IRC-Galleria

Sanoisin, että menen katsomaan korkeakulttuuria tänä iltana?

Joo.

Koska meen dokaamaan poikien kanssa.

En ollu väsyny tänään koulussa, en ollu tänään väsyny koulussa, en ollu tänään väsyny koulussa!

Sillä saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa, että olin koulussa vain syömässä ja heräsin siinä ennen kymmentä, jotta ehdin keskustaan yhteen museoon.

Museo oli jännä. Juttuja siitä miten toimittajat toimi ennen. Sillon ois ollu helppo olla toimittaja ilman, että ois osannu edes kirjottaa kummosesti. Sensuuri toki oli ehkä aika perseestä. Ja mun pitää kirjottaa joku arvostelu siitä museosta. Tosi hyvä juttu, että en kirjottanu sitä heti kun tulin himaan, vaan aattelin kirjottaa sen sitte sunnuntaina... krapulassa. Oon aika tyhmä. Jos ottaa vielä huomioon, et mulla on myös 3 muuta kirjotushommaa tekemättä.

Huomenna ajattelin yrittää pitää hauskaa. Vois juoda brandya pari lasillista. Jostain joku nainen huomiseks.

Vaikka Äiti Amma on kaikkien maailman ihmisten halattavana, niin hänkin tarvitsee jonkun, jonka syliin käpertyä.

Yks kaveri sano mulle vähän aikaa sitten, että "muista, älä koskaan rakastu varattuun naiseen". Ennen kun se ehti muuta sanoa, ni otin jo pultit ja selitin sille, että ottaa järjen käteen eikä törttöile. Ei oo hyvä pelikenttä tehdä virheitä.

Se ties jotain siitä, mistä se puhu ja ties myös sen, että mäkin tiedän. Se pikemminkin vaan totes ääneen kummankin tietämän neuvon. Mä yritin selittää sille ihastumisen ja rakastumisen eroista. Ja joo. Kyllä se sen vivahde-eron ties. Mä saarnasin sille siitä, ettei missään helvetin nimessä satuta itseään, eikä missään jumalan nimessä sitä naista, tai sitte sen naisen jätkää.

Lisäks yritin ehdottaa, että se pitäis kovan linjan esittäis kovaa jätkää, joka ei kärsi heikkojen kuolevaisten tunteista. "Et saatana sano sille mitään suoraan. Et sano, et kysy, et mitään." Real men keep their cool. Toi fraasi on televisiosarjasta, jossa jalkansa loukannu vanhempi poliisi yrittää rauhottaa pikkupoikaa, kun ne on juuttuneet sortuvan tornin katolle. Mut kelasin sitä kohtaa monta kertaa. Se oli hyvä. Se ei vaan oo ihan paras ohje oikeeseen maailmaan.

Mut jos se tyttö ei tiedä mitään, ni se voi olla hyvä. Ei mitään tietoa miten sillä menee sen vanhan oman jätkän kanssa, mut jos siin on vaan jotain pientä vaiheilua, ni sit siihen ois ikävä leikata väliin. Turha rikkoa koko kristallipalloa jos siinä on pieni särö. Mut, mut, mut... Pitääkö sitte antaa itsensä kitua?

Älä rakastu varattuihin ihmisiin. Älä päästä käsistäsi ihmisiä, joista välität.

Noi kaks sotii osittain toisiaan vastaan. Jos toi eka menee vituiks, ni sit toi toka ei oo kiva jotain kohtaan. Tj. Mulla on omat kokemukset noista. Mä oon tehny typeryyksiä, mut mä kuvittelen tehneeni oikeet valinnat ja mulle tuli niistä hyvä olo (lopulta). Ton kakkosen rikkomista omalla kohdalla vapaiden naisten piirissä en osaa perustella itsellenikään.

Pitäisi pystyä perustelemaan itselleen, että on parempi kuin joku toinen...

Meinasin valittaa yhdelle professorille, kuinka se on taas onnistuneesti ensimmäisellä tunnilla kertonut pari asiaa päin vittua ja kuinka se nyt hienosti tuottaa mulle ongelmaa. Se, että mä jonku flunssan ja väsymyksen takia haen jostain opiston aulan infosta itselleni noin 50-sivusen nivaskan jotain ajatus/mielipide/analyysi -tekstejä ja joudun vetämään niistä jotain vitun johtopäätöksiä paperille ranskalaisin viivoin ilman, että olin tästä pakollisuudesta aikaisemmin tietoinen, niin se vaan laittaa ketuttamaan.

Hetkellisen fantasia-ajattelun jälkeen, (jossa huudan sille naama punasena, että vitun huora opettele puhumaan ja etkö vittu saa munaa himassa vai mikä on!?!) huomaan, että ajatukseni eivät ole millään tavoilla järkeviä ja niiden perustelutkin ovat heikoilla pohjilla. Paras perusteluni nojaa jopa siihen, että olen tyhmä enkä ymmärrä suomea. Mikä ei välttämättä ole kovin kaukaa haettua.

Päätin siis rauhoittua ja käydä vittuilun sijaan tunnin jälkeen kysymässä, mitä kaikkea se vaatii sen kurssin suorittamiseen. Tosin vastaus oli, että hae sieltä infosta ne vitun paperit. Joka oli hienoa, koska olin ne jo hakenut... tosin ilman sitä tehtäväpaperia. Mutta ei voinu taas syyttää ketään. Ei se oo sen ihmisen syy siellä infossa, ettei antanu mulle kaikkia tarvittavia papereita. Eikä sen proffan syy, et oon ollu kipee.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

11.27 näen faijani tulevan kadulla vastaan. Otan kädet pois takkini taskuista, irrotan ämppärini kuulokkeet korvistani, korjaan ryhtiäni ja nostan suunpieleni viivasta hymyyn. Vilkutan sille sankarille samalla tavalla kuin olen tottunut kymmenen vuotta sitten kaverini kanssa himani pihassa vilkuttamaan kaikille naapureille. Lapsellinen ja hölmö heilautus. Virnistyshymyllä varustettuna.

15.43 huomaan jo Alppikadun alapäässä, että mutsi kävelee vastaan pitkän kadun toisessa päässä. Punainen käsilaukku erottuu Helsingin harmaasta vielä minunkin heikoille silmilleni. Ei huoleta. Takki on auki, mutta pusakka kiinni. Kädet pois taskuista, ämppärin kuulokkeet pois korvista, ryhdin korjaus, totuttuun tapaan suunpielet sievään poikamaiseen hymyyn ja vielä viimeinen ja hankalin osa: Silmät. Silmät kiiluivat tiukkoina tulenpunaisina viivoina tummien silmäpussien yläpuolella. Jos ihmistä ei voi muuten lukea, niin sitä kannattaa tuijottaa silmiin. Silmät eivät valehtele yhtä hyvin kuin muut ihmisen osat. Avaan silmäni kuitenkin viivoista shoujomangan kuvituksen tapaisiksi ylisuuriksi ja avoimiksi koristesilmiksi. Äidin oma kullankallis ja kiltti ja hyvä poika.

Olin tänään ihan jumissa koulussa. Niin jumissa, että oli ruokalassakin vaan pakko vetää periaatteessa ihan älytön stuntti. Ja meinasin taas feidaa. Satuin seisomaan atk-luokan ovella ihastelemassa taittoryhmän työnäytteitä ja siitä sitten pari askelta siirtyessäni meinasin kaatua suoraan taaksepäin. Sain onneksi ajoissa seinästä tukea.

Ennen kuin tutkiskelin koulun taittoryhmän tekeleitä, otin ajassa askeleita taaksepäin. Kävin Alppilan lukion sivuilla tutkiskelemassa vanhoja Apropoo-lehtiä ja arvioimassa niiden taittoa. Ja ylläripylläri. Pidin näkemästäni suunnattomasti. Ne lehdet, joissa olin mukana ja varsinkin ne, joissa oli vastaavana opettajana Tuulikki Alsta, näyttivät suorastaan upeilta. Tuli vaan mieleen kuinka hienoa silloin aikoinaan oli olla mukana tekemässä niitä. Ja se taitto. SE TAITTO!!!

No niin no. On siellä jotain pikkuvirheitä, mutta suorastaan niiden lehtien ulkoasu on saatu tosi hyvin kasaan. (Ja huomio, ne PDF-tiedostot ei vissiin ole edes lopullisia, vaan jotain korjaamattomia vedoksia) Ja sit tajusin, et ekassa lehdessä taitto oli yksin yhden tyypin vastuulla. Mun hyvä kaveri. Tärkee semmonen. Oltiin sillon nuoria. Oi aikoja. Ne lehdet vaan on graafisesti hienoja. Juttujen tasosta ei voi sanoa samaa. Varsinkaan mun jutuista. Mut ei ihme - jotain lukioaikana kirjotettua tekstiä. Meillä oli sillon ihan vapaat kädet ja me myös käytettiin niitä. Muuallakin ku kylppärissä. Ja sillonkin kirjotin paremmin fiktiota ku kunnon faktalehtikamaa. Tosin täytyy pitää mielessä, että siinä vikassa lehdessä se, ei niin siihen hommaan paras naisopettaja, sensuroi mun jutun. Ja siit lopusta tuli ihan paska. Muuten se on hieno. (Ja kaikki tietty kaikessa naiiviudessaan.)

Mä kaipaan eniten sitä tunnetta. Sitä ku tehtiin. Oltiin viattomasti innoissamme. Oltiin yhtä porukkaa. Mä antaisin melkeen kaiken, että saisin ne ajat takasin. Ilman kaikkea sitä tätäkään tekstiä tuskin ois tässä - olemassa. Siellä historiassa on mulle henkilökohtasesti tärkeitä asioita. Ja ihmisiä.

Ajat ja ihmiset muuttuu...

Lupasin, nimenomaan lupasin, että kirjotan jonku kivan, ilosen jutun ystävänpäivästä yhelle ryhmälle. Jos ois jättäny lupaamatta, ni tän vois kusta. Tai oon oikeestaan jo kussu tän valmiiks. Nyt korjaan enää virheitä. Sen mitä voin. Eli alan kirjottaa, enkä saa kunnon valokuvaa. Tai useampia, joita nimenomaan piti olla. Ja hyviä kuvia. Puusa ei diggaa huonoista kuvista. Ja hyviä kuvia ei pysty ottamaan ku joku 1337fotari. Vitut.

Kuvittelin, että saisin hyviä kuvia kahden tietyn henkilön avulla, koska niitä vois laittaa tekemään vaikka mitä kivaa yhdessä (viatonta kivaa), mutta kun soitan tälle toiselle, niin JUMALAUTA SE ON JOSSAIN VITUN KUOPION VITUN KIRKON KELLOTORNISSA!!! SAATANAN SAATANA!!!

No siel oli kuulemma sentään hyvät näköalat. Niin hyvät, ettei se tuu tänään Stadiin. Ja hyvä, et sil oli hyvät näkymät, koska mulla ei oo jos luon katseen huomiseen.

Ja oon viel hiukan heikossa kunnossa. Päähän ei enää onneks satu. Aivot oli vähän jäässä opistolla ja puhuminen ei oo kurkun takia kivaa. Helpottaa silti. Ei oo oikeen voimia mihinkään. Silti. Elämä voittaa.

Ja sit pitää käydä sen yhen naisen kaa vihdoinki siellä kahvilla. Sen yhden niitten miljoonien tyttöjen joukossa.

Oon niin kipee, et en pääse tänäänkään vissiin mihinkään. Ois pitäny mennä kavereiden kaa kattoo Virgin Oil Companyyn DJBB:tä. Nyt en pääse. En oo ees ollu VOC:ssa koskaan ennen, et missaan sit senki. Tai, oon ollu siellä tiloissa sillon, ku se oli vielä Latour. Hieno paikka sillon. Semmoset puitteet, et paha mokata kokonaan vaikka uusiski ulkoasun.

En haluu olla kipee. Viime yöki oli taas perseestä. Ei onneks yhtä paha ku edellinen. Ja mun ois pitäny olla kahdessa paikassa bilettämässä eilen. On vitun kiva missaa kaikki kiva tälleen.

Näin äsken Britney Spearsin seksinauhan. Tai osan siitä, koska en halunnu kattoa sitä loppuun. Se oli kahden yksityishenkilön kotivideonauha staattisella kameralla, jossa oli ihan tavallista kömpelöä parisuhdeseksiä raskauden jälkeen, eikä mitään pornoa. Mua rupes vaan vituttaa, että sen pitää olla esillä. Sympatiat Britskulle jos se ei haluu tommosia julki. Muaki vituttais ihan sikana. Ja kaikille maailman naisille tiedoks. Kevin on ihan vitun flegmaattinen ja paska sängyssä. Naurakaa sille jos tapaatte.

Ja sitte vielä, siitä miten tää nauha innosti mua... Joo... Se innosti mua niin paljon, et tuli hirvee hinku päästä p... p... p... pelaamaan Jagged Alliance 2:ta. pOrnO on olemassa ihan erikseen ja se on kivaa.

Koska oon maannu koko päivän, ni on joutunu miettimään asioita. Tuli mieleen, että näin tässä pari päivää sitten - vai oliko se eilen - unen, jossa olin parhaan ystäväni kanssa baarissa ja siinä loppuillasta kun se alko olla aika juovuksissa ja kuvittelin vieväni sen himaan, ni se heräs. Se katso mua silmiin ja kerto vihasesti kuinka oon nykyään ihan kusipää, joka pettää kaikki ja jota kukaan ei siedä. Heräsin samantien sen jälkeen. Ei ollu ihan kiva aamu. Makasin parit minuutit vielä sängyssä miettimässä, mitä olin just nähny.

-Mul on huono olo. Toisko joku kiltti ihminen mulle kupin kuumaa kaakaota?

Viime yö oli niin paska ettei mitään rajaa. Jossain vaiheessa herää siihen, et meinaa tukehtua. Rintaa painaa niin perkeleellisen tuskasesti, et tekis mieli huutaa jos vois ja sairas jano, mut tietää, et juominenki sattuis, ku kurkku on santapaperia. Makasin sit jossain sikiöasennossa ja pitelin rintaani siinä X määrän minuutteja, et helpotti vähän. Sit pysty taas nukkuu. Ei hirveesti naurattanu. Pikemminki pelotti. Semmoset tuskat.

Nousin sängystä ylös kasilta ja ajattelin lähteä kouluun, mut siinä vaiheessa ku kello oli puol 10, ni tajusin, ettei siitä tuu mitään. Ei paljoo kyenny ees kävelee. Hidas toiminta lihaksissa. Ja aivoissa. Menin takas nukkuu.

Mun piti mennä tänään Night Life rockiin kattomaan inttikaverin bändiä. Oon nyt missannu kaikki sen keikat viimesen puolen vuoden ajalta syistä tai toisista. Semmonen lievä ketutus taas lähettää sille, et en oo pääsees. Luulee koht ettei kiinnosta. Deathia naisvokalistilla on kuitenkin aina kiva seuraa. Thraciar ja Enochian Crescent Night Life Rockissa tänään. Menkää jos nappaa. Thraciar on lajissaan ihan hyvä. EC:n keikalla oon joskus saattanu kävästä vuonna kärrynpyörä.