IRC-Galleria

Ne pienet asiat. Pienet asiat.

Ihminen pysähdy joskus hetkeksi ja katso toista samanmoista.

Mä haluun nähdä tässä maailmassa hienoja asioita. Mitä vaan. Näin tämmösinä päivinä mulle riittää upeet ajatuksella ja tunteella kirjotetut tekstit. Hyvää skrivaajaa on ihana lukea. Vilpittömyys on ihanaa. Ehkä rakastan juttuja, joita en itse pysty toteuttamaan.

Mä oisin mielelläni kuunnellu Maijan konserttia samalla ku syötiin. Ja joo, se safka oli herkkua. Mitä sitä enää kehumaan, ku kaikki tärkeet tietää kuinka hyvää se oli. Ois kandennu olla paikalla.

Ilta oli - näin hyvin maskuliinisella adjektiivilla kuvaillen - ihana. Seura oli parasta. Ohjelma oli... no... jos sit se viina, eli oikeesti helvetin hauskaa.

Hopeinen kuu. Oikee sävellaji. Se pitää kaiketi rääkyä, että siitä saa "oikeen" tunnelman aikaan. Ite oon sitä mieltä, etten oo lähellekään hyvä laulaja, mutta kyllä mä ÄÄNTÄ SAAN AIKAAN. Ja lisäks, mun mielestä EHKÄ se laulu on kaikista upein tapa tuottaa ääntä. Soittimet on tosi rikkaita parhaimmillaan, mut silti. Hyvä laulaja ja sen ääni on jotain niin erottamatonta, että sitä on vaikee replikoida soittimella. Toki oikeella soittajalla tulee omaan soittimeen oma "touch". Tatsi, på finska.

Mun piti suunnitella koko ens viikon kirjotusurakka eilen. Sain aikaan yhden juttuidean. Eli kaks asiaa keksitty. Ainaki kaks puuttuu.

Klo 20.30 mä ihmettelin, kuinka kello voi olla niin uskomattoman vähän ja silti on niin kaikkensa antanu olo. Klo 05.00 ajattelin, että kuinka vitussa kello voi olla näin paljon. Ja sit toki vitutti, ettei yks taksikuski soittanu takas, vaikka sen piti. Tai piti ja piti jos se oli mahdollista. Tj.

Menin kai joskus seiskan aikaan goijaa. En oo varma. Vedettiin akvaviitteja yhen jätkän kanssa ja arvosteltiin, että miltä ne maistuu. Se oli aika hauska veto. Nyt tietää ainaki mitä akvaviitteja tulee välttää ku ruttoa. Ja kyllä niitä viinoja voi kuitenkin juoda, tai ainaki joitain niistä. Graavilohi leivän päällä auttaa silti ihan perkeleellisen paljon. Ja se jätkä on ihan ihme. Pakko diggaa. Se tietää. Se näkee.

Tekstiviestejä meni pariin numeroon. Jälleen. Tällä kertaa vitsi oli siinä, että lähetin ne oikeesti siinä vaiheessa, ku vielä tiesin mitä teen. Tahallisia idioottimaisuuksia. Toki mä meinasin (enkä vanno etten) lähettää jotain viestejä jossain vaiheessa paikkoihin, joihin ei kandennu. Ilman järkevää asiaa. Tai asiaa mulla kyllä oli... varmaan. Gotta love 715517. Tänään päivällä kyl jänskätti, ku katoin soitettuja numeroita ja huomasin siellä ihan absurdeja kohteita. Luojan kiitos, että ne paljastu vaan ohinäppäillyiks soitoiks. Ne oli soitettu kaikki samalla minuutilla.

Oli hauskaa ja kivaa ja jeejee. Huono päivä auringonpaisteelle. Haluisin oikeesti ulos nyt ku solen skiner, mutta ei oikeen jaksa. Ja tottakai arskat.

Tänään syödään herkullista ruokaa ja... fuck it. En oo siellä ruuan takia. Mä oon viinamiehiä. Jos nyt on jo noin litra viinaa mukana, ku oon lähdössä ja oon ajatellu poiketa Alkon kautta, ni sehän on vaan hyvä merkki. Just nautiskelin lasillisen Hennessyä, että pääsee fiilikseen. Eilisestä tuli fiilis, että vodka ois kiva. (Kirjoitusmuoto muuten Suomessa kai edelleen votka.) Ja olutta, olutta ja olutta!!! Sitä kirsikkaolutta ois kiva juoda. Sitä. Ja jotain ja jotain ja jotain. Menee kalliiks. Mut (Mesken) elämä on.

Ei tosta yksin juomisesta tullu oikeen mitään. On vaan kaks baaria, jossa pystyn istumaan yksikseni tuopin ja tupakka-askin kanssa. Pörssi on palanu ja Romano meni kiinni aikasin.

Soitin parille ihmiselle. Kukaan ei missään. Paras kaveri sano, et voisin tulla käymään niille. Siellä on aina paikka mulle. Jee. Sanoin, että tuun moikkaa joku toinen kerta. --> Jouduin käyttämään mun wildcardin, joka oli Toveri, jossa oli kaiken järjen mukaan Heolaisia. Mitä mun persoonasta on luettavissa jos meen mieluummin dokaamaan yksin ku joidenki tuttujen kanssa? Jännä kysymys.

Koska olin valmistautunut yksin kaljan kittaamiseen ja polttamiseen, niin musta ei ollu oikeen juttuseuraa aluks. Ja tottakai pelattiin Aliasta. Pyörittelin siinä silmiä, et moi, mut suomi ei oo mun vahvinta kielialuetta. Kun yks tyttö ekan kerran sitte alko selittämään mulle yhtä sanaa, niin en keksiny ees sitä. YHTÄ! Lopulta ku muut joukkueet arvas sen heti, ni tajusin, etten ois ikinä keksiny sitä. Se ei kuulunu mulla ku passiiviseen sanavarastoon. Sinnekin heikosti.

Oon ollu sokee. TAAS! Saatanan saatana Meske! On yks asia, joka nähtävästi sokaisee mun silmät. Omat tunteet. Olkoot kuinka ristiriitasia tahansa, niin mä en vaan nää niiden läpi asioita. Holy fucking christ! Sainpahan ainaki hyvän syyn juoda niin vitusti sitä viinaa koko seuraavan viikon. Oli semmonen PRICELESS-tilanne, ku baariin pajahtaa tyttö, joka esittää ilmoille kysymyksen, jota mä en ois ikimaailmassa tajunnu esittää. Semmonen kunnon valaistuminen ku kuulin sen kysymyksen ja sen jälkeen yhden jätkän NIIN SATAPROSENTTISESTI SAMANLAISEN naurahduksen ku joskus vuosia sitte kännykästäni kysyttyäni helvetin hyvältä kaverilta, et "mitä sun pitikään kertoo mulle?". Vittu sentään.

Pyörittelin siinä sitte tuoppiani (joka muuten oli erikoisolut) ja mietin, että mitäs seuraavaks. No... Jos tilais rundin pöytään. Ja kaikki otti vettä ja kokista. Helvetin helvetti! Jos HFC:tä on haukuttu seurakuntanuoriks (voi ottaa myös kohteliaisuutena), ni mitä vittua tää oli? Äääääääääh. Ei näin. ...mut, säästin rahaa. Itselleni hain Stolia. Meinasin siinä tiskillä, et nyt rupeen kippaamaan oikeen olan takaa, kunnes muistin, etten enää oo kuustoista. Takas pöytään ja hörpin sitä vodkaa sitte siemauksin. Joku oikeesti venäläinen ois varmasti vittuuntunu. Huono tapa. MUTTA VENÄLÄINEN VODKA PITÄIS MUUTENKI TARJOILLA AINA JALALLISESTA LASISTA!!! Jalallisia snapsilaseja ei varmaan löydy ku Palacesta.

Olin positiivisesti yllättyny, etten flipannu millään tavalla valaistumisestani. Oli pakko todeta, että terveet ajatukset terveessä mielessä. No hard feelings muutenkaan ja silleen. Aloin kuitenkin miettiä niitä itselle asettamia sääntöjä, joista pidän kiinni. Tulin tulokseen, (vanha) että perustan kaiken helvetilliselle laskelmallisuudelle. Kansanopistot. Ihmiset. Yks vuos. Muutto muualle. --> Vuos on lyhyt aika, ja kaikki on aina epävarmaa. Todennäkösyydet positiiviseen tulokseen on pienemmät ku negatiiviseen. Vaikka Helsinkikerroin parantaakin tuloksia. Do I really give a fuck? Mä opetan aina, että elämässä pitää uskaltaa ottaa riskejä. Muuten käy niin, ettei koskaan tee mitään. Se sattuu. Vuosien saatossa yhä enemmän ja enemmän.

Ja mä toivon ettei historia oikeesti toista itseään. I've seen the fall of kings. Oon vaan jokeri. I'm here to please.

Mut tänään viinaa. Aion litkiä sitä silmät ristissä. Viinasta vois nyt sanoa, et se on mun cherrypie. Sweet cherrypie.

Ja konjakkigraavilohta ja akvaviitteja!

Ehkä teen tän fiksuimman vedon ja lähen yksin tenuttaa. Tai... Jos kävis siemailemassa jotain erikoisoluita.

Lauantaina juon NIIN PALJON VIINAA, ETTÄ HALKEAN! Tai en.

Nyt on perjantai. Lievä vitutus. Ite kussu tän viikon. Ainoo toive, että yks tyttö ei stressaa liikaa. Ei oo sen syy jos muut mokaa. (Minä.)

No place to go tonight. Eikä ideoita ens viikolle. Täytyy repiä ne ideat tossa lauantain aikana.

Palaute pappatoimittajalta mun työstä oli just mitä odotin. Se haukku sitä, ettei ollu kuvaa. Mä tiedän... tiedän... Mulla oli kamera mukana juttukeikalla, mutta olin niin muissa maailmoissa, että en tajunnu käyttää sitä. Oon muutenkin meidän ryhmän heikoin lenkki.

Yks jätkä kehitti oman uutisen tossa tän projektin alussa. Semmosta kamaa, mitä ei oo missään muualla. Tavallaan niin kovaa kamaa, että se pääs jatkamaan sitä juttua vielä tänään. Soitti yhdelle rehtorille ja kusetti sitä sormet ristissä. Se sai tietää sen puhelun avulla asioita, joita ei muuten missään nimessä kerrota. JA! JA JUMALAUTA, SIT SE KEHTAS VIELÄ SOITTAA TAKAS SILLE REHTORILLE JÄLKEENPÄIN JA KERTOO OLEVANSA TOIMITTAJA!!! AAAAAAAH! Vittu se jätkä on loistava mies. Gotta love the man. Nyt se korrektisti antaa sen rehtorin puolustella puheitaan. Vittu. Se jätkä on mun idoli. Tota se on parhaimmillaan.

Luin taas tänään jotain meidän verkkolehden tekstejä. Pysähdyin yhden tekstin kohdalle ja huomasin, et vaikee lukee eteenpäin. Oisin halunnu kommentoida. "Älä skrivaa näin vaikeeta tekstiä. Hei mä oon tyhmä, enkä osaa suomea, et kerro mitä tää tarkottaa pliis." En kuitenkaan jaksanu. Mulle huono aihe. En tykkää siitä, että luotetaan ihmisen kirjottamaan kirjaan ja samalla muokataan sitä aikakausien mukana. PAITSI, jos sen ottaa filosofisena teoksena, jossa on erilaisia pohdintoja. Ja joo. Mä en tiedä noista elokuvista mitään! Mut... opin uusia asioita.

Mulla ei oo putkinäkö, eieiei. Aina avoinna uusille ideoille. Toivon, että muutkin on. Valitettavasti harva tässä maailmassa vaan jaksaa edes harkita tarkastelevansa asioita eri näkökulmista. Sokeita paskiaisia. Paska maailma. Ihminen on ehkä tän maapallon epätäydellisin olento. Tai vitut. Mä en tiedä biologiasta juuri vittujakaan.

Toivon vaan, että pää kestää loppuun asti. Eilenkin löysin itselleni uuden tunnaribiisin: Queenin Show must go on. Matka jatkuu.

Oisin mieluummin siellä Pattayalla Wallyna siemailemassa Singhaa.

Aina ei voi valita. Huomiseks approtehtävä ja sit pitäis tehdä joku juttu. Alkuperänen idea tuhoutu todellisuuden myötä. NYT sucks. En ehi tehdä mitään. Koska oon siis pee aa äs koo aa. Paska. Tunari. Munanlutkuttaja. Miten sen nyt ottaa. Eikä oo ees soittotreenifiilis.

En vissiin oo kovin kiinnostunu tosta opiston menosta. Myöhästelen semmosta reilua puolta tuntia sovituista kokouksista.

Tänään ihan paska aamupäivä. Kävin syömässä. Paskaa ruokaa ja otin liikaa. Jäi kaikki syömättä. Pitäis mennä kattoo jotain melkeen avantgardea ja ei jaksais. Sit siitä juttu. Joojoo.

Sain palautetta pappatoimittajalta jutustani. Siinä lopussa luki, että "...selkeetä ja ehjää kieltä. Hyvä M!". Niinpä. Hyvä M. Jos se pappa vaan tietäis, että sen tekstin korjas joku toinen M ku mä. Se tyttö, M, oikoluki ja korjas sen koko tekstin. Kiitos sen tytön, se juttu näytti edes joltain.

Luin meidän verkkolehteä. Katoin sieltä yhden tytön kirjottamaa juttua ja puolessa välissä sitä tekstiä laitoin koneen pois päältä. Ei kestäny enää lukee sitä. XXXXXXX. Ihan hyvä teksti siis, ei johtunu laadusta, mutta ite tajus, että on taas onnistunu vuoden aikana hankkimaan itselleen ongelmia. Vanhetessa kuitenkin helpottaa kaikki tunteet, kun tietää, että tää on koettu jollain tasolla ennenkin ja kaikki helpottaa ajan kanssa. Päässä soi taas: virhe, virhe, virhe...

Pidän kiinni niistä itselle opiston alussa asettamista periaatteista, muttei se hyvää tee. Tänään ei ees jaksanu yrittää näyttää pirteeltä. Vaik ois keskiviikko. Haluisin bilee...

Solfa. Mä oon realisti. Mä en pääse tota kurssia läpi. Tää kerta todisti sen... taas.

Jo tossa matkalla sinne tunnille mulle kehitty vatsanpohjaan sama tunne ku aiemminkin vuosia sitte. Fyysinen paha olo. Siellä tunnilla multa häipy kaikki voimat raajoista ja mun keskittymiskyky tipahti ehkä jonnekkin nollan tietämille.

Oon ennenkin huomannu, että en saa siitä opettajasta aina selvää, mutta nyt tein lisähuomioita. 1. Kun se maikka sanoo jotain malliin: Lauletaan tehtävä X sivulta Y, niin kuulen ainoastaan sivunumeron. Jos sitäkään. Siinä vaiheessa kun ope ja muut alkaa laulaa, ni mä vasta etsin sitä biisiä mitä ollaan vetämässä. Ja aika harvoin löydän.

2. Mä en tajuu sen open sanoista puoliakaan. Enkä tässä tarkota sitä, ettenkö tajuais jotain musiikin teoriaan liittyvää termistöä, vaan sitä, että sen open puheet on mulle semmosta massaa. Kuulen kyllä suomea, mutten tajuu mistä puhutaan. Eli mä en opi mitään.

3. Kun aletaan tekemään jotain, ni mulle tulee vaan vieläki nihkeempi olo. Meinas nytkin happi loppua tunnin loppupuolella. Sitä ei vaan viitti sanoa, et hei nyt ei kestä. Esitin vaan väsynyttä ja makoilin siinä pöydällä.

4. Mä luen aika perkeleellisen hitaasti. Kun luetaan nuotteja tai rytmejä tai mitä vaan, niin tipun kelkasta saman tien. Sit vaan semmonen "no antaa olla" -ilme kehiin. Enkä taaskaan opi.

5. Poistuessani tunnilta vetelin ensin minuutin ajan happea pihalla ja sit lähdin kävelemään. Hitaasti. Jos mulla ei oo kaikki kunnossa, ni kävelen hitaasti. Usein. Melkeen missä vaan. Ei mikään ongelma kiihdyttää vauhtia, jos tarvitsee näyttää energiseltä, mutta usein ei vaan jaksa. Riippuu mikä fiilis.

Meinasin laattaa tossa kun kävelin himaan. Ei mitään mahdollisuuksia päästä tota kurssia läpi. Ja mulla menee aina viikot pilalle ton takia. Ja mä oikeesti haluisin päästä sen läpi. Ja mä oon luvannu hoitavani ton musapaskan loppuun. Mä en haluu kusta sitä lupausta.