En myöhästynyt linjojen yhteisestä palaverista kuin 2 minuuttia. Jee.
En kuunnellut oikeen mitä siellä puhuttiin. Löysin ämppärini musiikkivalikoiman mielenkiintoisemmaksi. Samalla yritin nukkua istuma-asennossa, mutta se oli enemmän kuin vähän hankalaa. Mieluummin olisin maannut pää pöydässä. Lupasin itselleni etten nukahda. Se piti.
Kahden tunnin jälkeen opiston ruokalaan. Vieressä tyttö, jonka yleisestä habituksesta pysty päättelemään, että sillä ois ollu jotain asiaa. Mulla oli kuulokkeet päässä ja vaistomaisesti laitoin käden taskuun ja lisäsin ämppäriin volaa. Käänsin katseen pois. En huomioinut. Söin ja painuin vittuun. Tänne. Ja kohta takas. Miks?
Perustiistai.