IRC-Galleria

Jeps. Kirjotin kolumin alle tunnissa. Tipan alle 2000 merkkiä. Kuvatoimituksen kanssa pitää tsekata vielä huomenna, et mitä tehdään. Vaikkei kukaan oo virallisesti edes töissä, vaan koulutuksessa.

Oon tälleen tosi hienosti ottanu tän kuvapuolen huomioon tässä hommassa. Kävi tosiaan niin, että saan Amnestylta kuvia vasta huomenna aamulla. Pitää varmaan sormet ristissä toivoa, että ne on sopivia.

Viis (5) työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa istuvaa eri puolueiden edustajaa oli kaikki sitä mieltä, että siviilipalvelusaikaa tulisi laskea. Tää on merkki siitä, että uudet tuulet puhaltaa.

Niin. Se mun kolumni. Jätin pois puolustuspoliittisen näkökulman ja laitoin ehkä vähän räikeemmiltä vaikuttavammat kommentit, kuin mitä oli tarkotus. Tekstistä saa nyt semmosen kuvan, että ajattelen eri tavalla ku oikeesti ajattelen. Jos mun pitäis sanoa, et monta kuukautta sivarin pitäis olla, ni ehkä sanoisin 10, tai ehkä 11. Ensisijasesti varmaan 10.

Ja mun jutussa on tosiaan informaatiota, jota ei vissiin oo missään muualla ollu. Ei toki, että sitä ei ois ollu saatavilla, mutta kukaan ei oo tajunnu tsekata. En mä sillä STT:lle pääse.

Se jutun kokonaisuus. No se on kohtuu eheä. Heikko kohta on se pääjuttu. Siinä kun ei oikeen oo mitään. Sen alku on tosiaan aikakauslehtimäinen, mutta uutispäätoimittaja hyväksy sen. Sen alun jälkeen ikävä kyllä alkaa perkeleellinen luettelo irrallisia asioita. Vasta jutun puolessavälissä alkaa tulla jonku verran järkevää kamaa. You'll see. Tai jos ette, ni oisko aika tilata uus lehti?

5 vastausta -palsta. Ai saatana! Siinä puol 5 vika vastaaja, eli kokoomuslainen kansanedustaja soitti mulle toimitukseen. Oisin taas varmaan luetellu tässä ison kasan ärräpäitä ja kettuillu sille, että otti niin myöhään yhteyttä, MUTTA! Valitettavasti olin antanu sille alunperin väärän puhelinnumeron. Ei hävettäny ei. Ja arvatkaa mikä numero se oli, jonka olin unohtanu. Oma kännykkänumero. Voin nyt siis virallisesti todeta potevani varhaisiän dementiaa, koska en muista omaa kännynumbaani. Tyhmä mikä tyhmä.

Se nainen oli silti ihan ok sen asian kanssa. Naureskeli vaan, ku myönsin, että oon tosiaan unohtanu oman numeroni. En ollu antanu toimituksen numeroa, ku en kuvitellu päivystäväni siellä siihen aikaan. "Hei ei oo mun pöytä." Joka tapauksessa sain kommentit ja sillä samalla sekuntilla mun koko juttu oli finaalissa. Nyt voin sitte vielä korjata siitä kokonaisuudesta jotain ilmasuja. Eli en.

Menenkö vai enkö mene musiikin teoriatunnille nyyttäreille. Kas siinä pulma. Hmm, mun on kyl pakko käydä siellä joku lähipäivä kuitenkin, jotta saan ilmottauduttua harmoniaoppiin. Jee.

Niiiiiiiiiiin, ja sain kiitokset yhdeltä keskustalaiselta kansanedustajalta siitä, että korjasin sen tekstiä. Fuck yeah!

Opettelis ees ihmiset ny vittu skrivaa. Mä oon niin hyvä, et upt suositteli mulle mun teksteihin ainoastaan, et voisin laittaa yhteen virkkeeseen predikaatin. "Oho." Ja oli mulla lisäks yks epäsuora sivulause. Tein siitä virkkeestä kaks päälausetta ja homma selkeyty huomattavasti.

Ja yht'äkkiä housut jäässä, mirri ajeltu ja muna uunissa. Niinpä niin. Näinhän se menee.