IRC-Galleria

VITUN VAALIAVUSTAJUUS!!!!!!!!!!!!!!!! HALUUN VIINAA LAUANTAINA!!!!!!!!!!!!!

Kävin ostamassa talous- ja sosiaalihistorian pääsykoekirjan. 500-sivua. Maailmanhistoriaa. Vähän jännitti, kun tuli semmonen tunne, etten välttis pidä kirjottajien tyylistä. Paha lukee tekstiä, josta ei pidä. Toivotaan, että siitä tulee hyvä kakku, kun vähän taputellaan.

Ois voinu lähtee viinimessuille. En menny. Tapaan saman kaverin, jonka kanssa kävelin keskustaan vielä myöhemmin tänään. Meen Vantaalle ja jos jossain on bileet --> oon paikalla. Kävin Alkossa sitä varten. Randy tarttu mukaan.

Kävellessäni himaan keskustasta mua vastaan tuli tyttö. Huomasin sen ihan viime sekunnilla ennen kun se ohitti mut. Se itki. Se huomas mut suunnilleen samalla hetkellä, kun mä sen. Kasvoilta paisto semmonen säikähdys, että joku, joka sen tietää huomas sen siinä kunnossa. Mulla oli kuitenkin arskat taas päässä ja kasvoilla täysin ilmeetön ilme. En kääntäny edes päätäni sen suuntaan, eli se luultavasti luulee etten huomannu sitä. Eikä me edes tunneta. Se käy vaan samalla musiikin teoriatunnilla ku mä. Pitää vilkasta sitä silmiin ens kerralla. Hymyillä lämpimästi.

Se tilanne oli semmonen, että oisin herrasmiehenä tarjonnu sille (kankaista) nenäliinaa jos ois semmonen ollu mukana, ja jos oisin huomannu sen tytön aikasemmin ku siinä sekunnin sadasosa ennen ku se käveli ohi. Muistakaa kaikki maailman miehet: Pidä mukanasi A I N A TULTA ja KANKAINEN NENÄLIINA. Pitäis jätkien ymmärtää kyllä, mikä sinne puvun etutaskuun kuuluu ja miks. Ja jos ei snaijaa, niin vetäkööt käteen.

Tapahtumarikas päivä tämäkin. Käytiin treeniksellä ja ihan oikeesti soitettiin jotain. Hurjei!

Eilen oli ihan hauskaa opistolla. Istuttiin siellä kuuteen asti kaks tyttöä ja mä. Olin vetäny ihan liikaa kahvia. En pystyny enää keskittymään mihinkään. Vaikee lukee ja kirjottaa. Oltiin menossa Om'puun. Muut ihmiset oli siellä kasilta, mutta nää kaks tyttöä halus jo heti kuuden jälkeen. Ihan hyvä veto, että tytöt päätti lähteä laittautumatta baariin, mutta mä nauroin, että pakko päästä käymään himassa. Ja nauroin, että mulla menee puoltoista tuntia valmistautumisessa. Ei huono arvaus. Mulle meni tunti 25 minuuttia.

Baarissa istuttiin ja juteltiin. Tisseistä tietty jossain vaiheessa. Tytöistä tyttöjen kanssa. Kaikille miehille tiedoks, että kyllä niillä naisilla on vaan paljon vaikeempaa. Tämä ei edes ole sarkasmia.

Yks tyttö muisti jutun, jonka olin kerran sanonu sille aikasemmin huppelissa. Se oli ollu semmonen vahinko, lipsahdus. Tyttö sano, ettei se unohda. Jouduin selittämään. Ja selitin hyvin. Ja jopa pystyin illan aikana demonstroimaan sitä asiaa käytännössä, josta puhuimme.

Baarissa oli tv, joka oli päällä. Sieltä tuli urheilua. Valitin, että tv passivoi. "Laittais nyt ton pois päältä", sanoin. En tarkottanu sitä. Koska sieltä töllöstä tuli naisurheilua, niin sain hyvän tekosyyn katsella sitä silloin, kun mulla ei ollu mitään sanottavaa. Seurasin sitä aika paljon loppujen lopuks. En osannu keskustella. Pakotie.

Städäriin. Minne muuallekaan niiden ihmisten kanssa. Tarjoilin illan aikana kaikille. Meni rahaa ihan saatanasti. Käteinen loppu ja maksoin kortilla. Ja join helvetisti.

Jorattiin tanssilattialla. Tai riehuttiin. Miten sen nyt ottaa. Oltiin sekasin. Löysin itseni taas huoraamasta. Hirvee ongelma mulle, ku siellä oli yks söpö tyttö, joka on semmonen rauhallinen ja varovainen. Se ei oikeen hirveesti digannu mun menosta. Muilla tytöillä oli hauskaa kun sekoilin. Kai... Multa meni muisti pahasti. Mut oli helvetin hauska ilta.

HEOlaisten kanssa on vaan aina hauskaa baarissa. Varmaan ois muuallaki. Harmi oikeestaan, etten tunne niitä kovin hyvin. Ja kohta en niitä enää nää...

Olin aika hassussa kunnossa opistolla. Aamulla eli päivällä paisto aurinko kirkkaana. Otin arskat mukaan kouluun. Ehkä paras veto vuosiin. Mä pidin niitä päässä melkeen koko päivän.

En saanut mitään aikaan Tromibitin hyväksi. Yhden uutisen laitoin STT:ltä sivuille. Muuten vaan kuuntelin musaa ja tuijotin näyttöpäätettä. Oli vaan semmonen mä oon pahoillani, mut en saa mitään aikaan -fiilis.

Kävin syömässä. Siellä oli kolme tuttua yhdessä pöydässä. Mietin ensin, että istunko niiden seuraan vai jonnekkin muualle. Sosiaaliset paineet pakotti kuitenkin istumaan niiden seuraan. Ei ollu mun päivä. Jos ois ollu järkevä syy, ni oisin statementiks istunu yksin toiseen pöytään. XX XXXX XXXX XXXXXXX XXXXXXX XXXXXXX.

Kaks tyttöä lähti siitä aika pian asioilleen. Jäin siihen sitte kaksin tän yhden tytön kanssa. Se jäi istumaan siihen mua vastapäätä, vaikka se oli jo syöny. Jotain se alotti juttelemaan. Oli aika lukkiintunu olo. Se, mitä jouduin huomaamaan oli, että mun mitään tekemättömyyteni alkaa vaikuttaa. Mun puhetaitoni alkaa lähestyä niitä lukion alun aikoja. Jäin kahteen kertaan sen keskustelun aikana jumittamaan noin varmaan puoleks minuutiks, kun en löytäny tarvittavaa suomenkielistä sanaa. Ja tyttö odotti hiljaa. Tajusin vasta myöhemmin, että en katsonu sitä silmiin juuri kertaakaan. Ei pystyny.

Otteeni lipsui eilen illalla ja tän keskustelun aikana reilusti. Jossain vaiheessa huomasin, että alotin kertomaan itsestäni asioita, joita en juuri koko kaupungille huutele. Samalla tajusin, että en oo varmaan vuosiin keskustellu juuri kenenkään ihmisen kanssa samalla tavalla. Pysäytin kuitenkin itseni. Miksi avautua kohtuu vieraalle tytölle, jota en reilun kahden kuukauden päästä näe välttämättä enää ikinä? XX XXXXXXX XX XXXXX. I'm fucked.

Se tyttö kerto, että aikoo esiintyä koulun juhlassa. Se oli ihan mukava tieto. Oon muutenkin halunnu nähdä sen esiintyvän. Harmitti itseä se, että mäki saattaisin haluta esiintyä, mutta en oo menossa. En yksin ja ei mulla oo edes hyviä ideoita. Ja mitä mä muka esittäisin? Kieltäydyin esiintymästä jo aiemmin sen yhden toisen tytön kanssa, koska klassinen kitara ei pysy mun käsissä lavalla.

Se tyttö kuitenkin venaili mua siinä ruokalassa, vaikka sillä oli varmasti muutakin tekemistä. Mulla oli semmonen puolin ja toisin -olo. En mä nyt halunnut, että se siitä vittuunkaan painuis, mutta ei mulla ollu sen kanssa mitään puhuttavaa. Oikeeta puhuttavaa. Sanoin sille, et se voi lähtee. Sit se nousiki pienen painostuksen jälkeen.

Jäin sinne safkaamaan. Päädyin miettimään asioita. Se tyttö oli sanonu asioita, joista olin kyllä jo valmiiksi selvillä. Pienen hetken kuluttua vaan semmonen epätoivonen tuska ja oli pakko laittaa aurinkolasit takas päähän, ettei muut nää mun silmistä sitä, mitä niistä näkee.

Pidin ne arskat päässä varmuuden vuoks loppupäivän. Vielä atk-salissakin hyökkäs mieleen sama tunne ja oli pakko nousta koneelta ja kävellä vessaan kokoomaan itteään. En saanu mitään aikaan koko päivänä. Lähdin menee. "Anteeks, ettei musta ollu hyötyä."

Niin soita mulle numeroon 0202020202.

Ja tyttö, joka tota mun Trombit-ryhmää johtaa tykkää varmasti siitä, että tuhlaan aikaani täällä galtsussa, vaikka ihan just pitäis olla opistolla.

Ja mä heräsin bilevaatteet ja valot päällä, mutta kuitenkin ihan omasta sängystä.

Oltiin Städärissä. Ja mä meinasin kuolla ihmetyksestä ja kauhusta ja ihastuksesta, koska siellä sattu illan aikaan soimaan J-POPPIA!!! Mitä vittua oikeesti?!?! Hinoi Teamin King Kong... joka soi mulla nytkin taustalla... enkä tosiaankaan oo koskemassa autoihin vielä pariin tuntiin... ja mun päähän sattuu ihan perkeleellisesti... tais unohtua se veden juonti eilen.

Jotain ihan oikeita huomioita kun ehdin, jaksan, viitsin.

Se huomattiin jo lukiossa. Jos vedän sen kokonaisen kahvipannullisen, niin hypin seinillä kuin apina. Mun liikkeistä ja teoista tulee pahimmillaan yhtä harkitsemattomia ku nousuhumalassa. Siispä oli aika helvetillistä koittaa keskittyä tohon juttuun, joka piti kirjottaa. Lopulta hetken kirjottamisyrittämisen jälkeen Romanoon tapaamaan yhtä banjonrynkyttäjää.

Isoon-R:ään saapuessani ovesta takanani ilmestyi tuttu naama. Silti eri, jota odotin. Vähän myöhemmin ilmestyi myös toinen turpa, jota en odottanut. Sai sitä tinapillinlutkuttajaa odottaa taas aivan saatanallisen kauan. Melkeen 15 minuuttia. Siinä ajassa päätin pyrkiä eroon kahvitutinoistani ja tilasin kaljaa... eli ronkeloa. But who gives a fuck. Olin muutenkin kuin humalassa tai kokkelissa.

Se TPP:n biisilistan työstö veny ja veny. Ja kaikki homot jauho jostain. Oltiin kaikki tultu tekemään omia asioita ja kaikilla suunnitelmat vituilleen. Mun piti päästä vielä himaankin sieltä. Eiku mustaa valkoselle ja ideoita lauteille. Päästiin kuitenkin eteenpäin ja lopulta kasassa oli lista biisejä, joilla pärjää parisen tuntia.

Se tilanne oli kuitenkin niin vitun runkkarimainen, että ennen ku pääsin pois sieltä, olin jo polttanu hyvin vahvasti maustetun sätkän ja lopulta sain vielä kyrvänkin suuhuni. Ihanaa. Ja sit vittuun.

Matkalla ämppäri soimaan ja groovee kamaa kehiin. Kävi melkeen ku tulomatkalla, eli 'bout tanssahtelin ja pyörähtelin pitkin Kallion katuja. Parit spinnaukset ja tanssiaskeleet ku jostain Twin Peaksista. Ja tämä kaikki mitä luultavimmin kiitos Endurolle viime viikolta... vai edelliseltä. Vitut, nyt pitää vielä yrittää rakentaa toi mun skrivaus huomisaamuks. Toivottavasti se tyttö tosiaan oikolukee sen. Noi Trombitin jutut on täynnä tarkistamatonta kamaa ja siellä on vaikka mitä kieli- ja kauneus- ja hankaluusongelmia. Muttttttttttttta. Huomenna vasta puol yheks opistolle.

Tänään kasilta koululla. Eli joskus 15 yli. Ei onneks ihan justiinsa, ku tota verkkolehteä tehdään. (Tai teen ja teen.)

Aamu oli vittumainen. Meni joku 10 minsaa aikaa, ku päässä alko jumittaa ja se hidasti. Sille on syynsä ja mä en sille mitään voi. Koulullakin oli siinä aamupäivällä ihan seis olo. Jossain vaiheessa rupesin katteleman ympärilleni, että mä en oo enää oikeen kiinni todellisessa maailmassa. Ajatukset poukkoili samoilla aalloilla ku saippuasarjat.

On ehkä vähän hankala tehdä mitään ideointia, kun mulla näyttää olevan tää ongelma keskittyä ihmisten ympäröimänä. Pyörittelin tuntikausia peukaloita siellä. Kun en pysty muuhun, niin selaan STT:tä ja toivon, että sieltä tipahtais jotain kivaa. Sit skrivaan siitä jotain, et näyttäis, että mäkin teen jotain. Tänään kirjotin just yhden semmosen pikku-uutisen. Siitäkin mulle piti yhden tytön erikseen huomauttaa. En ollu reagoinu siihen, vaikka olin sen STT:ltä kyllä bongannut. Huomiseks sentäs pitäis kirjottaa oma ideoima juttu. Sen oon silti keksiny alunperin netistä ja tottakai himassa yksin askarrellessa.

En oo vielä alottanu kirjottamaan sitä juttua. Kun pääsin himaan joskus klo 1 päivällä, menin suoraan nukkumaan. Nyt oon pikkuhiljaa nousemassa ja kello on neljä. Ja pää on ihan kohmeessa. Tänään pitäis tehdä miljoona musiikinteorialäksyä lisäks ja mennä teoriatunnille. Ja paskat. Lupauduin tapaamaan jo eilen näkemään kaverin tänään klo 7, ettei mun vaan tarttis mennä sinne tunnille. Mut toi juttu pitäis kirjottaa. Se onnistuu onneks kyl pikkuhiljaa. Teen siitä sen mitä pystyn, kun en alkuperäsiin suunnitelmiin kyenny. Ja se Reumaliiton nainen oli tänään vastannu mun sähköpostiin. Sain siltä sentäs pari tiedotetta. Niistä syntyy jotain.

Haluun panee.

Tänään osa ihmisistä oli taas ihan täpinöissä. Yks tyttö ois voinu lähteä himaan, mut se päätti jäädä opistolle, ku siellä on hauskempaa ku olla himassa tekemässä jotain muuta. Jeps. Toi on tuttu tunne. Suorastaan toivon, että mullaki ois sama tunne. Muistelen lämmöllä niitä aikoja, kun istuttiin Alppilassa toimituksen kanssa pitkiä iltoja joskus seitsemäänki asti. Ja oli hauskaa. Ja tunnit päätty oikeesti neljältä. Ja vielä opettajakin istu meidän kanssa yli oman työajan... Alsta... Pakko lukee joku sen kirjoista joskus.

Joku tais tänään päästää ilmoille toteamuksen, että omaksi huviksemmehan me tätä hommaa teemme. Saattaa hyvin olla. Mut miksei mua huvita?

Kaipa sitä jotain oppii. Nainen, joka on vastuussa yhden tapahtuman tiedotustilaisuudesta ei koskaan vastannu mun sähköpostiin. Okei, ellei se nyt tänään yöllä sitte innostu aiheesta. En nyt välttis mee sitä ihan hirveesti syyttelemään. Kuitenkin noihin tiedotustilaisuuksiin on usein hyvä ilmottautua TARPEEKS AIKASIN. Mut hei, meidän nettilehti potkastiin käyntiin vasta tänään. TOSIN, mikään ei ole estänyt pohjustamasta tätä jo kuukausia sitten.

Ja joo. Enpä paljoo saanu aikaan koululla. Korjasin virheitä ja yritin fiksata ulkoasua, kun siitä kyseltiin. "Tää tälleen jooko?" Joojoo. Kyllä sen ehkä saa siinä Dreamweaverilla näyttämään joltain, mutta vittu ja vitun vittu ja vielä vittu sentään, ku se kama ei vaan näy samalla tavalla selaimella.

Selailin STT:n uutisia ja ylläriylläri, niitä tulee koko ajan. Loppujen lopuks päädyin siihen, etten koske uutisiin, ellei ne oo TOSI ISOJA tai, että ne on paikallisia, eli Stadilaisia. Tosta linjasta täytyy vielä keskustella erikseen ryhmän kanssa. Jos haluis vaan uutisoida uutisia sokeena, ni meillä olis koko ajan poistumassa kamaa arkistoon. Uus juttu per 5 minsaa. Eiei.

Ja se Trombit-radio. Voi jumakauta, kun tavallisellakin radiokanavalla joskus kyllästyy siihen samojen biisien kierrättämiseen, mutta helvetti sentään, näillä radiopeeloilla oli ehkä noin 45 minuutin soittolista. Joka tunti suunnilleen samat biisit. Jotain rajaa. Ja se nauraminen ja huutaminen niin, että uloslähtevä ääni säröytyy. --> Amatöörit. Mutta mitä mä oon arvioimaan. Tee itte paremmin homo. VAIKKA SAATANA TUNTUU SILTÄ, ETTÄ TEKISINKIN! Mut se riehuminen pois. Pronto. Biisilistat --> Uusiks. Äkkii. Huomenna jatkuu.

Mä tuun opistolle syömään ja valun luokkaan. Kaikilla hirvee streba ja muutenkin hektinen fiilis. Ja minä. Mä haen kahvia ja alan selaamaan Iltistä. Mitäs sitä tänään ja mitäs tässä. Normi päivä. Vois mennä nukkumaan.

Pitäis keksiä jotain kamaa kirjotettavaks. Päädyin päivittämään oman ryhmän sivuja ja metsästämään virheitä. Ihan semifiilis. Semmonen istumaolo. Mikään kiire mihinkään. Taidan varmaan skrivaa juttuja himassa.

Tää Trombit ei oo mulle hyvä juttu. Ei oikeen pysty keskittymään esim. niihin musateorialäksyihin, joita on vitusti ja joihin pitäis paneutua ajan kanssa. Ja tuotin yhdelle naiselle pettymyksen, kun piti raahautua koululle. Ois vaan ollu some other time, some other place. En voi nähdä sitä edes lauantainakaan, vaikka alunperin piti. Ja monesko kerta tää on, kun mulle "ei sovi"?

Tänä aamuna heräsin. Harmi, että olisin ehkä mieluummin jäänyt ihanaan unen fantasiamaailmaan... tai sitten ei, koska näin jotain vitun älytöntä painajaista läpi yön.

Tänään alkoi HEO:n Trombit. Eli se tarkottaa, että oon opistolla aamulla tai illalla. Tai jossain muualla riippuen vaikka mistä. Syö aikaa aika hyvin. Sit pitäis viel tehdäkin jotain. Tai vähintään käyttää aivoja. Ei pysty.

www.trombit.net
FM-taajuus 103.1 Stadin alueella.

Siellä voi antaa palautetta ja siellä pitää antaa palautetta. Oma palaute tolle radiolle oli, että pystyin kuuntelemaan sitä noin 15 minuuttia tänä aamuna. Muuten alko mennä heeeemot! Ei vaan voi jaksaa kuunnella juttuja jostain Viagrasta kymmeneltä aamupäivällä. Mä saan ihan tarpeeks tietoa siitä tuotteesta omaan sähköpostiinki. Mut se Trombit... Voi siellä olla jotain ihan hauskaakin.