IRC-Galleria

Solfa. Mä oon realisti. Mä en pääse tota kurssia läpi. Tää kerta todisti sen... taas.

Jo tossa matkalla sinne tunnille mulle kehitty vatsanpohjaan sama tunne ku aiemminkin vuosia sitte. Fyysinen paha olo. Siellä tunnilla multa häipy kaikki voimat raajoista ja mun keskittymiskyky tipahti ehkä jonnekkin nollan tietämille.

Oon ennenkin huomannu, että en saa siitä opettajasta aina selvää, mutta nyt tein lisähuomioita. 1. Kun se maikka sanoo jotain malliin: Lauletaan tehtävä X sivulta Y, niin kuulen ainoastaan sivunumeron. Jos sitäkään. Siinä vaiheessa kun ope ja muut alkaa laulaa, ni mä vasta etsin sitä biisiä mitä ollaan vetämässä. Ja aika harvoin löydän.

2. Mä en tajuu sen open sanoista puoliakaan. Enkä tässä tarkota sitä, ettenkö tajuais jotain musiikin teoriaan liittyvää termistöä, vaan sitä, että sen open puheet on mulle semmosta massaa. Kuulen kyllä suomea, mutten tajuu mistä puhutaan. Eli mä en opi mitään.

3. Kun aletaan tekemään jotain, ni mulle tulee vaan vieläki nihkeempi olo. Meinas nytkin happi loppua tunnin loppupuolella. Sitä ei vaan viitti sanoa, et hei nyt ei kestä. Esitin vaan väsynyttä ja makoilin siinä pöydällä.

4. Mä luen aika perkeleellisen hitaasti. Kun luetaan nuotteja tai rytmejä tai mitä vaan, niin tipun kelkasta saman tien. Sit vaan semmonen "no antaa olla" -ilme kehiin. Enkä taaskaan opi.

5. Poistuessani tunnilta vetelin ensin minuutin ajan happea pihalla ja sit lähdin kävelemään. Hitaasti. Jos mulla ei oo kaikki kunnossa, ni kävelen hitaasti. Usein. Melkeen missä vaan. Ei mikään ongelma kiihdyttää vauhtia, jos tarvitsee näyttää energiseltä, mutta usein ei vaan jaksa. Riippuu mikä fiilis.

Meinasin laattaa tossa kun kävelin himaan. Ei mitään mahdollisuuksia päästä tota kurssia läpi. Ja mulla menee aina viikot pilalle ton takia. Ja mä oikeesti haluisin päästä sen läpi. Ja mä oon luvannu hoitavani ton musapaskan loppuun. Mä en haluu kusta sitä lupausta.