Koko ajan ku aika kulkee eteenpäin maailmasta paljastuu asioita, joista en välttämttä halua olla täysin tietoinen. Ne tunteet, joita mun sydämeni iskee joka hetki tajuntaan on jotain, XXXXX XXXX XXXXXXX. Aina. XXXXX XXXXXX XXXXXX XXXXXX XXXXXX. XXXXX ei pärjää. Oon suoraan sanottuna aika hyvin onnistunu pitämään pääni. Just vaan luin taas jutun, joka riipas syvältä. Eikä se ollu juuri minkäänlainen juttu sinänsä. Tajusin taas vaan jotain. Haluisin nähdä tän maailman eri tavalla.
Mä oon hyvä henkilö kertomaan asioista, joita ei pidä missään nimessä tehdä. Oon tehkää niinkuin sanon, ei niinkuin teen -mallin mies. Mul on pohjaa ajatuksilleni, vaikka mun ajatukset kuitenkin suurimman osan tän maailman ihmisten mielestä lilluukin keltastakin keltasemmassa kusessa. Mä oisin mieluummin vaan sekasin.
Ja mä vihaan virheiden tekemistä. Vihaan kun mokaan. Vihaan olla paska ja siksi en laula karaokea. Paitsi täydessä soosissa, missä kukaan ei missään nimessä kuvittele mun osaavan jotain. Jos taas tiedän, että en jotain osaa, niin en tee koko hommaa. Vituiks vaan kaikki. Mä dallaan polkua, joka on tarkotettu jollekki ihmistyypille, joka ei sovi mulle. Miettikää ihmiset mitä teette, ennen ku teette. Aina... aina... aina...
...ja toki itseäänkin kannattaa ajatella. Pitää. Mut mulle se on tertiaarinen asia.