IRC-Galleria

Tänään ja huomenna bileet! Ja viina!

Definitions:
a cleaning woman = a hooker, that cleans

Tein sen, minkä ehdin. Sisältö on ammattibändin promosivujen ja oman typeryyteni ja kusipäisyyteni yhdistelmä. Asiat eivät siis ole miltä näyttävät. Ite tein, ei voi hävetä.

Sivuilla on linkki muidenkin HEO:n lehtijournalismin linjalaisten sivuille. Niitä kannattaa tutkia. Ne ovat yllättävän hyviä. Omani on juosten kustu. Niitä kannattaa ihan oikeesti tsekkailla. Vaikkei ensinäkemältä kiinnostaisikaan, niin sieltä voi tehdä löytöjä. Ne ihmiset niiden sivujen takana on mielenkiintosia ja mukavia. Niillä on tarjottavana erialista näkökulmaa. Koskaan ei kannata ylläpitää putkinäköä vaan olla AVOIN uusille ajatuksille.

Jotain jäi mieleen. Yhdellä tytöllä oli sivuillaan lause: Jokainen kirja on lukemisen arvoinen. Tiedostan tämän, mutta miksi, MIKSI mitkään kirjat ei pysy mun käsissä. Miksen pysty lukemaan tekstiä ja ymmärtämään, mitä luen. Ei mulla koskaan mitään keskittymishäiriötä ole todettu, mutta epäilen itseäni hyvin vahvasti. Jos vaan ois todisteita siitä, että korvien soiminen tuhos multa jotain elämästä. Ois ees joku syy, jota syyttää. Nyt sitä vaan pitää itseän laiskana ja tyhmänä.

Eilen illalla sain aikaan hyvän fiiliksen ennen nukkumaanmenoa. Vikat biisitkin, joita kuuntelin oli eurobeattia, joka on heräämismusaa. Päätin, että kun herään, on perjantai, ja mulla on hyvä päivä ja hymyilen ja oon ilonen ja odotan, et pääsen tekemään jotain kivaa kivojen ihmisten kanssa. No niin...

En meinannu päästä ylös sängystä. Päätin olla koulussa klo 10 ja pääsin sinne vasta 15 vailla 11. Nettisivujen vika korjaus. Pelastetaan se, mitä pelastettavissa on. Olin väsyny. Ei lainkaan se olo, jossa menin nukkumaan. Kun loppupäivästä esiteltiin tunnilla nettisivuja, että mitä kukin oli saanut aikaan, ni en esitelly omaani. En ollu laittanu sitä ees nettiin vielä. En oikeen ilman passuja niitä sinne ollu laittaas. Ja kysyä en viittinyt. Sen verran sain fudastua itteäni perseelle, että kysyin ne opelta tunnin jälkeen ja heitin ne nettiin. Turhaa.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX, vaikka duunaisin mieluummin nytkin jotain chicksiä. Joojoo. Kattokaa niiden opistolaisten sivuja. Ne on hienoja. Ja siellä mun sivujen yhteystietojen alla.

Missasin Arvin. Se ois varmaan ollu jännä. Kuitenkin se, että sain nukkua arkipäivänä puoli kahteentoista oli aika lailla menetyksen arvoista. Tai ei... Ei voi tietää.

Luovutin nettisivujen kanssa. Väännetään kaikki sitte vaan layereilla ja vähät välitetään näkyykö oikein. Ja sisältö... no niin. Sitä pitää vääntää. Jostain. Sain kuitenkin jotain aikaan. Mutta ei vaan pysty mainitsemaan kaikkea, mitä on joskus tapahtunu. Viinapulloja on tyhjennetty ja keikkaliksat hävitetty. TPP, paras bändi maailmassa. Jos vain näin oliskin...

Mitä annettavaa mulla on jos motivaatio on mallia "no joo"? Mietin tässä äsken, että mulla on ollu elämässä ehkä kaks naista, tai tyttö ja nainen, jotka on jaksanu potkia mua perseelle. "Nyt teet!" Ja sillonkin kun olin ihan paskana ja lähdin jo kädet nyrkkiin puristettuina painumaan vittuun koulusta, niin se toinen nainen juoksi perään, tarras käteen ja kysy, et mikä on. Ja parin minuutin päästä minä ok, mieli hyvä ja matkalla kuuntelemaan jotain bilsan maikan löpinöitä. Ne molemmat chicksit on nykyään jossain muualla. Toista saatan nähdä joskus. Sillä on jätkä, kuten ennenkin, mutta tää on hyvä jätkä. Tai tätä jätkää en oo nuollu.

Oulu on paska maa. Joojoo. Mä tiesin sen jo. Ei mitään uutta. Ei liittyny mihinkään. Sähköpostitkin on hanurista. Geneerisen valittamisenkin voi toki tehdä hienosti. Mut ei jaksais.

Mulla meni tänään ehkä puoltoista tuntia aikaa hukkaan sen takia, etten keksiny miten yks maailman yksinkertasin kymmenen sekunnin homma toimii. Enkä kysyny keltään mitään. Koska oon kunigas. Jeps, nimenomaan kunigas, enkä kuningas. Se siksi, että kaikki idiootit, jotka kirjottaa ylväästi aina johonki, että ne on kuninkaita onnistuu sörssimään niin, että lopputulos on kunigas. Monessakohan punkassa toi intissäkin oikeen luki? Vähintään joka toisessa...

Aattelin antaa olla noiden nettisivujen kanssa. Jos ei, ni ei. Opettaja tuli kysymään pärjäänkö mä ja vastasin vaan, et joo, mutta ei vaan jaksa. En viittiny kysyä miten yks toinen homma toimii. Sen selvittämiseen menikin sitte vaan suunnilleen loppupäivä.

Oli kokous opiston nettiprojektista. Mä keskityin juomaan kahvia siellä. Ja kuuntelemaan musaa. Tänään ainoastaan kolme kuppia kahvia. Saa luvan riittää. Jossain vaiheessa jaksoin ottaa kuulokkeen toisesta korvasta pois ja yrittää keskittyä. Tultiin aiheeseen, johon mulla oli idea. Ja niitähän sai ja nimenoman piti esittää. Kelasin, et antaa olla. Ei tota tarvita. Tarvittavat sanat sen idean esittämiseen ois kyllä muodostunu jossain mun aivojen pimeillä vyöhykkeillä, mutta ite ääni kuoli mun huulille. Forget it, it's useless. Mä olin muutenki nukahtanu jonnekkin Ibizan auringonlaskuun.

Jotain rajauksia tohon projektiin tuli. Tehkää näin, eikä tästä saa poiketa. Siinä vaiheessa kirjotin lakonisesti muistilapulle toiseks ainoan muistiinpanon: "Kaikkea vastaan." Hyvä hyvä. Juuri näin. Parasta tossa on, että mulla ei oo edes jaksamista mitään vastaan. Eikä syytäkään, mut mun suonissa virtaa veren sijasta kusi. Tai ainakin päässä.

Valmis. 7 sivua paskaa. Ihan uskomattoman surkeeta tekstiä, johon tiputtelin väliin vaadittavia viittauksia käsiteltyihin asioihin. Tähän ois pitäny varata vähintään 4 päivää. Ja alottaa käymällä siellä lipaston kirjastossa. Yli kymmenen tuntia silti 'bout väänsin, että eiköhän toi oo tossa. Nyt on aika huojentunu olo. En rupee korjailee. Menkööt virheineen. Paskasta ei edes saa kultaa.

Viides kuppi kahvia. Selkää särkee. Vois ehkä istua paremmassa asennossa. Oon paneutunu Anna Politkovskajan murhaan aika syvällisesti viime tuntien aikana. Johtopäätöksiä: Jenkit on nössöjä (ja kusipäitä). Neuvostoliitto on vielä olemassa (ei ne samat vaikuttajat sieltä mihinkään oo kadonnu). Vittu mitä ylläreitä.

Saan ton huomiseks valmiiks helposti. Jos proffa tosiaan haluu ton rivivälillä 2 ja 3cm marginaaleilla, ni mulla menee 7 sivua tekstiä yli vaaditun määrän. Fiksuna alan karsia omia aineistojani, enkä käsittele niitä.

Enkä oo ees kirjottanu hirveetä diipadaapaa. Enkä mee teoriatunnille. Eikä torstaina oo soittotreenejä. Voi alkaa odottamaan sitä viikonloppua. Mä haluun jo johonki.

Mundy - Vox Patris Caelestis

Mä kärsin samoista ongelmista ku Kekkonen 80-luvulla. Toisena päivänä muistaa ja toisena ei. Keksin eilen paljon asioita, mutta nyt en enää muista, mitä ne oli. Mä keksin jotain. Mä muistan sen. Yhdistin elämästäni kaikki pienet johtolangat ja sain niistä mahdollisen ratkaisun aikaan. Muistan nyt vaan Petri Gerdtin ja valokuvat kaverin luona. Mulla oli ehkä kaikki palat kohdallaan, mutten muista niitä enää. Sen muistan, että kun suljin silmät, niin en nähny enää mitään muuta ku jotain sairaita liikkuvia kuvia, ihmisiä, jotka potkii päähän. Oli pakko käydä vähän liikkumassa, että pääs nukkumaan. Blackout.

Mun on pakko alkaa etsimään hyllystä vanhoja valokuvia itsestäni. Onko jotain, mitä en oo kaikkina näinä vuosina tajunnu? Suljinko mä vaan kaiken pois mielestäni?

Just nyt muistan yhden asian, joka hämmästytti mua eilen. Sitä en pysty käsittämään. Täysin perustelemaan. Valehteletko jos siitä on jotain hyötyä?

---

Mä toimin paineessa ihan hyvin. Seuraavaks kolme sivua lipastotekstiä. Kaveri muistutti joskus, että pelkkien otsikkojen lukeminen auttaa hätätapauksessa. Onneks HS:n arkistoista näkee sekä otsikon ja jutun kärjen. Jos tekisin tän homman hyvin ja oikein, ni menisin lipaston kirjastoon lukemaan vanhoja lehtiä, tai hätätapauksessa kustantaisin 10€ per 25 juttua HS:n arkistoista kokonaisuudessaan. Hintaa tulis vaan paljon, koska haluisin lukea enemmän.

Mä osaan kirjottaa diipadaapaa. Sen todistin viime lipastotehtävässä, jossa kirjotin niitä virkkeitä, jotka ei tarkottanu mitään. Sain 2/5. Tästä jos sais ees saman. Jos nyt sais ton edes valmiiks. Ana Tuiskua vaan loputtomalla luupilla ja tekstiä syntyy ku hurmiossa. Kaikki tässä on vaan tuomittu jo valmiiks epäonnistumaan. Ei uutista voi kusettaa. Tai ei nimenomaan pidä.

Luin eilen omia muistiinpanojani ja huomasin reunahuomautuksen, johon olin kirjoittanut "uutinen on ihminen". Jäin miettimään sitä, koska tajusin, etten enää osannut avata sitä itselleni. Se tais olla mun oma ajatus. Se, jota en sanonut ääneen kun proffa kysyi jotain asiaankuuluvaa. Ei mitään uutistekstiä. Journalismilla ei ole ihan hirveenhurjasti tekemistä filosofisten pohdintojen kanssa. Tai... Journalistiikka enemmän joo. Journalismi --> kyllä, tilanneriippuvaisena.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. That's the way it goes.

---

Palo taas käämi koulussa. Leikittiin Dreamweaverilla. Olin päättänyt, että puoliltapäivin himaan tekemään kirjotushommia. Odotin, että sankariopettaja ois opettanu yhden jutun, ni mun ei tartte sitte käyttää miljoonaa vuotta sen hokaamiseen myöhemmin. Ja sit siinä klo 11 se ilmottaa, että mennäänpä aikasemmin syömään tänään. Nyrkki pöytään. Kiitos vitusti. Näkökenttä värjäytyy punasella. Yksin syömään. Kaikki muut vittuun. Hyväpäivä.

Kyllä oli onnistunu päivä. Puolikuolleesta tilastani johtuen en saanut kysyttyä oliko kukaan lähdössä Pressiklubille. Mä ite halusin sinne, mutten ois jaksanu lähteä yksin. Nyt en sit kysyny keneltäkään oliko kukaan menossa. Mitä luultavimmin oli. Se olis ollu nimenomaan järkevää lähteä sinne tilaisuuteen. Tai vähintäänkin parempi idea, kuin potea jumitusta sunnuntai-iltana. Vika päivä ilmottautua. En oo menos. Kiitos tästä Meske.

Leikittiin Dreamweaverilla. Näppärä ohjelma. Lapsille. Mitään ei tartte osata. Paitsi ehkä jos oman nimensä osaa skrivaa, ni se on siinä. Oon leikkiny sen verran koneilla elämässäni, että keksin kyllä ennen pitkää miten ohjelmat toimii, eli mulla ei oo hirveitä ongelmia tollasten kanssa. Opin silti arvostamaan hyviä opettajia. Semmosia rauhallisia, jotka ei strebaa jos porukka ei osaa. JP oli ihan paras siinäkin. Tälläkin sankarilla omanlaisensa, mutta ihan hyvä tyyli.

En osaa koodaa pätkääkään. Enää. Mä osasin koodaa ihan vitusti (eli ihan hiukan vissiin) sillon, ku ekaa Winukkaakaan ei paljoo vielä ollu liikkeellä. Dos-maailma. Quickbasic: Mallia veryvery basic. Osasin mä silti sillä interaktiivisia standalone-ohjelmia tehdä. Eli jotain viivoja yms, jotka reagoi kaikkeen tj. Vähäks jee. Tekstipelin ois voinu sillon vähintäänkin bygää. Harmi etten osannu juuri kirjottaa sillon. Jollain ala-astetaaperoilla on yleensä hölmöt jutut.

Tein ne tehtävät puolivalmiiks vasurilla. Haperoin, koska rutiini puuttu. Enkä seurannu opetusta - unisesta tilasta taas kiitos. Jossain vaiheessa kuulee vaan jonku sanovan jutun, joka vaan laukasee taas kaiken. Puolitäydellinen kontrollinmenetys. Tekee mieli iskeä pää miljoona kertaa seinään. Teki mieli kirota joku kaupunki niin vittuun, ettei mitään rajaa. Toki järki muistutti, ettei sillä kaupungilla ollu mitään osaa eikä arpaa asiassa. Tajusin eilen, ettei jotkut asiat vaan toimi kiitos mun ajatusmaailman. (Vaihtaisin jos voisin. Ihan tosissani. Tää on ihan paskaa.)

Tein loput tehtävät hirveessä vitutusitkupotkuraivaritilassa ja jätin kyselemättä atk-opettajalta, että mites nyt niitten elokuvien kanssa siellä netissä. Kymmenellä megalla ei saa mitään aikaan. Jos on yhteensä tuhat megaa käytettävissä, niin kyllä siitä pitäs riittää. Myöhemmin toi.

Pitkästä aikaa sai muistaa, miltä nää tunteet tuntuu. En itse asiassa ennen eilistä edes arvannut itsestäni tätä. Tän takia mä suosittelen kaikille ihmisille melkeen kaikissa tiloissa carpe diem -mallia. Varauksilla. Ittensä satuttaminen on vaan tyhmää. Carpe diem on umpikulunu fraasi. Käytän mieluummin mallia: "Tee se ääliö! Tee se!" Tai jotain. (Tää ei oo sulle, jos luet tätä. Just sulle. I'll back u up bitch. Whatever u do. Tai yritän ainaki.)

Lähdin kiireellä sieltä koulusta. Vatsassa perhosten sijasta sirkkeli. Alkanu jo pikkuhiljaa olla tuttu tunne. Mulla on luultavasti vatsahaava ennen ku täytän 30. Jalkojen tila ihan loistava. Jos ei ois ollu munaa (tai just nimenomaan olis), ni oisin tipahtanu polvilleni sinne Alppikadun ylämäkeen ja jääny siihen jumittamaan. (Se näyttää muuten jännältä, ku ihminen tipahtaa velttona maahan.) Halusin johonki purkamaan patoutumiani. Mulla meni noin reilu neljä tuntia saada kone toimimaan. En istunu ekaan kahteen tuntiin. Paitsi sillä välillä ku söin pikasesti. Toi odotusaika teki ihan hyvää. Ehdin rauhottua. Jonku verran.

Mun pitäis tehdä iso homma keskiviikoks. Se vaatis hyvin tehtynä mahdollisesti kirjastoissa ramppaamista ja helvetillistä pohjatyötä. En oo päässy ees alkuun. Huomenna ois mus. teoriatunti, joka heikentää keskittymistä. Se on vissiin pakko perua. Taas. Ihan uskomattoman tyhmää. Se homma menee vituiks. Kaikki. Just nyt. Tuokaa mulle viikonloppu ja viinaa. Ei välttämättä. Ihan pehmee sänkyki kelpaa. Ja mun motiivit illoissa kaikkien sekoilujen syynä on, etten haluu hyvien hetkien päättyvän. Luojan kiitos mäkin väsyn joskus.

Tehkää joku tää mun homma mun puolesta. Mä kusin tän. En saa omia juttuja yleensä muutenkaan valmiiks. Ainoo, joka niistä hyötyy ois minä. Mä tartten järkevämmän motiivin. Mua pitää nimenomaan käyttää. Sanoa, että voisitko tehdä tän. Mä mieluummin autan muita ku itseäni. Vaikka vuosien ihanien kokemusten takia mulle on tullu paha tapa vastata kaikkeen ihan ekaks ei. Sentään jotkut jo ymmärtäny, ettei se oo mun lopullinen varma vastaus. Mulla on erillinen harkinta-aika. Eilen vielä vakuuttelin, etten stressaa koskaan mistään. Suuri minä. Nyt alkaa pikkuhiljaa kasaantua liikaa painoa hartioille.

Tästä jää nyt puuttumaan väitöskirjan verran tekstiä. Jossain menee raja. Senkin varmistin itselleni eilen. Opin jotain. Uutta jopa. Äsken pirahti kännykässä muistutus, että "huom: Pressiklubi ilm. vika päivä". Ei harmita. Ei. Koita nyt tässä tilassa alottaa tekemään jotain helvetin paskaa.

Allegri - Miserere
110db äänenvoimakkuus / 2 metrin päässä

Mun pitäis pitää yllä tätä sivustoa. Noi munapäät, jotka tätä pitää kopioi mun ajatuksia. Onneks mulla ei oo munaa tohon. Eikä radioääntä. Mulle riittäis täydellisempi kirjotuskieli, jolla pystyis kirjottamaan paremmin lausunnan mukaan.