IRC-Galleria

Pari lasia Toroa ja paha väsymys. Ei tänään. Huomenna kyllä.

Kuulin tarinan kahdesta koirasta, joiden kanssa leikin monia vuosia sitten. Molemmat ovat jo kuolleet. Se, mikä niissä oli ihmeellistä oli, että kun se toinen vanhempi koira kuoli vanhuuteen, niin se toinen nuorempi koira lopetti elämisen. Se ei enää jaksanu edes kävellä. Sen kaipaus sitä leikkitoveria kohtaan oli niin suuri, ettei se jaksanu enää. Se sairastu lopulta ja vaikka siltä leikattiin joku kasvain, niin se ei enää jaksanu. Se kuoli suruun. HUOMAA "SE"! Jos eläimetkin kärsii emotionaalisesta tuskasta noin vahvasti, niin huh huh.

Hassu, mutta surullinen juttu: Joku reilu 90v mummo oli eläny niillä perhanan kotiintuotavilla ruokakuljetuksilla. Liikuntakyvytön vanhus. Soittaa Rakel Hiltuselle ja itkee, että "minulle on tuotu tänne 3 kartonkia tupakkaa ja 2 koria kokista, niilläkö minun nyt pitää elää koko juhannuspyhä? Enhän minä edes polta taikka juo näitä soodamehuja". Ja Hiltunen, vanhuksen kaupunginvaltuutettu, eli ei mitenkään liity häneen tää homma sinänsä, lupaa käydä vieraalle vanhukselle kaupassa, kun antaa vaan osotteen. Jeejee. Näin. Joku muu ois varmaan vaan marissu, että syö ne tupakanpurut ja huuhdo alas sillä kokisella ämmä. Mut en mä sitä naista silti oo koskaan äänestäny missään.