IRC-Galleria

Samaa ku eilen koulussa. Journalistietiikkaa. Perussetti, että myöhästyin koulusta hiukan.
Heräsin tavallista myöhemmin, koska näin jotain unia läpi aamuyön. Mä en enää muista, mitä
niissä unissa oli, mutta niissä oli mulle tuttuja ihmisiä ja jotain omakohtaista lopullisuuden
tuntua. En kuitenkaan herännyt kyyneliin, vaan lievän pöllämistyneeseen fiilikseen, et hei, on
valosampaa ku normaalisti. Siitä sit kouluun istumaan uskomattoman pitkään kestäville
luennoille. Minimitauot. On se selittäjä-setä oppinu vissiin ilmavoimissa, että suomalainen
kuuntelee yhteen putkeen asiaa seisaaltaan 12 tuntia ilman taukoja ja referoi sen paperille
täydellisesti. No, meil on sentään kohtuu hyvät pehmustetut tuolit. Mun pakarat valitti kyl
vähän, mut onko pakko istua niin huonossa asennossa.

Vittuunnuin taas johonkin. Syödessä yks tuttu linjalainen istu siihen viereen silleen, et se
ilmiselvästi ois mielellään vaihtanu kuulumisia. Katoin sitä vaan sivusilmällä, enkä edes millään
tavalla tervehtinyt sitä. Ois voinu vähän ajatella. Se ei välttämättä ollu kovin mukavaa sille, et
mä en noteeraa sen läsnäoloa ollenkaan. (Ja joku vielä luulee, et mä oon kylmä.) Kuitenkin yks tyttö sattu kysymään iloisesti, et miten mun joulu ja uusvuos meni. Yllätyin ehkä itsekin kuinka
kyllästyneellä ja helposti tylyhköksi tunnistettavalla äänellä vastasin vaan, että "siinähän se".
Piste. Pienen hiljaisuuden jälkeen lisäsin, että rikottiin vessanpönttö, astiasto ja kustiin
roskistulipaloa sammuksiin. Tj. Ja mua vitutti sanoa se. Se minkä onnistuin itselleni
hankkimaan, oli hankala olo olla siinä tilanteessa. Söinki sen ruoan nopeahkosti ja taistelin
sen kuivan, vanhan leivän kurkusta "äkkiä" alas, et pääsen helvettiin sieltä. Ja himaan
kahville. Se kahvitauko on ollu mulle pakotie vittun sieltä koko ton koulun ajan. Ei oo tarttenu
jäädä niiden ihmisten kanssa jauhamaan jotain smalltalkia. Jotain, jonka mä handlaan niin täydellisesti. Mun teot ei hirveesti mun tilannetta paranna.

Kahvilta palattuani en kai jaksanu edes yrittää esittää tyhmää hymyä luokkaan astellessani.
Bisneshymy! Paskanvitut. Helpottaa toki ihmisten kohtaamista jos osaa hymyillä, mutta ku
mulla se tuppaa olemaan se väkinäinen mukahymy. Koska mä oisin viimeks oikeesti hymyilly leveesti jostain viattomasta iloisesta syystä ja ilman viinaa. Ihan ku viina ois joku pakotie
selviämiseen ihmisten seurassa elämässä. Sillon mä kestän ketä vaan. Ja pienessä hiprakassa oon paljon mukavampaa seuraa. Olo riippuu tietysti seurasta. Ei tätä nyt.

Vikalla tauolla viimeistään petti maa alta. Menin sinne aulaan istumaan pehmeelle penkille ja
kuuntelin 20 minuuttia täysin liikkumatta randommusaa ämppäristäni. Ja tuijotin varmaan sen
koko ajan yhtä pientä pistettä siellä aulan nurkassa, jossa oli kahviautomaatti. Ei mitään
kontaktia koko maailmaan enää. En muista missä vaiheessa tuli semmonen fiilis, et oon
oikeesti huolissani itsestäni, mikä on harvinaista. Ku 15 minsaa oli menny ja ois pitäny palata
luokkaan, yks tyttö tais huomauttaa mulle, et luokkaan sieltä. Kai. En noteerannu sitä
mitenkään. Nousin parin minuutin päästä ja raahauduin sinne tunnille. Mä kuuntelin sen sedän
juttuja silleen, että periaatteessa en tajunnu, että luokassa oli muitaki paikalla. Jotain tyhmää asiaankuulumatonta oli taas pakko sanoa.

Oli toi maanantain jälkeinen yö aika karmee. Just semmonen himmee pelkotila, vapina, hikoilu ja tuntu, et on tehny jotain vitun väärin, vaikka en tietääkseni ole. Ainaki muistan vaan pelkästään mukavia asioita viikonlopulta. Siihen lisäks vielä Aitoa menoa ja silleen. Palaillaan vihdoinkin normaalielämään. Kun saisi siitä vielä kiinni.

Pitäis hankkia työharjottelupaikka. Jokainen päivä on helvetinmoista tuhlausta. Pakko potkii itteään perseeseen. Pitäsköhän soittaa Demariin? Siel on kuitenkin suuri osa sitoutumattomia toimittajia.

Menin opistoon tunnille tänään. Kuunneltiin melkeen 8 tuntia harvoilla tauoilla, ku joku setä selitti journalistietiikasta. Onneks sil oli hyviä juttuja. Huomenna samanlainen setti. Mun panostukseni tunnin aikana oli naurattaa muita kysymällä suurempia miettimättä, että saako himassaan kuvata salaa jotain pornofilmiä ilman, että ilmottaa asianosaisille ollenkaan, että se menee nauhalle. Se, mitä tällä on tekemistä journalismin kanssa jäi tietysti miettimättä. Oli kuitenkin mielenkiintosia juttuja siellä.

Vedin sen AJ:n pusakan päälle tänään huvin vuoks. Se oli kyl vähintäänkin mielenkiintonen. En kyl tajuu miten pystyisin käyttää sitä missään vähääkään järkevämmässä mestassa. Ja eipä sitä tuollakaan koko aikaa jaksa päällään pitää. Lahjoittaisko joku mulle miljoonan tai pari, niin ei tarttis miettiä tommosia.

Oli ihan vitun väsynyn olo olla niiden ihmisten seurassa siellä tänään. Sen verran jaksoin, että vastasin kuitenkin tervehdykseen ku se nyt on vissiin aika normaalia käytöstä. Ei nyt ihan mikään täysääliö tartte olla. Koitan vaan pitää kiinni ees jostain lupauksenpoikasesta, jonka oon tehny... Rikon sen kuitenkin myöhemmin. Se on sen verran huono lupaus, että mä hankin itselleni enemmän ongelmia, kuin saan mitään hyvää aikaan. Ehkä semmoset kannattaakin rikkoa.

Nyt on aivan järkyttävä olotila. Ei pysty olee. Koko vartalo tuntuu siltä, et pitäis makaa simmut kiinni liikkumatta jossain pumpulinpehmeässä vuoteessa. Ultimaattinen väsymys ja satutus. Voisin huutaa jotain tuomaan mulle jonkinlaista pelastusta, mutta semmosta tuskin on, ja mun ääneni ei enää kanna.

MiLari rikko vessanpöntön ja The Jormas astioita. Turvenuija kaato vaniljakosanderin sohvalle, ku se on parempaa kankaalla maustettuna. Mun brandy hävisi yön aikana. Samoin tapahtui vanhalle Tallinnan kaupungille. Holsten oli laimeeta. Mulle sopivaa. Vako maistu ylläriylläri vaniljalta. Cherokee-intiaani kiroili ku joku vitun ääliö. Alko vaan huvittaa ku kävelee huoneesta huoneeseen ja kaikki kommentit on tasoa "can't get any shittier than this", pitkitettynä versiona tietysti jatkoa seuraavassa mestassa "except for this shit".

Lähetin tekstiviestejä vissiin aika ihme numeroihin. En muista lähettäneeni kuin yhden, mut oon vissiin lähettäny lähemmäs miljoona. Mä en tästä enää nuorru. Pitäs elää. Oli mukava viinanhuuruinen vuodenvaihtumisjuhla.

Nyt on 2007. Suoraan sanottuna ei kiinnosta just nyt. Pitäs saada safkaa ja unta palloon. Viinaa tarpeeks jo valmiiks.

Oli vähän surullista huomata, että mummilta oli hiukset harmaantuneet ihan siitä viime kerrasta kuin se näin. Nytkin katson valokuvaa viime kesältä, jossa sillä on vielä mustat kiiltävät hiukset. Sillä kuitenkin leikkaa vielä hyvin.

Mulla tuli tosi paljon asioita mietittyä eilen, mutta nyt olen unohtanu ne. Sain joulupukilta kolme levyä ja 2 kirjaa, suklaata ja helvetin kalliin pusakan. Oli ihan mukava jouluaatto. Rauhallinen, ehkä jopa seesteinen.

Maija Vilkkumaan, Samuli Edelmannin ja Jipun levyt. Kaikki oli hyviä. Se Samuli ehkä paras. Siinä levyllä kyllä paras biisi on Jipun sanottama. Maija on aina hyvä. Jippu on tunteisiin vetoavaa, arjen pienistä asioista havainnoituja elämää suurempia huomioita. Pitää mennä Jipun keikalle, vaikka sen vissiin yrittää jumalusko viedäkin. Toivottavasti se ei jumitu perustelemaan kaikkea jollain yliluonnollisella. Tää maailma on kuitenkin ihmisten käsissä.

Tänään vietän perinteistä joulua vanhempieni ja mummini seurassa. Jouluruokaa ja musiikkia.

Kävin tänään aamulla opistoni joulujuhlassa. Meidän linjalta oli ehkä puolet paikalla. Muilta linjoilta saman verran. Laulettiin yhteisjoululauluja. (En laulanut; nuha.) Katsottiin rehtorin ja vararehtorin joulupukkipelleily. Oli ihan rento ja hauska. Lisäksi meidän linjan miesopettaja oli tullut sinne perheensä kanssa. Mukana oli semmonen ehkä 2-3-vuotias tyttö, joka tallusteli koko ajan ympäri sitä kappelia ja ihmetteli, että mitäs täällä oikeen tapahtuu. Tää opettaja sitte juoksenteli sen perässä hassun näkösenä. Siitä näky puoli, jota ei muuten pääse näkemään. Lisäksi se lapsi oli muuten aika hiljaa, mutta siinä vaiheessa kun teologian opettaja kertoi joulutarinan, eli miten Jeesus syntyi, niin siinä vaiheessa se lapsi alkoi nauramaan ja huutelemaan isää ja äitiä. Täydellinen ajoitus. Varmaan hauskaa sillä sillä opettajalla, ku sitä näin häiriköitiin. Ja siellä kappelissa on niin hankalat ääniolosuhteet, että se lapsi tosiaan onnistu hyvin sabotoimaan sitä tarinaa. Ja me tietysti naureskeltiin sitä söpöä pikkulasta.

Viimeseks laulettiin vielä yks joululaulu yhdessä, sitten mentiin joulupuurolle. Juoksin tietenkin ensimmäisten joukossa, jotten joutuisi jonottamaan. Meidän linja kokoontu aika lailla tuttuun pöytään yhdessä. Jotkut oli vähän kärsineen näkösiä. Karaokea eilen. Mul oli semmonen ihan rauhallinen fiilis. Poistuin ekana ja matkalla toivotin sille miesopettajalle hyvät joulut. Toista opttajaa en löytänyt. Kun poistuin ruokasalista, loin vielä katseen siihen pöytään, jossa muut linjalaiseni istuivat. Yks jätkä nosti just päätään ja heilautin sille kättäni hyvästeiksi. Ensimmäistä kertaa hyvästelin jonkun poistuessani ruokasalista. Tuli hyvä fiilis pienstä eleestä. Jos olisi vielä petrannu, niin olisi toivottanut kaikille niille hyvää joulua. Mutta toi riitti mun pieneen maailmaan.

Poistuessani koululta laitoin mp3-soittimestani soimaan Poguesin Fairytale of New Yorkin. Vaikkei ollut lunta, niin tepastelin hiljaa musiikin tahdissa kotia päin. Vaikkei ollut lunta, niin pystyin silti tuntemaan sen mitä joulu oikeasti on. Se on aikaa olla yhdessä läheisten kanssa. Ei siihen jouluun lunta tarvita. Joulu syntyy ihmisestä itsestään.

Kotipihalla vaihtu sitte seuraava biisi soittimesta. Hell's Ditch tasasi ajatukset lähemmäksi normaalia olotilaa. Mitä muuta voi odottaa, kun kuulee ensimmäiseksi:
Life's a bitch. Then you die. Black h e l l...

Olin eilen yhden pitkäaikaisen kaverini kanssa olusella. Oli tosi vapauttavaa olla sen seurassa. Sai olla just niin rennosti, ku vaan viittii. Puhuttiin kaikista maailman asioista. Oli aika hienoja hetkiä.

Tänään oli opiston jouluinen konsertti. Yleisöä oli liian vähän. Tästä syystä dissaan niitä, jotka eivät yksinkertaisesti "jaksa" ilman syytä raahautua paikalle. Ihmiset on harjotellu esityksen yleisölle. Laittanu itteään peliin ja sit kukaan ei ilmesty paikalle. Kuitenkin tunnelma oli lämminhenkinen ja hieno. Ehkä se intiimi fiilis syntyi juuri porukan pienuudesta. Tuli rauhallinen ja hyvä joulutunnelma.

Mulla ei oo hirveen hyvä olo, mutta menen kaverin kanssa "juomaan paljon viinaa".

Huomenaamulla Tamminiemeen.

Ja vittu mä oon kusipää.

Don't give up, don't give up, don't give up.
______Don't give up, don't give up, don't give up.
____________Don't give up, don't give up, don't give up.