IRC-Galleria

Ois kiva nukkuu välillä.

Tänään katottiin sitte tarkemmin miten hommat toimii. Eli tsekattiin miten blaablaa ja blaablaa. Who cares?

Koko toimituksen kokous, jossa todettiin, että hallituksen puolueille antama lehdistötuki nousee, ja siten lehti pysyy vielä kasassa, vaikka menettääkin huonon puoluemenestyksen takia parikyttuhatta euroa.

Sit mun piti keksiä itselle juttuideoita, mut sit mut revittiin tekemään jotain galluppia ruoan arvonlisäveron laskusta. Lähdettiin kuvaajan kanssa seikkailemaan kadulle ja käytiin Hakaniemen hallissa ostamassa juustoa. Siitä juustostakin piti ottaa kuva, mutta koska semmonen pieni pala ei riittäny, niin me saatiin lainaan ihan jumalaton järkäle erikoisjuustoa, jonka hinta ois ollu jossain 150 euron kieppeillä. Ja täytyy kyllä sanoa, että varmaan eka ja viimenen kerta, kun käyn lainaamassa juustoa kaupasta. Ostettiin kuitenkin sopiva lohkare toimitukseen vietäväks ja haettiin lisäks viinirypäleitä ja keksejä. Ja kaikilla oli niin mukavaa.

Mun piti sitte tehdä siitä jutusta uutisjuttu, jota kyllä nauroin, että miksei tästä voi tehdä perustylsää galluppia. Ku semmonen uutinen siitä, että ihmiset ihmettelee ruokaa ja sanoo blaablaa ja blaablaa ei välttis oo ihan huippu-uutinen. Ja se teksti, jonka päädyin kirjottamaan oli ihan helvetillisen paska, koska jouduin elämäni ensimmäistä kertaa käyttämään repliikkiviivoja tai mitä nyt onkaan, ja ne aiheuttaa, että siitä jutusta tulee tietynmuotonen. Tosin. Niitten kanssa pelailu on vaan erilaista. Eli kun juttu meni uutispäällikölle, ni se muokkas siitä siedettävän. Vaihto esimerkiks sanajärjestyksen saksalaiseks niitten repliikkien jälkeen, joka toimi ja on yleisesti käytössä. Mut mistä mä sen oisin tienny?

Sit siinä oli pieni laskutoimitus, jota en alkanu ite laskee, vaan ensin uutispäätoimittaja pallotti sen homman yhelle toiselle toimittajalle ja lopulta päätoimittaja kävi sit laskemassa sen, "ku sil on ollu pitkämatikka". Juujuu, sillon joskus 70-luvulla. Mut se laski sen oikein. Olin kyllä jo jättämässä nimeni pois siitä jutusta, mut mut pistettiin silti laittamaan se siihen. Esitin kyllä toivomuksen vielä lähtiessäni, että "eiks siitä vois tehdä vaan ihan perusgalluppia", mut ei voi tietää.

Ja torstaina tsekkaamaan mitä haittaa Euroviisuista on liikenneyhteyksille. "Näin ilmotusluontosesti, että oot menossa." Juuuuu...

17. kerros kiitos. Ihan kivat näköalat. Merihaka ja Helsinki. Ei ollu mikään ylläri, että ainoo ihminen, joka ties että oon tulossa harjotteluun sinne lehteen, ei ollu paikalla. Eli hauskaa oli. Periaatteessa istuskelin 8 tuntia ja selailin toimituksen tyylikirjan läpi. Joojoo tämmöstä. Ei ingressejä. Alaotsikot tulee... Joojoo, näin näin.

Siinä aamupalaveria ennen hyvin perinteikästä toimittajien yhteistä keskustelua. "Oi saatana, ku oli viikonloppuna pakko ottaa lääkkeeks perinteistä. Niin... Koskenkorvaa koskenkorvaa!" Ja aiheesta toiseen, eli ei. "Niin toi yks ei enää jaksa juoda kirkkaana, ni perhana se blandaa Kossunsa Leijonaan." Ja juttuun liittyy nainen, joka astelee toimituksen ovesta sisään isot arskat päässä: "Ai saatana!" Ja huoneen nuorin toimittajanainen alkaa kertoa siitä kuinka sen mummo blandas pirtua Kossulla. Ja tää kaikki ekan 15 minuutin aikana.

Sain lounareita ja kävin Amican työpaikkaruokalassa. Tosin kaikki suositteli mulle, että meen käyttämään ne lounarit jotenkin paremmin, kun se ruokalan safka on "sitä itseään". Taikin ruokalassa kuulemma paremmat safkat. Mulle ihan sama. Perunamuusia ja lihapullia eikä tarttenu kävellä ku pari metriä. Ja hissi vei. Zuuuuuuum. Sen verran korkeella, että tuntu korvissa.

Huomenna toimistopäällikkö paikalla ja se keksii sit mulle jotain hommaa. Tosin sillon kun sen viimeks tapasin, niin sekin sano suunnilleen, että tee mitä haluut. Joka on aika huono heitto meikäläiselle. Teen "mitä vaan" jos joku pinpointtaa mulle edes jonkinlaisen suunnan.

Tosin... se mikä selvisi tänään oli, ettei siellä toimituksessa juuri lueta toisten juttuja. Että oman jutun voi saada läpi lehteen, vaikka se ois totaalisen täynnä virheitä. Tai paska. Tai "mitä vaan". Aika moneen kysymykseen tuli vastaus "no vaihtelevasti; ei juurikaan".

Mut huomenna jotain. Kyl mä skrivaan jos on jotain skrivattavaa. Tosin varmaan pakko ostaa tupakkaa, et saa jollain tavalla rentouduttua.

Vituiksmän. Tai miten sen nyt ottaa. Puistossa oli hulvattoman hauskaa pitkästä aikaa. Tosin sinne oli pesiytyny jotain ehkä 15-kesäsiä pikkutyttöjä ja -poikia. Hassua se niiden meno. Oli vaan pakko paheksua ja vittuuntua pikkuhiljaa. "Vittu mä oon liian vanha."

Puistosta osa lähti Baaribaariin ja mä vaihdoin seuruetta toiseen, joka suuntasi Swengiin. Ilmassa leijui hassutupakan tuoksu. "Itsekasvatettua", kehuu jätkä ja mä naureskelen, että pidä hauskaa. Kaikki pääs silti svengaamaan, vaikka kaikilla hurja humala.

Idols-Kristian laulo jotain S:ssä. Laulo ihan hyvin kans. Lavan eteen kokoontu hirvee määrä porukkaa kuolaamaan: "Sen ois pitäny voittaa, ku se oli paras." Mulle ihan sama. Nautin paljon enemmän kaverini esityksestä, jossa se ei pelkästään laulanu biisiä helvetin hyvin, vaan otti myös koko lavan haltuunsa toisin kuin kaikki muut karaoketähdet sinä iltana. Mä ja sen tyttö ihailtiin sitä lavanreunalla. Samana iltana esiinty vielä rumpalin chicksi ja oli mukava päästä kuulemaan sen laulua. Sitä on ennenkin yritetty potkia noihin omiin soittokuvioihin. Nyt se ehkä laulaa jotain joissain häissä... tai emmätajuutiedä.

Oli pakko huomioida tyttö, joka näytti olevan jotenkin "out of place" siellä baarissa. Kävin kaverin tyttöystävän kanssa tanssilattialla ja ihan pieni fiiilis, että se katteli muhun päin. Tosin kuvittelin kuvittelevani. Seurasin passiivisesti sen tytön menoa varmaan kahden tunnin ajan. Se oli yksin. Baarissa. Odottava pose. Tuli semmonen fiilis, ettei voi jättää tyttöä yksin semmosena lauantai-iltana jossain baarissa. Huomautin kaverin tyttöystävälle, joka koitti taas saada mua tekemään jotain turhaa alotetta. Sanoin, että teen mitä teen. Mua EI pariteta.

Semmonen sama fiilis, jonka saanu monta kertaa. Et ei helvetti, pakko mennä juttelee, ku tyttö ilmiselvästi on jotain vailla. Ehdin laskeutua siitä noin kaks porrasta kun se tyttö nosti katseensa jostain baarin keskeltä suoraan muhun ja naurahti ja hymyili. Itselle tuli semmonen automaattinen no, niin, no -fiilis. Eipähän tarttenu tehdä alotetta lainkaan.

Juteliin ja tuli outo fiilis, että tunnenko sen jostain. Ja tädäm, tyttö tuns mut HEO:sta. Samalla linjalla vissiin yhden mun tutun kanssa. Jotain hölmöiltiin. Hain drinkit. Perussetti. Oon ilonen siitä, etten ollu alkuperäsestä possesta se, joka tarjoili illan aikana eniten. Rumpali osti vissiin noin miljoona drinkkiä itselleen ja tytölleen ja kaverin tytölle ja ja ja... Mut niin. "Ei sun tartte esittää", oli yksiä ensimmäisiä kommentteja multa sille tytölle. Mielenkiintosta. Toi on jotain mitä en kuvittelis ekaks heittäväni jos lähtisin iskemään jotain naista... tai... ei voi tietää. Jotenkin mun aivot oli näkevinään jotain, mitä normaalisti ei näkis. Eli jonkinlaisen esiintymislavan, jonka verhon takana on eri meininki. Tj. Ihan sama mut juteltiin reilu tunti. Omat kaverit lähti.

Juotiin vedet ja lähdettiin menemään. Itsellä reilu humala siinä vaiheessa. Nauroin sitä kuinka taas tallustelin Iso-Roballa siihen aikaan jonku ennalta tuntemattoman ihmisen kanssa. "Joskus oon lähteny Mamasta miehen kaa." Hyvä hyvä. Loin itsestäni taas loistavaa kuvaa. Ei ollu kuitenkaan ideana "yrittää" sitä tyttöä. Toki perusalitajunnassa on tietty aina joku hälmömpikin ajatus, mutta ne saa pysyä siellä. Mä en yrittäny mitään. Taas.

Tyttö oli menossa Tapanilaan. Bussilla. Rautiksella se huomas bussinsa ja tajus, et sen pitää ranaa. Se lähti bussille enkä siinä tilassa juossu vierellä. Jäin noin sekunniks seisomaan paikalleni ja sit päätin kävellä saman tien himaan. Kolme askelta ja tajusin etten ollu millään tavoin toivottanu sille tytölle hyviä öitä tai sanonut edes näkemiin tai blaablaablaa. Jokaisella askeleella vain suurempi ja suurempi vitutus. Tottakai mietin vieläkin mitä se ajatteli. Enkä varmaan sitä enää nää. Toi työharjottelu seuraavaks, eikä siinä enää koululla käydä. Ja se tyttökin kävi koululla vaan 2 kertaa viikossa. I screwed up. Jos joskus sen nään (eli en), ni tarjoon kahvit.

Viime viikollakin neljä tyttöä tuli iskemään minua samaa aikaa baarissa. Jouduin sanomaan heille: "Hei, olen vanhanaikainen kaveri. Yhden teistä on lähdettävä."

Har har har! Moonlightning. Oli edelleen helvetin hyvä.

Maanantaina Demari. Tänään viimenen mahdollisuus juhlia vapaudessa. Seuraavaksi varmaan puistoon nauttimaan ihanasta auringosta ja hyvästä seurasta. Toki mielellään näkis joitain opiskelutovereita, kun vois jauhaa noista tulevista viikoista, mut... Tehkööt mitä tekee. Jaksa niitä paljoo vaivata.

Tänään on vielä oikeen semmonen hyvä päivä. En oo saanu absoluuttisesti mitään aikaan, mut katsoin kahta eri vanhaa sarjaa ja nautin. Eilenkin nautin. Kävin Vantaalla ja siellä oli ihan hauskaa. Joypadit on hienoja. Sit parit tuopposet Isossa-Ärrässä. Naminami.

Ny ska vi baila! Pique nique Ankkiksessa. Pitkästä aikaa. Ensin kaupasta olutta. Joku patonki ois hassu kans. Pelle ja Saksala ois kyl ollu Karhupuistos tänään, mut antaa olla.

...mut ensin vois tehdä koko päivän jotain muuta.

+ EIIIIIIIIII SAAAAAAATANA!!!!!!!!!!
Mustasukkaisuus-tango pitäis esittää jossain! Ei saatana tää on tää. Armoa... Varmaan ihan hauskaa vetää toi, mut! mut! mut! kam0000000n! Ois nyt helvetti soittanu vaikka Tapani Kansalle mieluummin. Tästä kamasta tulee kyllä joku Danny Boy -versio. Lisäksi vielä Hopeinen kuu ja Ramona (Romano). How in the hell did I ever get drawn in to this mess?

Pitäis treenaa kahessa viikossa joku himmee vibraato ja noi biisit esitetään heti setin alussa, joka tarkottaa, että EI VOI JUODA VIINAA (paljon). Mielelläni tyhjentäisin pullon viskiä ennen noita biisejä. ...ja nimenmaan siksi, että se tekisi hyvää. Antaisi semmoista elämän karheutta.

Ja toi Ramona on... ei helvetin helvetti. Ei ketään kiinnostais keikka vokalistina parin viikon päästä?

++ If you felt that you were unwanted, wouldn't you be always late and anxious too? -Hei kuka näitä juttuja oikeen keksii? Ihan kiva ajatus, muttei päde.

Tulin juuri syömästä ystäväni ja tämän tyttöystävän seurasta. Kävimme kiinalaisessa ravintolassa. Frendi tarjos, kun olin hakenut autolla sille uuden posliinipöntön sen vanhan tilalle, jonka se oli paskonu. Olin ehkä vähän poissaoleva.

Sain tänään luvattua yhdelle tytölle asian, joka pyöri päässäni. Vanha hölmöys, jonka halusin korjata. Vielä on jotain HEO-ajan juttuja, joita en ole ikinä tehnyt. Juttuja = lupauksia, tehnyt = pitänyt. On yks homma, jonka voin e H K ä onnistua vielä korjaamaan. Varmaan itsestä kiinni. Ja tottakai pullasta. Monenlaisesta pullasta.

"On turha hukata elämä olemalla toimittaja." Jännä lause. Ei aukene ihan kaikille. Sisältää järkevän ajatuksen.

"Jännittää saa, mutta se jännitys ei saa estää toimimasta." Tj. No tässä on ihan paras. Tajuun ton, mutta sisäistä en milloinkaan.

Paras juttu ja mitä opit? Blaablaablaa... Kaikki jutut perseestä enkä oppinu mitään. Siinä mun vastaukseni. Hirvee kiinnostus ihmisten fiiliksiin kanssa. Perkeleen perkele. Mähän en fiiliksistäni julkisesti keskustele. Tai kenenkään kanssa. Joojoo, en varmasti.

Paskat... Hirveesti sanottavaa, mut... Jääpä sanomatta. Kuten aina. Mua saa lypsää ennenku musta saa mitään irti. Tai sit pitää olla silmää. Nähdä kaiken läpi. Sen näyttämöverhon. Vaikka mallia se hetskutyttö Mamasta. Vittu ku ei muista miten se meni. Se vaan... näki.

XXX XXX XXXX XXXXXX XXXXX, XXX XX XXXX XXXXXX. Suomalainen tarvii viinaa toimiakseen. VAIKKA, olen vahvasti sen kannalla, että selvinpäin asioista saa enemmän irti.

Kohta mus.teoriatunti. Heikottaa jo valmiiks.

En myöhästynyt linjojen yhteisestä palaverista kuin 2 minuuttia. Jee.

En kuunnellut oikeen mitä siellä puhuttiin. Löysin ämppärini musiikkivalikoiman mielenkiintoisemmaksi. Samalla yritin nukkua istuma-asennossa, mutta se oli enemmän kuin vähän hankalaa. Mieluummin olisin maannut pää pöydässä. Lupasin itselleni etten nukahda. Se piti.

Kahden tunnin jälkeen opiston ruokalaan. Vieressä tyttö, jonka yleisestä habituksesta pysty päättelemään, että sillä ois ollu jotain asiaa. Mulla oli kuulokkeet päässä ja vaistomaisesti laitoin käden taskuun ja lisäsin ämppäriin volaa. Käänsin katseen pois. En huomioinut. Söin ja painuin vittuun. Tänne. Ja kohta takas. Miks?

Perustiistai.

Tapasin yhden vankilakundin ja matkalla sen luo yhden yläastetutun, jolla oli hevosen kokonen koira. Ensin oleiltiin maailman parhaassa pizzakebabravintolakahvilabaari Romanossa ja sitte siirryttiin jonnekki helvetin olutmestaan, jossa oli oluita. Jännää.

Oisin halunnu juoda liikaa viinaa ja sekoilla. Tosin, kun lähdettiin kaikki himaan, niin soitin vielä kaverille, että jos se ois jossain. Ja olihan se ehkä menossa. Harmi, että vilkasin kelloa ja tajusin sen olevan puol 2 ja päätin mennä himaan. Fuck it.

Ja jotkut ihmiset vois vähän relaa ja miettiä mitä näkee ja kuulee. Ja mikä se ero on. Korvat ja silmät auki. Sokeena pärjää kyllä - Trombitkin todisti sen - mutta jos omaa vitun kapeen näkökentän, ni on idiootti, ja idiootit satuttaa aina toisia ja lopulta itseään. Pitäkää hauskaa.

Joo. Muuten ihan hyvä nukahtaminen, mutta aivan sairaita unia. Ei niistä... Tänään jotain.