -olo. En mä nyt halunnut, että se siitä vittuunkaan painuis, mutta ei mulla ollu sen kanssa mitään puhuttavaa. Oikeeta puhuttavaa. Sanoin sille, et se voi lähtee. Sit se nousiki pienen painostuksen jälkeen.

Jäin sinne safkaamaan. Päädyin miettimään asioita. Se tyttö oli sanonu asioita, joista olin kyllä jo valmiiksi selvillä. Pienen hetken kuluttua vaan semmonen epätoivonen tuska ja oli pakko laittaa aurinkolasit takas päähän, ettei muut nää mun silmistä sitä, mitä niistä näkee.

Pidin ne arskat päässä varmuuden vuoks loppupäivän. Vielä atk-salissakin hyökkäs mieleen sama tunne ja oli pakko nousta koneelta ja kävellä vessaan kokoomaan itteään. En saanu mitään aikaan koko päivänä. Lähdin menee. "Anteeks, ettei musta ollu hyötyä."