"Jos osaa ilmaista tunteita paperilla, niin kannattaa kirjottaa biisejä."
Ehkä. Mut osaan ehkä myös kirjottaa enemmän, ku asettaa kirjottamalleni rytmisen kaavan ja miettiä säveliä.
Ja mulla on vaan huonoja vaihtoehtoja. Tai on vaihtoehto ja se, et ei tee asialle mitään. Joka on musta parempi. Kivempi. Vähemmän tuskanen. Tai sit ei.
Heräsin jostain frendin sohvalta ja ekoiks sanoiks aamulla kielsin sitä näyttämästä niin seksikkäältä, kun panetti niin järkyttävästi. Olin taas ollu humaloimassa. Jos nyt viikonloppuna humalois vähemmän ja paneskelis enemmän. Bileet on aina hyvät, kun siellä on hotteja tyttöjä. Ja okei, hyvää musaa.
Ja pitäis kattoa, et jos jaksais käydä treffeillä. Pitäis ensin vaan löytää joku tarpeeks sopiva kohde. Siedettävä. Ku ei mitään tapahdu ilman tekemistä. Ja alussa ei oo oikeen väliä, et mitkä on lähtökohdat, ku ne on periaatteessa lähestulkoon aina nollat anygays. Harmi, että oon aina vihannu yli kaiken sitä yleistä normaalitapaa, et "lähetään yrittämään". Oisko nyt hyvä kohde? Oisko tää se?
Paskanvitut. Elän niin paljon satumaisemmassa maailmassa pääni sisällä, et en jaksa tollasia. Mulle asiat tapahtuu itsestään. Joskus jossain vaan kaks ihmistä kohtaa. Ja sit plim, olet hypnotisoitu. Ja se8n.
Mut harvemmin se menee noin. Mut joskus. Menee silti.
Ja mä tykkään, kun ihmiset on ilosia ja onnellisia. Ja ite oon tosi harvoin. Ja loppujen lopuks, ku en ite oo, ni en tosiasiassa ajattele muidenkaan onnellisuutta. Kuvittelen vaan ajattelevani. Oon välillä vähän sokee.
Ha haa. It's magic.