Mietin tätä varmaan jo viime jouluina. Koko ajan vaan surullisempi juhla. Vähemmän ihmisiä joka vuos. Kaikki kuihtuu pois.
Ennen katteli eteensä ja odotti, että huominen tuo taas jotain kivaa ja uutta saapuessaan. Nykyään joka aamu on yhtä tyhjä. Illalla kun menee nukkumaan, niin ei tiedä, että herääkö mihinkä päivään, kun kaikki ne on samanlaisia.
Ehkä sen tuhoon tuomitun halun menettäminen oli mulla lopulta huono juttu. Jotenki tulevaisuus, jota ei ollu koskaan tulossa, oli silti parempi ku ei mikään.
Uusimmat blogimerkinnät
- Syö sitä vuotta 31.12.
- If 12.06.
- Loud noises cover the pain 06.04.
- Play it Sam 01.01.
- Hyvää yötä 11.08.
- En katso animuita, mutta 19.11.
- RIP Tero 06.11.
- I forgot the milk 01.10.
- En oo tosissani 09.09.
- Ja se kirkas valo siellä tunnelissa oli taa... 17.08.