IRC-Galleria

Mul on flunssa ja mua vituttaa, harmittaa ja kyllästyttää. Mun pitäis kirjottaa huomiseks pakina. Kaikkien linjalaisten tekemät pakinat laitetaan esille koulun seinälle.
Tosi kivaa kirjottaa jotain humoristista tässä kunnossa. Kyllä varmaan ton teen,
mut siit tulee huono. Ei varmaan tippaakaan hauska, mut vittumainen saattais onnistua. Hyvää joulua ja haistakaa vittu. Ei oo menos koulun seinälle.

Pelasin korttini väärin. Eilen oli tentti, jossa koko linjalle oli laitettu väärän tentin kysymykset.
Lopputulos: Ei tehty tenttiä vaan mentiin baariin. Join kossua himassa. --> Toveri --> Soul
Kitchen --> joku pizzeria --> linjalaisen kämppä --> snagari

Linjalaisen kämpille tuli myöhemmin yks tyttö, joka lähti sieltä malliin ovet paukkuen, viimeisinä
sanoinaan "nyt riitti", joka oli osoitettu sekä mulle, että yhdelle toiselle jätkälle. Suoraan
sanottuna mietin siinä vaiheessa, että mitä olin tehny. Mietin sitä toki vieläkin. Se toinen jätkä
auko päätään yhestä aiheesta ja mä luulen, että se tyttö kuvitteli mun olevan samaa mieltä
sen jätkän kanssa. Ehkä. Kai. Jotain. Nyt myöhemmin ajatellen mun ois pitäny juosta sen tytön
perään. En voinu tajuta jotain tommosta. Idiootti. Hidas. Kanadalainen viski. Kossu.
Päärynämargarita.

Revin sen numeron myöhemmin illalla sen toisen linjalaisen jätkän antamasta paperilapusta ja
lähetin sille sitte kahden aikaan viestin nukkumaan mennessäni. Sen sanamuodot oli kohtuu
korrekteja. Ei kirjotusvirheitä. Oli harkintaa ennen lähettämistä. Silti en lähettäisi samanlaista
viestiä selvinpäin.

Tapasin sen tytön aamulla sanomatalossa. Menin sen luo ja se sano ettei haluu keskustella
mun kanssa. Mullehan ei tietenkään sanota ei. Tässä tuli sitte se lopullinen virhe. Mä jankkasin
ja jankkasin sitä asiaa et hei, missä vitussa mä oon ees mokannu. Mut ei. Sit multa pääs
semmosia hienoja letkautuksia, jotka ois ehkä voinu jättää sanomatta. Ei hostiileja, mutta
vähintäänkin outoja. Malliin: Mä piinaan sua seuraavat kymmenen vuotta tän asian kanssa.
Tervettä puhetta järkevältä miekkoselta. Kuunneltiin siinä sitte jotain vitun pukumiestä, joka
selitti jotain paskaa ja kirjotin sen puheen aikana sille tytölle viestin, jossa pyysin anteeksi
(mitä, sitä en tiedä) ja pyysin, että jos sillä on tilkkaakaan ymmärrystä, niin se voi valita ajan
ja paikan, missä se voi S E L I T T Ä Ä mulle, mitä oon tehny. Mun on vaikee puolustaa itseäni,
jos en tiedä ees mitä oon tehny perse sentään. Epätoivosta kuitenkin. Tästä päivästä lähtien
se tyttö ei pidä musta enää pätkääkään. Kivat puol vuotta tiedossa lehtilinjalla ens vuonna. Ja
tähän väliin tosiaan, että mä muistan kaiken eilisillalta. Kaiken.

Ja lopuksi yhteisöjen vaarallisuudesta. Tää menee sosiologian puolelle. Siellä Toverissa tentin
jälkeen pääs taas alkamaan semmonen hieno seläntakana paskanpuhuminen kaikessa
komeudessaan. Yks ihminen sanoo jotain, ja koska muut on samassa "jengissä", niin sit on
vaan pakko myötäillä ja "joo, se on niin vitun tyhmä" puheet paranee. Oletko koskaan itse
ollut samanlaisessa tilanteessa? Paskanpuhujien puolella perhaps? Onneksi olkoon. En pidä
sinusta. Ymmärrä se.

Yhteisöissä syntyy ryhmämielipiteitä, jotka voivat olla laidasta laitaan. Jos hyvässä ryhmässä
("jengissä") on kymmenen kaverusta, joista 9 tykkää nussia alle kymmenvuotiaita pikkulapsia,
niin se kymmenes "hyväksyy" sen. Vaikka olisi eri mieltä, niin suurella todennäköisyydellä se
pysyy vaiti. Siinä ryhmässä olo muokkaa niiden kaikkien ihmisten mielipiteitä tavalla, joka on
(saattaa olla) vaarallinen sen ryhmän ulkopuolella oleville ihmisille. Kivaa. Näin maailma toimii.

Oon sitte kovaa vauhtia menossa reputtamaan yhden tentin. 2 tuntia ja sit pitäis osaa jotain.
Enkä oo ees lukenu noista kirjoista ku toisen läpi. Toista oon selaillu. Otsikot ja pari lainausta.
täytyy toivoa, et kysymyksiä tulee 1800-luvul oloista Suomesta, ni osaan ehkä vastata jotain.
Tai sit täytyy vaan yrittää selittää niin perkeleellisesti jotain.

Oli oikeestaan koko illan pieni hedari baarissa. Loppuillasta joku random-äijä suositteli kahta
jekkushottia, et sil pääsee eroon. Paskanvitut. Join viinaa koko illan ja mul on nyt vieläki
hedari. Saatanan saatana.

Tentti tulee menemään vituiks. 320 sivua luettavaa ja neljän tunnin päästä pikkujouluille,
jossa niin paljon viinaa, et huomen vaikee lukee. MIX MIX MIX!!? Vituiks vaan kaikki.

Käärin tänään ensimmäisen lahjan lahjapaperiin. Ihan oma idea toi ostos. Vähäks jee. En
sentään oo täysin oma-aloitteeton idiootti. Ehkä vähän yksinkertanen tosin. Tai en ees niin
vähää.

Mulla on lauantai-iltapäivä ja sunnuntaipäivä aikaa lukea 320-sivunen teos silkkaa paskaa. Ja
sunnuntaina tulee olemaan mehevä herkkuolo, kun lauantai-iltana on pikkujoulut. Joskus
perkele käy viinan kioskominen työstä.

Kirjotin kolmesivusen tarinan puukosta ja palautin sen myöhässä. Sitä ei siis arvostella. Miks
piti ees kirjottaa saatana? Oisin voinu lukee sen sijaan. Mut ei. Tuli inspiraatio parin idean
kanssa. Harmi vaan, et nitten kirjottamiseen meni liikaa aikaa. Oisin viel voinu skrivaa 5 sivuu
lisää, mut katoin ettei kannata, ku on tärkeempääkin hommaa. Hienoo hienoo.

Kuulosti paskalta treeneissä. Hei, huomasin, että linjalaiseni ja entisen lukiolaiseni bändin
treenis on meidän treeniksen vieressä. Jee. She! pitää tsekkaa. Ja treeniksellä haisi paska...
käytävällä.

Pikku-Miskalta loppuu aika kesken.

Lukenu koko päivän. Tai no.... Lukenu.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Ois pitäny mennä kansallismuseoon. En tietenkään viittiny ehtii sinne. Mut lähdin sentään ovesta ulos. Tosin, koska kello oli 12.50 ja siel ois pitäny olla 12.30, ni en sit menny. Lampsin suoraan keskustaan, Stockalle. Mulle ois sopinu niin hyvin joku Ateneum klo 13. Sinne oisin ehtiny ja siel ois ollu mielenkiintosempaa kamaa. Kansallismuseossa on vaan supisuomalaista historiaa. En mä siitä voi skrivaa. Mä haluisin skrivaa jostain... jostain. 15000 merkkiä tarinaa, 10000 merkkiä esseetä tai 5000 merkkiä reportaasia. Repparin voi suoraan unohtaa, ku en ny menny sinne. Essee... Ääh. En mä ees osais. Ilman mitään matskuu. Juuei. Siispä tarina. Tarina mistä? Tarina isästä ja pojasta. Äidistä ja tyttärestä. Elämästä. Menneestä sellasesta.

Mä teen tarinan puukosta. Suomalaisesta puukosta.

Lähetin viikonlopun aikana noin miljoona tekstaria eri ihmisille. Niissä ei ollu vissiin hirveesti järkee. Oli aika highs and lows edellinen viikko. Enempi tosin noita ylivetoja. Hieno viikko oikeestaan.

Tänään oli normipäivä opistossa. Paneuduttiin iskevien otsikoiden väsäämiseen ym. Ja perse sentään, katottiin 2 Juice-dokkaria. Lopputunnista mä goijasin hetken. Niin, ja tietysti samaa aikaa, ku ope yritti opettaa jotain sontaa, ni yritin siinä kirjottaa joululaulua. Sain siitä jonkinlaisen, mut se oli ihan kauhee. Sen alotus oli hyvä, mut sit mä menetin suunnan. Tämä epätoivoinen yritys kai siksi, että kiinnostais saada ton linjan kanssa jotain väsättyä tonne opistoon joulujuhlaan. Kukaan ei oo oikeen hirveesti yrittämässä keksiä mitään. Yhtä tyttöö oon piinannu, et se sais jotain väsää. Kuitenkin on käynyt musiikkiopistoissa muistaakseni suorittamassa samat teoria ku mä, ja ylikin. Soittanu kauan. Sais nyt ees lähtee yrittään.