IRC-Galleria

Jostain syystä palo just sekunti sitten käämi. Meinas koko koneen näyttöpääte sirpaloitua. Vittu mä haluun nukkuaki joskus. Vitun tyttö. Ei voi olla noin paljon energiaa. Kamoon.

Klo 1 Hakaniemessä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä mun kommentti kaverille oli mainio. "Meidän suunnitelmaa vaivaa pieni suunnittelemattomuus." Oltiin menossa sunnuntainayönä keskustaan, nähtävästi, ja mitään tietoa minne oltiin oikeesti sitte siellä menossa ei ollu. Paitsi ois tietty voinu mennä Chäppäriin tapaamaan Vasankaria. Ja mitkä mestat ois ollu auki? Tilannekatsauksen jälkeen päätettiin lähtee himaan. Voidaan vetää se keissi joku toinen kerta. Tää oli vaan aika ainutlaatunen tilaisuus, ku just oltu tsekkailemassa ääniä Roihuvuoressa. Ja niskat aika jumissa. Ja mua väsytti aika perkeleellisesti. Ja Om'pussa oli vissiin Paleface käymässä. Ja vielä lisäks Roihuvuoressa satuin näkemään MoonTV:n entisen pokeohjelman miesjuontajan.

Ja se Om'pun DJ oli jossain niin tajunnan räjäyttävissä aineissa ettei mitään rajaa. Ensin mä ajattelin, että se on vaan kehittäny helvetin taidokkaan ja mietityn shown, mutta ku sitä tarpeeks katteli ja kuunteli, oli vaan pakko todeta, että se jätkä oli jossain ihan muissa maailmoissa. Ja okei, helvetin hyvää kamaa se kyllä heitti. Harvoin tulee baarissa spontaanisti taputettua DJ:n spiikeille. Tai no, ei ne enää mitään spiikkejä pelkästään ollu. Höpötteli ihmejuttuja ja lauleskeli biisien välillä ja aikana. Jeejee. Uudestaan.

Nyt väsyttää. Ei juotu niin paljoo, et ois ollu krapula tänään. Silti ei just pystyny, jaksanu, kiinnostanu mennä koululle sovittuun aikaan. Enkä siis menny. Enkä missannu mitään. Kävin syömässä ja sanomassa, et meen tänään johonkin ja huomenna helvettiin ja sit jotain. Mä en just nyt jaksais, mut meen kuitenkin keskustaan. Jotain siellä. Tai ainakin ostan uudet kengännauhat.

Oon nyt ollu kello kuudesta hereillä ja ysistä alkaen vaaliavustajana. Viel meen illalla laskee ääniä.

Jotain on opittu. 1 Rullatuolit on hankalia. 2 Suomessa on ihmisiä, jotka ei esim. osaa kirjottaa ollenkaan. 3 En mä tiedä.

Ja oon hymyilly naamani tärviölle. Mul on ollu asiakaspalveluhymy viis tuntia naamalla. Ja kaikki mummot rakasti ihan vitusti. Ja kaikki nuoret tytöt katteli, että oih, kuinka ihana ja kiltin näkönen poika. (Vitsi heiiiii!) Just se hymy, jota mä väläytän aina kun ohitan tätejä kadulla. Ei järkkärihymy vaan kilttipoikahymy. Sori vaan maailma, mut menetin viattomuuteni joskus vuonna pyörä.



-Mut tänään vaaliolut.

Kun tajusin sössineeni, eli toisin sanoen muistin, niin tottakai teki mieli korjata asia. Ja sen voin sanoa, et ois vaan pitäny pysyä niissä alkuperäsissä ideoissa. Joku vitun kukkapuska tai sit se suklaarasia lahjapaperiin käärittynä "anteex"-kortilla höystettynä. Tää idea, jonka toteutin... Ei vittu. Ei enää koskaan näitä helppoja vaihtoehtoja. Mä teen kaiken päin vittua jos kyse on asioista, joita harrastetaan ihan oikeessa elämässä.

Halusin johonki rauhalliseen mestaan, jotta voin soittaa yhden puhelun ihmiselle, jota oon kiusannu. No Romanoon siis. Hain tuopin. En koskenu siihen. Just ideana, että voi suoraan sanoa, etten oo litkiny tippaakaan. En sitte miettiny sitä, että ku jollekki ihmiselle soittaa puol kymmenen lauantai-iltana, niin se perusoletus on, että soittaja on gänässä. Ja mitä vitun väliä enää. Sössin sen puhelun muutenkin. Huono linja kaiken lisäks. Tyttö oli jossain, mis oli melua. Sain kuitenkin just ja just pyydettyä anteeks, mutta kun suljin puhelimen, niin eka ajatus, että "sepä meni taas vitun hienosti". Katselin silmissäni filminpätkää, jossa kävelen kadulle ja isken sen kännykän miljoonan newtonin voimalla katukivetykseen ja se räjähtää tuhannen pillun päreiks. MIKS MULLA ON KÄNNYKKÄ, JOS EN TEE SILLÄ MITÄÄN???!!!??? Ei vituttanu ei.

Tapasin kuitenkin yhen kaverin, joka poikkes syömään mun seuraks Isoon-Ärrään. Se oli juonu aikasemmin, mut ei enää jaksanu. Join sen yhden tuopin. Sit mentiin spåralla niillepäin, ja jatkoin siitä yksin Arabianrantaan päin. Mulla oli ideana mennä tuijottamaan vettä yksin ja miettiä asioita. Vituikshan sekin meni.

Pelkään kovia ääniä pimeessä. Eikä mulla oo pään sisällä koskaan hiljasta. Pääsin kuitenkin tuijottamaan ihan kivan näköstä koskea, mutta se ääni oli semmonen, et omia ajatuksia ei kuullu. Painuin vittuun sieltä. Ja kiitos Helsingin kaupunki, kun pitää laittaa suljettua aitaa ihmisten kävelyreiteille ja sitte joutuu siinä vesisateessa kiipeilemään paskasilla kettingeillä ja tangoilla.

Kävelin. Kävelin. Ja kävelin. (Ja tää on oikein kieliopillisesti tää kirjotustyyli. Toi alku siis. Ns. tyylikeino.) Ihan jossain siinä kävelemisen alkuvaiheilla mä vielä sain aikaan ajatuksia itsestäni, mutta lopulta kaikki meni turhaks. Tajusin, etten osaa vastata itselleni edes helvetillisen yksinkertaseen kysymykseen. Tajusin, etten oo täysjärkinen. Eikä mikään ylläripylläri.

Siinä vaiheessa kun tajusin ajattelevani imperfektissä, mulla palo käämi. Pointti oli, että ei se ollu ajattelua - se oli kerrontaa. Mä en enää osannu ajatella. Eli kävelin paskavittusäässä jossain vitun KumpulaKäpyläEksymis-akselilla, eikä siitä ollu mitään hyötyä. Vaan kävelin. Ku koko vitun homman pointti oli ajatella. Ei harmittanu. Ei tosiaankaan.

Jos joku ois soittanu mulle, ni oisin huutanu siihen puhelimeen, että haista vittu, äläkä soita enää ikinä näin myöhään. Tai sit en. Aina ensin korrektisti tai muuten vaan ilmeellä. JA OISINKO HALUNNU OLLA MISSÄ TAHANSA MUUALLA, KU EKSYKSISSÄ JOSSAIN VITUN VITUSSA KESKELLÄ LAUANTAIYÖTÄ SELVINPÄIN YKSIN!!!!! Mut tää on just, et miks mulla ees on kännykkä. En mä sitä käytä. Koska mä oisin viimeks soittanu jollekki ihmiselle ja ehdottanu jotain... Itse asiassa en juuri koskaan. Kiitos XXX. Joskus jotain muuta ku viinaa? Tai ees sen lisäks? Tai sit ees sillon, ku mullekkin sopii... ja muille... ja paikka, josta kaikki nauttii? Vitut. Ei mun kavereista muutkaan kai osaa ajatella.

Pääsin vihdoinkin lähelle himaa. Kattelin, että on maailma muuttunu niistä ajoista, ku olin pieni. "Tostakin sai ennen Porscheja." Ei enää. Kotitalossa hissiin eksyttyäni vilkasin itteäni peilistä ja kuva oli jännä. Olin ikääntyny 60 vuotta. Suoraan sanottuna aika harvinaista nähdä itsensä totuudenmukasessa valossa. Kun pääsin sänkyyn, yritin ajatella jotain muuta ku vittua. Nimenomaan sitä sanaa. Jos uni vaikka tulis. Jos sitä heräis vaik aamulla, et pitää lähtee töihin. Ei siitä mitään tullu. Rauhotuin vähän, mutta lopputulos oli, että hajosin vaan fileiks. Siinä ois ollu kerrankin oikee mä elävänä nähtävillä. ...Sit mietin vaan, et enää noin kaks kuukautta. Siitäki kuukaus muualla. Mut eihän se mua auta. Senki jälkeen pakko liikkuu vaan eteenpäin. Vissiin pakko hankkii joku promoduuni jos muutenkin koko ajan vetää teatteria.

...mä oon taas sössiny keskiviikkona. Voisko olla vika kerta? Pliis...

Tein eilen päätöksen, että puoli yhden aikaan selvinpäin Baarikärpäseen lähteminen varmasti soseesssa olevien frendien mukaan ei oo hyvä idea. Aika uskomatonta. Olin ihan viime sekuntiin asti lähdössä, mutta sitte kun katsoin itseäni peilistä, huomasin, kuinka väsyny olin. Ei mitään järkee - en mee.

Huomenna aamulla klo 8 Roihuvuoressa vaaliavustajana. Olen tehnyt periaatteellisen päätöksen, että kun en eilen ollut bilettämässä - vaikka hauskaa oli muutenkin Vantaalla - niin tänään lähden jonnekkin illalla, mutten juo itseltäni aivoja narikkaan. Enkä toivottavasti viivy neljään asti. Enkä haise viinalta aamulla. Enkä...

VITUN VAALIAVUSTAJUUS!!!!!!!!!!!!!!!! HALUUN VIINAA LAUANTAINA!!!!!!!!!!!!!

Kävin ostamassa talous- ja sosiaalihistorian pääsykoekirjan. 500-sivua. Maailmanhistoriaa. Vähän jännitti, kun tuli semmonen tunne, etten välttis pidä kirjottajien tyylistä. Paha lukee tekstiä, josta ei pidä. Toivotaan, että siitä tulee hyvä kakku, kun vähän taputellaan.

Ois voinu lähtee viinimessuille. En menny. Tapaan saman kaverin, jonka kanssa kävelin keskustaan vielä myöhemmin tänään. Meen Vantaalle ja jos jossain on bileet --> oon paikalla. Kävin Alkossa sitä varten. Randy tarttu mukaan.

Kävellessäni himaan keskustasta mua vastaan tuli tyttö. Huomasin sen ihan viime sekunnilla ennen kun se ohitti mut. Se itki. Se huomas mut suunnilleen samalla hetkellä, kun mä sen. Kasvoilta paisto semmonen säikähdys, että joku, joka sen tietää huomas sen siinä kunnossa. Mulla oli kuitenkin arskat taas päässä ja kasvoilla täysin ilmeetön ilme. En kääntäny edes päätäni sen suuntaan, eli se luultavasti luulee etten huomannu sitä. Eikä me edes tunneta. Se käy vaan samalla musiikin teoriatunnilla ku mä. Pitää vilkasta sitä silmiin ens kerralla. Hymyillä lämpimästi.

Se tilanne oli semmonen, että oisin herrasmiehenä tarjonnu sille (kankaista) nenäliinaa jos ois semmonen ollu mukana, ja jos oisin huomannu sen tytön aikasemmin ku siinä sekunnin sadasosa ennen ku se käveli ohi. Muistakaa kaikki maailman miehet: Pidä mukanasi A I N A TULTA ja KANKAINEN NENÄLIINA. Pitäis jätkien ymmärtää kyllä, mikä sinne puvun etutaskuun kuuluu ja miks. Ja jos ei snaijaa, niin vetäkööt käteen.

Tapahtumarikas päivä tämäkin. Käytiin treeniksellä ja ihan oikeesti soitettiin jotain. Hurjei!

Eilen oli ihan hauskaa opistolla. Istuttiin siellä kuuteen asti kaks tyttöä ja mä. Olin vetäny ihan liikaa kahvia. En pystyny enää keskittymään mihinkään. Vaikee lukee ja kirjottaa. Oltiin menossa Om'puun. Muut ihmiset oli siellä kasilta, mutta nää kaks tyttöä halus jo heti kuuden jälkeen. Ihan hyvä veto, että tytöt päätti lähteä laittautumatta baariin, mutta mä nauroin, että pakko päästä käymään himassa. Ja nauroin, että mulla menee puoltoista tuntia valmistautumisessa. Ei huono arvaus. Mulle meni tunti 25 minuuttia.

Baarissa istuttiin ja juteltiin. Tisseistä tietty jossain vaiheessa. Tytöistä tyttöjen kanssa. Kaikille miehille tiedoks, että kyllä niillä naisilla on vaan paljon vaikeempaa. Tämä ei edes ole sarkasmia.

Yks tyttö muisti jutun, jonka olin kerran sanonu sille aikasemmin huppelissa. Se oli ollu semmonen vahinko, lipsahdus. Tyttö sano, ettei se unohda. Jouduin selittämään. Ja selitin hyvin. Ja jopa pystyin illan aikana demonstroimaan sitä asiaa käytännössä, josta puhuimme.

Baarissa oli tv, joka oli päällä. Sieltä tuli urheilua. Valitin, että tv passivoi. "Laittais nyt ton pois päältä", sanoin. En tarkottanu sitä. Koska sieltä töllöstä tuli naisurheilua, niin sain hyvän tekosyyn katsella sitä silloin, kun mulla ei ollu mitään sanottavaa. Seurasin sitä aika paljon loppujen lopuks. En osannu keskustella. Pakotie.

Städäriin. Minne muuallekaan niiden ihmisten kanssa. Tarjoilin illan aikana kaikille. Meni rahaa ihan saatanasti. Käteinen loppu ja maksoin kortilla. Ja join helvetisti.

Jorattiin tanssilattialla. Tai riehuttiin. Miten sen nyt ottaa. Oltiin sekasin. Löysin itseni taas huoraamasta. Hirvee ongelma mulle, ku siellä oli yks söpö tyttö, joka on semmonen rauhallinen ja varovainen. Se ei oikeen hirveesti digannu mun menosta. Muilla tytöillä oli hauskaa kun sekoilin. Kai... Multa meni muisti pahasti. Mut oli helvetin hauska ilta.

HEOlaisten kanssa on vaan aina hauskaa baarissa. Varmaan ois muuallaki. Harmi oikeestaan, etten tunne niitä kovin hyvin. Ja kohta en niitä enää nää...

Olin aika hassussa kunnossa opistolla. Aamulla eli päivällä paisto aurinko kirkkaana. Otin arskat mukaan kouluun. Ehkä paras veto vuosiin. Mä pidin niitä päässä melkeen koko päivän.

En saanut mitään aikaan Tromibitin hyväksi. Yhden uutisen laitoin STT:ltä sivuille. Muuten vaan kuuntelin musaa ja tuijotin näyttöpäätettä. Oli vaan semmonen mä oon pahoillani, mut en saa mitään aikaan -fiilis.

Kävin syömässä. Siellä oli kolme tuttua yhdessä pöydässä. Mietin ensin, että istunko niiden seuraan vai jonnekkin muualle. Sosiaaliset paineet pakotti kuitenkin istumaan niiden seuraan. Ei ollu mun päivä. Jos ois ollu järkevä syy, ni oisin statementiks istunu yksin toiseen pöytään. XX XXXX XXXX XXXXXXX XXXXXXX XXXXXXX.

Kaks tyttöä lähti siitä aika pian asioilleen. Jäin siihen sitte kaksin tän yhden tytön kanssa. Se jäi istumaan siihen mua vastapäätä, vaikka se oli jo syöny. Jotain se alotti juttelemaan. Oli aika lukkiintunu olo. Se, mitä jouduin huomaamaan oli, että mun mitään tekemättömyyteni alkaa vaikuttaa. Mun puhetaitoni alkaa lähestyä niitä lukion alun aikoja. Jäin kahteen kertaan sen keskustelun aikana jumittamaan noin varmaan puoleks minuutiks, kun en löytäny tarvittavaa suomenkielistä sanaa. Ja tyttö odotti hiljaa. Tajusin vasta myöhemmin, että en katsonu sitä silmiin juuri kertaakaan. Ei pystyny.

Otteeni lipsui eilen illalla ja tän keskustelun aikana reilusti. Jossain vaiheessa huomasin, että alotin kertomaan itsestäni asioita, joita en juuri koko kaupungille huutele. Samalla tajusin, että en oo varmaan vuosiin keskustellu juuri kenenkään ihmisen kanssa samalla tavalla. Pysäytin kuitenkin itseni. Miksi avautua kohtuu vieraalle tytölle, jota en reilun kahden kuukauden päästä näe välttämättä enää ikinä? XX XXXXXXX XX XXXXX. I'm fucked.

Se tyttö kerto, että aikoo esiintyä koulun juhlassa. Se oli ihan mukava tieto. Oon muutenkin halunnu nähdä sen esiintyvän. Harmitti itseä se, että mäki saattaisin haluta esiintyä, mutta en oo menossa. En yksin ja ei mulla oo edes hyviä ideoita. Ja mitä mä muka esittäisin? Kieltäydyin esiintymästä jo aiemmin sen yhden toisen tytön kanssa, koska klassinen kitara ei pysy mun käsissä lavalla.

Se tyttö kuitenkin venaili mua siinä ruokalassa, vaikka sillä oli varmasti muutakin tekemistä. Mulla oli semmonen puolin ja toisin -olo. En mä nyt halunnut, että se siitä vittuunkaan painuis, mutta ei mulla ollu sen kanssa mitään puhuttavaa. Oikeeta puhuttavaa. Sanoin sille, et se voi lähtee. Sit se nousiki pienen painostuksen jälkeen.

Jäin sinne safkaamaan. Päädyin miettimään asioita. Se tyttö oli sanonu asioita, joista olin kyllä jo valmiiksi selvillä. Pienen hetken kuluttua vaan semmonen epätoivonen tuska ja oli pakko laittaa aurinkolasit takas päähän, ettei muut nää mun silmistä sitä, mitä niistä näkee.

Pidin ne arskat päässä varmuuden vuoks loppupäivän. Vielä atk-salissakin hyökkäs mieleen sama tunne ja oli pakko nousta koneelta ja kävellä vessaan kokoomaan itteään. En saanu mitään aikaan koko päivänä. Lähdin menee. "Anteeks, ettei musta ollu hyötyä."