IRC-Galleria

Tavallaan vaan osa ongelmaa. Kykenemättömyys. Mun pää kelaa, pelaa, esittää. (Edelmann)

Ois HEO:n loppujuhla parin viikon päästä. Haluisinko tehdä sinne jotain? Like I could.

Ihmiset ei oo kovin erilaisia pohjimmiltaan. Tarvitaan jotain ihan puhtaasti erityislaatusta ollakseen erilainen. Ne on sitte ehkä ne ajatukset. Ja niiden toteuttaminen ja toteuttamatta jättäminen. Oma valinta olla tekemättä asioita, joita haluais... vaiko vaan sitä kykenemättömyyttä?

Esiintyjänä. On oikeestaan helppoa. Sillon kun ei tartte olla oma itsensä. Musta ei ikinä tullu kitaristia osittain senkin takia, että en sen soittimen kanssa vaan kyenny esiintymään. Sen kanssa oli pakko olla yhtä jos siitä halus saada oikeita säveliä aikaan. Ei pelkkä kylmä tekniikka, eikä liiemmälti se hiki, joka nousee pintaan soittaessa naama punasena kolme kertaa tavotteita nopeammin, vaan enemmänkin se kyky soittaa se vihoviimenen, lähes äänetön ja olematon nuotti niin suurella tunteella, että yleisö pidättää hengitystä.

Se.

Tai kyky kertoa ilman sanoja.

...

Beetasalpaajat. Rentouttaa, mutta vie sosiaalisen särmän liikakäytöllä. Onko mulla vaihtoehtoja? Mun sormet ei osu edes kielille.